Psykologin suositukset päiväkodin aloittamisesta

Olen huomannut että täällä on usein pohdittu päiväkoti asioita ja nyt löysin hyvän kirjoituksen vuoden 2002 vauvalehdestä. Se on kirjoittanut psykologi.



Hänen mielestään alle 3-vuotiaan paikka on vielä kotona.Yli 3-vuotias on taas valmis esim. olemaan kerhossa 2-5 kertaa viikossa 2-3h.



4-vuotias on valmis olemaan hoidossa 4h viidesti viikossa



Ja vasta 6-vuotiaana lapsi olisi valmis koko päivähoitoon.



Itse yllätyin kun luin tämän. Tiesin kyllä että 3-vuotiaalla on hyvä olla kotona mutta en tiennyt että vasta 6 vuotiaana valmis koko päivähoitoon.



Lopussa luki vielä että Kun tästä käytännöstä poiketaan,se aiheuttaa aina lapselle stressiä.



Ja jutussa lukee vielä että jos lapsi vastustaa kotiinlähtöä päiväkodista tai ei ole huomaavanaan äitiä niin se on lapselta viesti että nyt äiti saa tuntea miltä tuntuu olla avuton ja hyljätty.



Tämä on tietysti kirjoitettu vuosia sitten mutta kun tarkemmin miettii niin olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa näistä. Harvalla vaan on mahdollisuuksia olla kotona kun lapsi on yli 3-vuotta mutta suurimmalla osalla on varaa kyllä olla siihen asti kunnes lapsi täyttää 3.Silti vanhemmat menevät usein töihin jo paljon ennen kun lapsi täyttää 3 vuotta.



Olisi ihana jäädä kotiin kunnes molemmat meidän lapsista menee kouluun mutta taitaa joutua tuo kuopus jo 3- vuotiaana päiväkotiin. Ihan hyvä että sinne asti ainakin pärjätään.

sanottiin juuri sellaisia asioita, joita SINÄ halusit kuulla. Ko. kirjoitus oli yhden psykologin subjektiivinen näkemys - ei mikään absoluuttinen totuus.



Anna kun arvaan: sinun mielestäsi ruotsalaistutkimus, jossa todettiin varhain päivähoidon aloittaneiden lasten menestyvän myöhemmin elämässään huomattavasti paremmin kuin kotihoidettujen, oli ehdottomasti "huono", eikö vain?

Itse olin kotihoidossa kouluikään asti (kävin joissain kerhoissa) enkä näe, että se olisi ollut yhtään parempi kuin niillä kavereillani, jotka olivat hoidossa pienestä lähtien. Oikeastaan päinvastoin. Kouluun mennessäni en tuntenut ketään, en ollut tottunut lapsiryhmien julmiin sääntöihin, en ollut niin kuin muut ja niin edelleen. Minua kiusattiinkin koko peruskoulun ajan.

Kotihoidontuki on niin pieni ettei ainakaan aiemmin pärjätty ja katsotaan kuin käy seuraavan kanssa vaikkei ole kuin asuntolainaa. Kaikki raha mikä tulee menee ruokaan ja asumiseen. Emme matkustele, harrastuksia ei ole meillä eikä lapsilla joten kerrohan missä säästetään????

että KEHTAAKIN ostaa oman asunnon (ja ottaa asuntolainaa) silloin jos on suunnitelmissa lapsia seuraavien 15 vuoden aikana! Sehän on ihan kamalaa jos haluaa tarjota lapsilleen kunnollisen kodin.



Kyllä meidän vaan KAIKKIEN pitää myydä talomme/asuntomme ja muuttaa kunnan vuokra-asuntoon - mitä ahtaampi ja huonokuntoisempi, sen parempi. Ja tietenkin samalla nostaa asumistukea ja vaikka toimeentulotukea, jos ei muuten yhden ihmisen palkalla pärjää. Loisia vaikka loppuelämänsä, kunha lapset eivät vaan JOUDU KAMALAAN PÄIVÄHOITOON. Tuollainen elämisen mallihan se on LAPSILLE parasta mitä voi antaa!!!

että esikoinen on ollut puistotädillä, seurakunnan kerhossa ja harrastuksissa hankkimassa myös kavereita. Hänellä onkin laaja ystäväpiiri täällä meilläpäin. Eskarin hän aloitt viime vuonna ja eskariporukka siirtyy aikanaan sellaisenaan kouluun. Eli tuntee jo kaikki tulevat koulukaverinsa.



Kuopus on ollut esikoista viemässä ja tuomassa, joten hänelläkin on jo paljon kavereita, myös esim. esikoisen kavereiden sisaruksia. Nyt aloittaa päiväkodissa, jossa on jo ennestään näitä tuttuja ja jotka siirtyvät hänen kanssaan ensi vuonna eskariin ja sitten aikanaan kouluun. Tulee tuntemaan kaikki koulukaverinsa myös jo valmiiksi.



Minulla on firma, jonka kautta teen kotoa töitä. Näin aion jatkaa ainakin kuopuksen alaluokat vielä.



Että näin se käytännössä onnistuu.

joku geenivika vai mikä, kun nimenomaan _suomalaiset_ lapset ovat niin kovin kehittymättömiä ja kovin myöhään valmiita asioihin, joita muualla maailmassa pidetään ihan itsestäänselvyyksinä jo paljon nuoremmilla lapsilla.



Esim. etelä- ja keski-Euroopassa sekä Britanniassa KOULU aloitetaan 4-5-vuotiaana. Sitä ennen järjestetään monissa maissa ns. leikkikoulu/valmentava koulu, joka on vähintään sen 4h/pv. Ja nämä ovat yleisesti ilmaisia, joten heti kun lapsi on 3-4v. tulee ns. päivähoito halvemmaksi kuin Suomessa. Ainoastaan vauvan hoidattaminen ulkopuolisella on turkasen kallista (helposti 1000€/kk). Useimmiten näissä keskusteluissa unohdetaan nämä faktat ja tehdään velleistä puuroja...

Pari tuntiakin on pienelle lapselle tosi pitkä aika!



Kuitenkaan harvoin perheillä on realistisia mahdollisuuksia olla lasten kanssa pitkään kotona.

sanottiin juuri sellaisia asioita, joita SINÄ halusit kuulla. Ko. kirjoitus oli yhden psykologin subjektiivinen näkemys - ei mikään absoluuttinen totuus.

Anna kun arvaan: sinun mielestäsi ruotsalaistutkimus, jossa todettiin varhain päivähoidon aloittaneiden lasten menestyvän myöhemmin elämässään huomattavasti paremmin kuin kotihoidettujen, oli ehdottomasti "huono", eikö vain?

kyllä ainakin heidän koulutustaustansa antaa vähän parempia valmiuksia tiedon käsittelemiseen kuin vain "mutun" suoltaminen.

muissakin maissa lapsilla olisi stressiä, jos he ovat pitkiä päiviä hoidossa?

Tämä psykologihan ei puhunut mistään muusta kuin stressaantumisesta. Ei siis esim. "lapsestasi ei tuu sit yhtään mitään, jos..."

joku geenivika vai mikä, kun nimenomaan _suomalaiset_ lapset ovat niin kovin kehittymättömiä ja kovin myöhään valmiita asioihin, joita muualla maailmassa pidetään ihan itsestäänselvyyksinä jo paljon nuoremmilla lapsilla.

Esim. etelä- ja keski-Euroopassa sekä Britanniassa KOULU aloitetaan 4-5-vuotiaana. Sitä ennen järjestetään monissa maissa ns. leikkikoulu/valmentava koulu, joka on vähintään sen 4h/pv. Ja nämä ovat yleisesti ilmaisia, joten heti kun lapsi on 3-4v. tulee ns. päivähoito halvemmaksi kuin Suomessa. Ainoastaan vauvan hoidattaminen ulkopuolisella on turkasen kallista (helposti 1000€/kk). Useimmiten näissä keskusteluissa unohdetaan nämä faktat ja tehdään velleistä puuroja...

maissa sitten lapsen psyyke jotenkin erilainen vai ovatko lapset niissä vain todella stressaantuneita, kun monissa maissa äitiysloma on vain murto-osan siitä, mitä meillä ja naiset kuitenkin käyvät töissä?



Kuten joku sanoikin, kyseessä on yhden ihmisen mielipide ja yhtä arvostetuilta tahoilta ja yhtä tutkittua tietoa löytyy täysin päinvastaisistakin kannoista.



Harvalla on varaa elää tämän suosituksen mukaan ja siinä on turha kenenkään lähteä syyllistämään. Harva meistä töissä käyvistä äideista ihan riemuissaan on tilanteesta, en minä ainakaan, mutta aina ei ole mahdollisuus valita.

Toki nämä tilanteet ovat aina tapaus/lapsikohtaisia.



Sen tarkemmin kuitenkaan erittelemättä, omien kokemuksiemme perusteella sanon, että TÄMÄN PSYKOLOGIN KIRJOITUSTA SUUREMPAA PASKAA EI OLE OLEMASSAKAAN, AIVAN PERSEESTÄ. Kyseinen psykologi on varmasti kirjaviisas, mutta ymmärtääköhän tästä maailmasta yhtään mitään.

Ja sen paikan nimi vain on "school" tms. Aika lailla sisältö silti vastaa meidän päivähoitoa tai -kerhoa.



Ja tuo psykologihan nimenomaan toteaa, että 3 - 4 -vuotiaalle 4 tuntia on hyvä.



Hän sanoo, että pitkät hoitopäivät stressaavat.



Ja hyvin monissa maissa äidit jäävät kokonaan kotiin jo esikoista odottaessaan...

Toki nämä tilanteet ovat aina tapaus/lapsikohtaisia.

Sen tarkemmin kuitenkaan erittelemättä, omien kokemuksiemme perusteella sanon, että TÄMÄN PSYKOLOGIN KIRJOITUSTA SUUREMPAA PASKAA EI OLE OLEMASSAKAAN, AIVAN PERSEESTÄ. Kyseinen psykologi on varmasti kirjaviisas, mutta ymmärtääköhän tästä maailmasta yhtään mitään.

Hyvin pärjää hoidossa. Kotona meinasin tull hulluksi, kun muksu vaan riehuu jossei koko ajan olla menossa/tekemässä jotain. Ei ole ylivilkas, kuulemma hienosti kehittynyt, normaali poika mutta VAATII enemmän aktiviteettia kuin mitä minä pystyn hänelle tarjoamaan. Olin siis paska äiti ja laitoin puolipäivähoitoon.

En ole ko. artikkelia lukenut, enkä tiedä kuka kollegani on mielipiteensä antanut, mutta näinhän se varmasti ideaalimaailmassa menee. Oma kaksivuotiaani on ainakin väsynyt hoitopäivän jälkeen ja aamuisin ei kovin innostaisi lähteä niin nopeasti liikkeelle kuin arkiaamuina vaaditaan, ja varmasti vielä tykkäisi olla kotihoidossa. Totuus on kuitenkin se, että kun toinen vanhemmista vielä opiskelee, on toisen elätetettävä perhe, eikä meillä ainakaan olisi ollut varaa siihen, että lapsi on kotihoidossa edes siihen kolmen vuoden ikään.



Periaatteessa siis kyllä allekirjoitan kollegani sanoman. Toisaalta on todettava myös, että työnkin puolesta suosittelen paljon lapsille päiväkotihoitoa kuntoutuksellisista syistä silloin, kun lapsella on vaikkapa kielellisen kehityksen erityisvaikeus tai muu kehitysviive, tai vaikkapa vuorovaikutuksessa erityisyyttä. Asioita on siis aina punnittava monelta kantilta, eikä lapsillekaan varmaan ole yhtä ja ainoaa oikeaa aikaa aloittaa hoidossa. Lisäksi on vielä huomioitava vanhempien jaksaminen, eli monelle lapselle on varmasti parempi olla hoidossa kuin kotona sellaisen vanhemman kanssa, jota ei voisi vähempää kiinnostaa olla lapsen kanssa kotona. Kuin myös lasten erilaiset temperamentit, minkä vilkkaan kaksivuotiaan äitikin toi esiin (olematta paska äiti)...

Toivottavasti et tee lisää, jos voimavarasi ovat noin rajalliset!

Oikeastaan vain kahdenlaisilla ihmisillä on mahdollisuus toteuttaa tuo: syrjäytyneillä työttömillä, jotka nostavat sossun tukia ja erittäin rikkailla ihmisillä. Eka vaihtoehto ei ihan oikeasti tarjoa lapselle kovinkaan hyviä eväitä elämään, sillä myös syrjäytyneisyyden ja huono-osaisuuden on todettu periytyvän. Ei paljoa kotihoito pelasta. Erittäin rikkailla on tuohon realistinen mahdollisuus, mutta edellyttää, että työssäkäyvä osapuoli tienaa nettona vähintään 5000 euroa.

Ei mitään. Suuruudenajat koettiin noin 500 vuotta sitten.



Suomalainen koulu on sen sijaan huippuluokkaa.

Mutta aina ei voi tehdä niin kuin olisi kaikkein paras vaan pitää tehdä kompromisseja koko perheen hyvinvoinnin takia. Kunhan ne tehdää lasta kuunnellen ja havainnoiden (esim. ei kamalan arkaa 1-vuotiasta 10h päivässä kylmiltään päiväkotiin), voivat lapset varmasti hyvin.



Tärkeää minusta on kuitenkin tiedostaa se, että pitkät hoitopäivät todella aiheuttavat lapselle stressiä ja sen vastapainoksi pitää olla rauhallista yhdessäoloa eikä saa/tarvitse enää iltaisin juosta harrastuksissa yms. pää kolmantena jalkana.