Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit, jos tietäisit että sulla on elinaikaa jäljellä enää pari kolme vuotta? Oikeasti
19.08.2008 |
Hyvät ihmiset, mä joudun miettimään tällaista :-( Toisaalta on aika seesteinen olo. Mulla on sairaus, jota ei voida parantaa. On mahdotonta sanoa kuinka paljon aikaa on jäljellä ja missä kunnossa tulen olemaan. Mutta se että tää etenee on varmaa.
Mitä tekisin nyt? Mulla on kaikkia ajatuksia. Oma duuni ei voisi vähempää kiinnostaa, mähän en sillä rahalla tee mitään. Toisaalta, kun en voi olla varma, kuinka monta vuotta vielä tämä vielä kestää...
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos/kun perhettä, niin varmaan pyrkisin viettämään mahdollisimman paljon aikaa lasten kanssa. Pyrkisin myös pitämään arjen suht normaalina, eli kävisin itse töissä en ehkä ihan normaalityömäärillä ja pitäisin hyvällä omalla tunnolla paljon saikkuja.
olen tällä hetkellä sinut itseni ja maailman kanssa: Ei ole anteeksipyydettävää eikä mitään "tekemättömiä asioita" tai suuria toteuttamattomia unelmia. Olisin vaan ja antaisin aikaa ja rakkautta perheelle.
itse lähtisin varmaan ulkomaille, lähtisin katsomaan kaikkia niitä paikkoja jotka olen aina halunnut nähdä. En jäisi suomeen.
yrittäisin säästää lapsille mahdollisimman paljon rahaa ja osoittaisin, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laittaisin elämäni järjestykseen niin ettei kenenkään tarvitsis kiroilla jälkeenpäin mua.tekisin testamentin missä lukis minun toiveeni.alkaisin pikkuhiljaa polttamaan nuoresta saakka säilytetyt kirjeet ja turhat paperit.kirpputorille veisin paljon ylimääräistä tavaraa.vaatteet käskisin polttaa roviolla viimeistä tilkkua myöten vaikka ois uusiakin.toiveeni ois että niin pienellä porukalla kuin suinkin pitäisivät sitten iloiset hautajaiset.mieheni ei saisi jäädä yksin vaan uusi heila heti ensimmäisenä helluntaina.....
kävisin kasteella ja kehittäisin suhdetta Jumalaan.
Kävisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä miettisin asiaa viikon-kaksi. Ottaisin vaikka saikkua ja vain miettisin. Siis sitä, mitä tehdä.
En ole niin varakas, että pystyisin irtisanomaan itseäni edes tuollaisessa tilanteessa. Varmaankin yrittäisin järjestellä niin, että pystyisin tekeen lyhennettyä päivää. Lapsille (nyt 3 ja 6) en varmaankaan heti kertoisi, että tämä on kuolemaksi. Mutta kertoisin, että on vakava tauti, siksi ollaan surullisia.
En tiedä, suunnittelisinko omat hautajaiset. Se riippuis miehestä, miten hän haluaisi sen. Mahdollisimman valmista vai itselle puhdetyötä? Lisäksi varaisin jonkinlaisen matkan mahdollisimma pian, viikon reissu jonnekin lämpimään lentokoneella. Esikoinen haaveilee siitä, mutta meillä ei oikeasti ole varaa siihen. Jos olisin kuolemansairas, lainaisin rahat jostakin. Ja saishan sen lainan maksettua sitten myöhemmin, kun myy toisen auton pois. Sitten kun sitä ei enää tarvis.
Toivottavasti ei ihan heti tule tuollaista tilannetta vastaan. Lapset on niin pieniä vielä (vaan koskapa ne tarpeeksi isoja olisi).
AP:lle haluaisin sanoa, että otan osaa. Olen pahoillani puolestasi. On kaksijakoista, onko hyvä tietää noin aikaisin, ettei ole paranemismahdollisuutta. Toisaalta ehtii tehdä "tilit selviksi". Toisaalta koko ajanhan se on mielessä.
Ehkä miettisin asiaa viikon-kaksi. Ottaisin vaikka saikkua ja vain miettisin. Siis sitä, mitä tehdä.
En ole niin varakas, että pystyisin irtisanomaan itseäni edes tuollaisessa tilanteessa. Varmaankin yrittäisin järjestellä niin, että pystyisin tekeen lyhennettyä päivää. Lapsille (nyt 3 ja 6) en varmaankaan heti kertoisi, että tämä on kuolemaksi. Mutta kertoisin, että on vakava tauti, siksi ollaan surullisia.
En tiedä, suunnittelisinko omat hautajaiset. Se riippuis miehestä, miten hän haluaisi sen. Mahdollisimman valmista vai itselle puhdetyötä? Lisäksi varaisin jonkinlaisen matkan mahdollisimma pian, viikon reissu jonnekin lämpimään lentokoneella. Esikoinen haaveilee siitä, mutta meillä ei oikeasti ole varaa siihen. Jos olisin kuolemansairas, lainaisin rahat jostakin. Ja saishan sen lainan maksettua sitten myöhemmin, kun myy toisen auton pois. Sitten kun sitä ei enää tarvis.
Toivottavasti ei ihan heti tule tuollaista tilannetta vastaan. Lapset on niin pieniä vielä (vaan koskapa ne tarpeeksi isoja olisi).
AP:lle haluaisin sanoa, että otan osaa. Olen pahoillani puolestasi. On kaksijakoista, onko hyvä tietää noin aikaisin, ettei ole paranemismahdollisuutta. Toisaalta ehtii tehdä "tilit selviksi". Toisaalta koko ajanhan se on mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole ketään, kenestä huolehtia, joten myisin kaiken, hummaisin ulkomailla kaiken yrittäen käydä kaikissa kiinnostavissa paikoissa. Sitten palaisin Suomeen kuolemaan tai kunnanholhotiksi.
Jos olisi lapsia, niin sitten heidän kanssaan paljon, mutta muuten normaalia elämää, tai no ehkä töistä jäisin pois.
Satsaan lapseen, kirjoitan "henkisen perintöni" hänelle ja kenties joillekin läheisille, hoidan joitakin käytännön byrokratiajuttuja kuntoon, teen sukututkimuksen valmiiksi. Tapaan ystäviäni ja muita läheisiäni ja käyn keskusteluja, ettei jää mitään tärkeää sanomatta.
Jään pois töistä. Teen testamentin.
Jännää että matkustelu tulee mieleen useimmille. Minua ei lainkaan tuo kiinnosta. Olen nähnyt jo tarpeeksi. Olennaiset asiat löytyy jostain muualta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toteuttaisin kaikki haaveeni-
ostaisin merkkivaatteita ja-hajuvesiä,
sijoittaisin palkasta summan joka kk itselleni ja lapsilleni,
matkustaisin 1 x vuosi kaukomaihin,
kävisin naisasialiitto unionin kokouksissa,
hoitaisin kissojani,
maalaisin tauluja...
Matkustelemaan en lähtisi. Kyllä se minun onneni löytyisi ihan kotoa, arjesta.
Satsaan lapseen, kirjoitan "henkisen perintöni" hänelle ja kenties joillekin läheisille, hoidan joitakin käytännön byrokratiajuttuja kuntoon, teen sukututkimuksen valmiiksi. Tapaan ystäviäni ja muita läheisiäni ja käyn keskusteluja, ettei jää mitään tärkeää sanomatta.
Jään pois töistä. Teen testamentin.
Jännää että matkustelu tulee mieleen useimmille. Minua ei lainkaan tuo kiinnosta. Olen nähnyt jo tarpeeksi. Olennaiset asiat löytyy jostain muualta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka olen haaveillut näkeväni. En yrittäisi enää saada lasta. Viettäisin aikaa perheeni kanssa, tekisin listan kirjoista jotka lukisin, piirtäisin ja valokuvaisin. Yrittäisin löytää ilon elämääni.
muuttaisimme ulkomaille (miehen työ voisi seurata perässä) ja keskittyisin nauttimaan perheestäni ja lapsistani noiksi vuosiksi. Nuorimmainen voisi käydä siellä kouluaan ja isomma omillaan olevat tulla (meidän kustannuksella) lomille lämmittelemään.
Tänne jäisi pikkukoti johon mieheni ja lapseni voivat halutessaan palata.
Siis miten valitsisin, jos tietäisin, etten elä enää pitkään. Se on saanut minut mm. ottamaan valtavan asuntolainan, jonka turvin asun unelmakodissani - ainakin seuraavat 3-5 vuotta... Pyrin toteuttamaan kaikki haaveeni mahdollisimman pian. Siksi jatkaisin luultavasti elämää aika lailla samoin kuin nyt. En voisi esim. jäädä pois työstä, jos haluaisin asua mahdollisimman pitkään tässä unelmakodissani. Ja minähän haluaisin.
mahdollistaisi taloudellisen vapauden tuossa tilanteessa. Olenhan saanut nauttia siitä jo pari vuotta, hyvin voisin luopua uudesta talostamme ja nauttia perheen kanssa olemisesta viimeiset vuodet. Mun "mottoni" on se että mun koti on siellä missä sydänkin, ulkoiset puitteet ei vaikuta.
18
Olen pahoillani ap:n tilanteesta. En voi tietää miltä tilanteesi tuntuu. Haluaisin kertoa mihin uskon, vaikka tämä saattaakin suututtaa monia. Tarkoitukseni ei ole vähätellä sairaan tunteita millään tavalla.
Olen uskovainen ja tiedän että Jumala voi parantaa. Ei siihen tarvita ihmisen puolelta kuin kuiskaus Jumalan puoleen. Olen omassa elämässäni nähnyt paljon Jumalan ihmeitä ja Jumala on vastannut moniin rukouksiin. Esimerkiksi pieni keskonen parantui vaikeasta sairaudesta, vaikka lääkärit eivät antaneet yhtään elinaikaa. Jumala voi parantaa suoraan kun itse omin sanoin rukoilee tai joskus joku toinen voi myös rukoilla asian puolesta. Suomessa on monia tunnettuja kristittyjä, jotka rukoilevat ihmisten puolesta. Nämä kristityt pitävät kokouksia, joihin on kaikilla vapaa pääsy ja siellä voi pyytää esirukousta. Myös netin kautta voi pyytää rukoustukea. Esim. Pirkko Jalovaaran sivuilla ja Nokia Mission sivuilla on valmis paikka minne voi lähettää rukouspyyntönsä.
Lisäksi yhteys rakastavan Jumalaan on helppo löytää. Siihenkin riittää vain kuiskaus Jumalan puoleen. Uudessa Testamentissa Johanneksen evankeliumissa on mahtava sanoma siitä, kuinka helppo on tulla Jumalan tykö.
Lisäksi ap:n kysymykseen palatakseni, jos olisin kuolemassa, haluaisin ehdottomasti olla oman rakkaan perheeni kanssa niin paljon kuin mahdollista. Myös lapsuuden perheeni ja vanhempieni kanssa, sekä läheisimpien ystävieni kanssa. Haluaisin kuitenkin elää myös normaalia elämää niin kauan kuin sairauden kanssa se olisi mahdollista. Ja lapsilleni haluaisin olla edelleen vielä kasvattaja, vaikka varmaan tekisi mieli vain kokoajan lelliä... Voimia sinulle!