Miksi jotkut lapset lihoo herkemmin, kuin toiset?

Vierailija kirjoitti:

Se pullukka syö enemmän kuin se hoikka

Ei välttämättä. Yleensä se pullukkalapsi liikkuu vaan vähemmän. Mieti nyt vaikka jonkun urheilevan teinipojan syömisiä... Ihan normaalia, että ruualla menee litra maitoa, 10 perunaa, 10 lihapullaa ja 5 leipää, niin jaksaa sitten mennä futistreeneihin ja vaikka vielä kuntosalille.

Vierailija kirjoitti:

1 tässä. No tietysti se voi vaikuttaa et siinä makaroonissa ja perunassa on paljon energiaa ja siksi lihoimme. Karkkipäivä oli lauantaisin. Mut nyt omistan tosi terveelliset elämäntavat ja liikun ja punnaan kaiken enkä siltikään pääse kiloista eroon, ravitsemusterapeutilla käyty ja kaikkea yritetty. Masentaa. :(

Peruna on päinvastoin vähäkalorista. Suomalaiset söivät moninkertaisesti enemmän perunaa menneinä vuosikymmeninä kuin nykyään ja olivat paljon hoikempia kuin nyt. Kyllä se ylipaino on tullut ruokavalion kokonaisuudesta, ei yksittäisestä ruoka-aineesta.

Vierailija kirjoitti:

Fysikkaa opiskelleet tietävät, ettei ainetta synny tyhjästä. Lihavat syö ihan oikeasti syövät enemmän energiatiheää ruokaa. Tämä koskee myös lapsia.

Vähän enemmän fysiikkaa opiskelleet tietävät myös, että vaikka lapset söisivät tasan saman verran, heidän energiankulutuksensa ovat silti erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen seurannut jo vuosia mieheni kahden lapsen elämää, ja syömistä tietenkin myös. 

Se saattaa vaikuttaa siltä että saman perheen vesat siinä syövät ja liikkuvat saman verran, mutta näin se ei kuitenkaan ole.

Siinä missä toinen ottaa pienen perunan, paljon salaattia ja kolme lihapullaa, ja vain inasen kastiketta, niin toisella on joka kerta lautanen kukkuroillaan perunaa ja lihapullaa ja kastike valuu pöydälle kun sitä on niin paljon, salaattia on ehkä pari palaa kurkkua. 

Kun toinen lapsista ottaa leffaa varten pikkukulhon sipsiä, eikä sitäkään jaksa syödä, niinn toinen kahmii jäljelle jääneen pussin itsekseen kourien ja loput pussista kaapien vielä suuhunsa.

Jäätelöt jos ostetaan, niin toinen ottaa pikkupuikon ja toisella on aina jättistuutti. 

Toinen jos syö kunnon ruuan, niin ei jaksa heti sen jälkeen kakkupalaa, kun taas toinen ottaa jo siinä vaiheessa lisää kakkua.

Molemmat liikkuu pyörällä välimatkansa, mutta toisella kilometrejä kertyy kavereilla käymisestä, kaupungilla käymisestä, kirjastossa käymisestä ja kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä johtuen kolminkertainen määrä, vaikka hän ei liikuntaa harrastakaan, kun toinen taas on harrastavinaan liikuntaa, mutta tosiasiassa käy 2x viikossa tunnin harjoituksissa, ja lopun ajan makaa puhelin kourassa.

Että kyllä niitä eroja on, vaikka näennäisesti ovat saman perheen samalla tavalla kasvatetut lapsoset.

Tässä nähdään että perheen sisällä voi olla kaksi epäterveellistä ääripäätä

Näinpä. Toinen näistä lapsista on tullut isäänsä, ja toinen äitiinsä.

Lapset. No, kasvuvaihe erilainen. Rasvasolujen muoto.

Vierailija kirjoitti:

1 tässä. No tietysti se voi vaikuttaa et siinä makaroonissa ja perunassa on paljon energiaa ja siksi lihoimme. Karkkipäivä oli lauantaisin. Mut nyt omistan tosi terveelliset elämäntavat ja liikun ja punnaan kaiken enkä siltikään pääse kiloista eroon, ravitsemusterapeutilla käyty ja kaikkea yritetty. Masentaa. :(

Mitä sä syöt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fysikkaa opiskelleet tietävät, ettei ainetta synny tyhjästä. Lihavat syö ihan oikeasti syövät enemmän energiatiheää ruokaa. Tämä koskee myös lapsia.

Vähän enemmän fysiikkaa opiskelleet tietävät myös, että vaikka lapset söisivät tasan saman verran, heidän energiankulutuksensa ovat silti erilaiset.

Ja vielä vähän lisää opiskelleet tietävät, että elimistön toiminta on kemiaa.

Tätä on meidän perheessä pohdittu myös tosi paljon. Itse olen pyöreähkö ja lihon herkästi, mies taas sellainen läpipaska että on aina voinut syödä mitä haluaa eikä liho. Tismalleen samankokoinen ollut koko 20 vuotta mitä oltu yhdessä. Meillä on kaksi tyttöä ja poika. Tyttöjen ruumiinrakenne jo pikkulapsesta muistutti omaani: pullea vatsa, paljon rasvaa reisissä ja takapuolessa. Poika taas kuin ilmetty isänsä, ihan naurattaa väliin kun noita mielessään vertailee, että kuinka voivat olla noin eri mallisia.

Voin vannoa, että kaksi nuorinta eli tyttö ja poika, syövät samaa ruokaa ja myös suunnilleen saman verran. Meillä ollaan oikeasti tosi tarkkoja ruuasta, syödään terveellistä, vähärasvaista kotiruokaa, vältetään eineksiä, sokeria ja höttöhiilareita, syödään paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Vaaleaa leipää harvemmin ostetaan, ei koskaan mitään sokerijugurtteja jne. Karkkipäivä kerran viikossa, 200g irttareita. Toki synttärit ja muut erityistilaisuudet sitten erikseen. Niin vain nämä kaksi nuorinta ovat aivan ääripäitä, toinen sellainen pikkuisen pullea ja tukeva, toinen luikku. Suunnilleen yhtä paljon liikkuvat, juoksevat ulkona, hyppivät trampalla, on liikunnallisia harrastuksia. Tiedän kyllä itse ravitsemuksesta aika paljon, ruuan makroista, energiatiheyksistä, insuliiniresistenseistä jne, eli niistä ei tarvitse kenenkään luennoida. Ennen omia lapsia olisin myös sanonut, että kyllä se pullea syö enemmän tai kuluttaa vähemmän, mutta nyt uskon enempi geeneihin ja luontaiseen taipumukseen joko lihoa tai pysyä hoikkana.

Minä pidin itseäni sellaisena etten liho helposti. No, sitten sairastuin koronaan ja tuli maattua sisällä 2 viikkoa ja syötyä melko epäterveellisesti. Tulos +2 kg. Tämä herätti, että kun arkiliikunta jää pois ja syö enemmän kuin kuluttaa, tulee painoa. Puhdasta matematiikkaa. En usko näihin, että toinen lihoo helpommin. Jos syö enemmän kuin kuluttaa, lihoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen päätellyt kun kavereille puhunut ja omasta lihavuudesta että se mitä lapsena syö vaikuttaa tosi paljon. Meillä oli jatkuvasti tosi paljon makaronia ja perunaa 90-luvun laman aikaan eli paljon höttöhiilareita kun taas laihemmilla ja rikkaammilla oli paljon monipuolisemmin kasviksia ja kalaa. Insuliiniresistenssi alkanut jo nuorella iällä

Niin oli meilläkin höttöhiilaria ja kasviksina ehkä porkkanaraastetta ja kurkkusiivuja silloin tällöin ja ihan luikkuja oltiin. Isä kyllä oli lihava. Aikuisena on terveelliset elämäntavat.

Mä olen myös lama-ajan lapsi, joka on kasvanut perunalla, pastalla, ruskealla kastikkeella, hk:n sinisellä ja ranskanleivällä, kun ne nyt oli halpoja. Hoikkia oltiin koko perhe, minä olen koko ikäni ollut alipainoinen - edelleen tässä neljänkympin kieppeillä. Varmasti lapsuusajan ruokavaliolla on jotain vaikutusta, mutta ei se kyllä yksistään asiaa selitä.

Kun ihminen syö liikaa kulutukseensa nähden, ihminen lihoo, piste.

Ei ole mitään tiettyä ruokamäärää, joka pitää jokaisen ihmisen normaalipainossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fysikkaa opiskelleet tietävät, ettei ainetta synny tyhjästä. Lihavat syö ihan oikeasti syövät enemmän energiatiheää ruokaa. Tämä koskee myös lapsia.

Vähän enemmän fysiikkaa opiskelleet tietävät myös, että vaikka lapset söisivät tasan saman verran, heidän energiankulutuksensa ovat silti erilaiset.

Aineenvaihdunta ei todellakaan selitä lasten lihomista. Liikunta toki vaikuttaa kulutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Tätä on meidän perheessä pohdittu myös tosi paljon. Itse olen pyöreähkö ja lihon herkästi, mies taas sellainen läpipaska että on aina voinut syödä mitä haluaa eikä liho. Tismalleen samankokoinen ollut koko 20 vuotta mitä oltu yhdessä. Meillä on kaksi tyttöä ja poika. Tyttöjen ruumiinrakenne jo pikkulapsesta muistutti omaani: pullea vatsa, paljon rasvaa reisissä ja takapuolessa. Poika taas kuin ilmetty isänsä, ihan naurattaa väliin kun noita mielessään vertailee, että kuinka voivat olla noin eri mallisia.

Voin vannoa, että kaksi nuorinta eli tyttö ja poika, syövät samaa ruokaa ja myös suunnilleen saman verran. Meillä ollaan oikeasti tosi tarkkoja ruuasta, syödään terveellistä, vähärasvaista kotiruokaa, vältetään eineksiä, sokeria ja höttöhiilareita, syödään paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Vaaleaa leipää harvemmin ostetaan, ei koskaan mitään sokerijugurtteja jne. Karkkipäivä kerran viikossa, 200g irttareita. Toki synttärit ja muut erityistilaisuudet sitten erikseen. Niin vain nämä kaksi nuorinta ovat aivan ääripäitä, toinen sellainen pikkuisen pullea ja tukeva, toinen luikku. Suunnilleen yhtä paljon liikkuvat, juoksevat ulkona, hyppivät trampalla, on liikunnallisia harrastuksia. Tiedän kyllä itse ravitsemuksesta aika paljon, ruuan makroista, energiatiheyksistä, insuliiniresistenseistä jne, eli niistä ei tarvitse kenenkään luennoida. Ennen omia lapsia olisin myös sanonut, että kyllä se pullea syö enemmän tai kuluttaa vähemmän, mutta nyt uskon enempi geeneihin ja luontaiseen taipumukseen joko lihoa tai pysyä hoikkana.

Aika usein ne, jotka kehuvat ravintotietämyksellään ovatkin loppujen lopuksi ihan pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fysikkaa opiskelleet tietävät, ettei ainetta synny tyhjästä. Lihavat syö ihan oikeasti syövät enemmän energiatiheää ruokaa. Tämä koskee myös lapsia.

Vähän enemmän fysiikkaa opiskelleet tietävät myös, että vaikka lapset söisivät tasan saman verran, heidän energiankulutuksensa ovat silti erilaiset.

Ja vielä vähän lisää opiskelleet tietävät, että elimistön toiminta on kemiaa.

Mutta energian säilymisen laki on fysiikan peruslaki.

Vierailija kirjoitti:

1 tässä. No tietysti se voi vaikuttaa et siinä makaroonissa ja perunassa on paljon energiaa ja siksi lihoimme. Karkkipäivä oli lauantaisin. Mut nyt omistan tosi terveelliset elämäntavat ja liikun ja punnaan kaiken enkä siltikään pääse kiloista eroon, ravitsemusterapeutilla käyty ja kaikkea yritetty. Masentaa. :(

Tee laihdutusmatka Etiopiaan. Siellä kun asusteket savimajassa ja haet juomavetesikin 10km:n päästä, ja syöt juuria ja toukkia, niin alkaa kilot karisemaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä pidin itseäni sellaisena etten liho helposti. No, sitten sairastuin koronaan ja tuli maattua sisällä 2 viikkoa ja syötyä melko epäterveellisesti. Tulos +2 kg. Tämä herätti, että kun arkiliikunta jää pois ja syö enemmän kuin kuluttaa, tulee painoa. Puhdasta matematiikkaa. En usko näihin, että toinen lihoo helpommin. Jos syö enemmän kuin kuluttaa, lihoo.

Aikuisille keski-ikää lähestyville tuppaa käymään niin, ettei enää voi syödä ja juoda kuten parikymppisenä.

Pullukat alapeukuttavat kaikkia niitä vastauksia, joissa ei syytetä geenejä.

Vierailija kirjoitti:

Tätä on meidän perheessä pohdittu myös tosi paljon. Itse olen pyöreähkö ja lihon herkästi, mies taas sellainen läpipaska että on aina voinut syödä mitä haluaa eikä liho. Tismalleen samankokoinen ollut koko 20 vuotta mitä oltu yhdessä. Meillä on kaksi tyttöä ja poika. Tyttöjen ruumiinrakenne jo pikkulapsesta muistutti omaani: pullea vatsa, paljon rasvaa reisissä ja takapuolessa. Poika taas kuin ilmetty isänsä, ihan naurattaa väliin kun noita mielessään vertailee, että kuinka voivat olla noin eri mallisia.

Voin vannoa, että kaksi nuorinta eli tyttö ja poika, syövät samaa ruokaa ja myös suunnilleen saman verran. Meillä ollaan oikeasti tosi tarkkoja ruuasta, syödään terveellistä, vähärasvaista kotiruokaa, vältetään eineksiä, sokeria ja höttöhiilareita, syödään paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Vaaleaa leipää harvemmin ostetaan, ei koskaan mitään sokerijugurtteja jne. Karkkipäivä kerran viikossa, 200g irttareita. Toki synttärit ja muut erityistilaisuudet sitten erikseen. Niin vain nämä kaksi nuorinta ovat aivan ääripäitä, toinen sellainen pikkuisen pullea ja tukeva, toinen luikku. Suunnilleen yhtä paljon liikkuvat, juoksevat ulkona, hyppivät trampalla, on liikunnallisia harrastuksia. Tiedän kyllä itse ravitsemuksesta aika paljon, ruuan makroista, energiatiheyksistä, insuliiniresistenseistä jne, eli niistä ei tarvitse kenenkään luennoida. Ennen omia lapsia olisin myös sanonut, että kyllä se pullea syö enemmän tai kuluttaa vähemmän, mutta nyt uskon enempi geeneihin ja luontaiseen taipumukseen joko lihoa tai pysyä hoikkana.

Moni asia jää äidin silmän varjoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pidin itseäni sellaisena etten liho helposti. No, sitten sairastuin koronaan ja tuli maattua sisällä 2 viikkoa ja syötyä melko epäterveellisesti. Tulos +2 kg. Tämä herätti, että kun arkiliikunta jää pois ja syö enemmän kuin kuluttaa, tulee painoa. Puhdasta matematiikkaa. En usko näihin, että toinen lihoo helpommin. Jos syö enemmän kuin kuluttaa, lihoo.

Aikuisille keski-ikää lähestyville tuppaa käymään niin, ettei enää voi syödä ja juoda kuten parikymppisenä.

Ei tietenkään voi, siinä vaiheessa on syytä muuttaa syömisten sisältöä.

Osalla on vähemmän kylläisyyttä säätelevää hormoonia eivätkä siten tunne niin helposti kylläisyyttä. Eivät ole ahneita eikä muutakaan. Tämä tiedetään jo ja hormoonilääkitys on kehitteillä siihen jo.