Kertokaa teidän lapsiperhe-elämästä :)
Lähipiirissäni ei ole lapsiperheitä ja kaikki aiheeseen liittyvät keskustelut tuntuu olevan aika kärjistettyjä suuntaan tai toiseen ja vastakkainaseteltuja sinkkuelämän kanssa.
Odotamme miehen kanssa ensimmäistä lasta ja olemme muuttamassa yhteen, olisi kiva kuulla miten teillä muilla arki rullaa ja onko juhlapyhiin tullut lisää tunnetta ja työtä lapsien mukana ym. :)
Kommentit (22)
Jätä hyvästit kaikelle ja kaikille, jota sinulla on ennen ollut.
Monenlaista vaihetta on ollut. Raskasta ja ihanaa. Mutta elämä ilman lapsia ei tuntuisi enää edes elämältä.
Vierailija kirjoitti:
Siis odotatte ja olette vasta muuttamassa yhteen?
Juu, ollaan seurusteltu pitkään mutta nyt vasta löydettiin täydellinen uusi koti. Tiedetään kuitenkin mitä arki toisen kanssa on. :)
Vierailija kirjoitti:
Jätä hyvästit kaikelle ja kaikille, jota sinulla on ennen ollut.
Miksi? Ainankin vielä tuntuu siltä että lapsi tuo lisäsisältöä elämään, eikä ole viemässä mitään pois. Ei olla mitään baareissa notkujia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä hyvästit kaikelle ja kaikille, jota sinulla on ennen ollut.
Miksi? Ainankin vielä tuntuu siltä että lapsi tuo lisäsisältöä elämään, eikä ole viemässä mitään pois. Ei olla mitään baareissa notkujia
Anteeksi, mutta miten baarit liittyvät tähän? - se, jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä hyvästit kaikelle ja kaikille, jota sinulla on ennen ollut.
Miksi? Ainankin vielä tuntuu siltä että lapsi tuo lisäsisältöä elämään, eikä ole viemässä mitään pois. Ei olla mitään baareissa notkujia
Anteeksi, mutta miten baarit liittyvät tähän? - se, jolle vastasit
Koska en nyt keksi elämästämme asioita tai ihmisiä, jotka eivät enää onnistuisi lapsen kanssa. Kysyin perustelua kommenttiisi, koska en ymmärtänyt mitä tarkoitat, miksi pitää sanoa hyvästit kaikelle?
Jos olisi baareissa viihtyvä ihminen, sitten ymmärtäisin että sille "kaikelle" täytyy sanoa hyvästit, mutta muuten en
Kun lapsi syntyy sinkkuystävät katoavat kummasti. Muuta sisältöä tosiaan tulee elämään. On yösisältöä ja päiväsisältöä. Isovanhemmat osoittautuvat kullanarvoisiksi, jos asuvat lähellä ja ovat avuliaita. Siitä millainen arjesta tulee, riippuu hyvin paljon siitä millainen on tulevan lapsesi luonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä hyvästit kaikelle ja kaikille, jota sinulla on ennen ollut.
Miksi? Ainankin vielä tuntuu siltä että lapsi tuo lisäsisältöä elämään, eikä ole viemässä mitään pois. Ei olla mitään baareissa notkujia
Anteeksi, mutta miten baarit liittyvät tähän? - se, jolle vastasit
Koska en nyt keksi elämästämme asioita tai ihmisiä, jotka eivät enää onnistuisi lapsen kanssa. Kysyin perustelua kommenttiisi, koska en ymmärtänyt mitä tarkoitat, miksi pitää sanoa hyvästit kaikelle?
Jos olisi baareissa viihtyvä ihminen, sitten ymmärtäisin että sille "kaikelle" täytyy sanoa hyvästit, mutta muuten en
Sanot hyvästit uralle, harrastuksille, ystäville, vapaudelle, ulkomaan matkoille ja niin edelleen.
Joutuu pelkäämään lasuja jos kasvattaa tai hoitaa lapsiaan vähänkin epäsovinnaisella tavalla. Siis sellaisella mistä joku voi pahastua. Useimmista lapsiperheistä tehdään lasu jossain vaiheessa, jolloin viranomaiset tulevat kotitarkastukselle ja päättävät, onko perheen suhteen syytä ryhtyä toimenpiteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä hyvästit kaikelle ja kaikille, jota sinulla on ennen ollut.
Miksi? Ainankin vielä tuntuu siltä että lapsi tuo lisäsisältöä elämään, eikä ole viemässä mitään pois. Ei olla mitään baareissa notkujia
Anteeksi, mutta miten baarit liittyvät tähän? - se, jolle vastasit
Koska en nyt keksi elämästämme asioita tai ihmisiä, jotka eivät enää onnistuisi lapsen kanssa. Kysyin perustelua kommenttiisi, koska en ymmärtänyt mitä tarkoitat, miksi pitää sanoa hyvästit kaikelle?
Jos olisi baareissa viihtyvä ihminen, sitten ymmärtäisin että sille "kaikelle" täytyy sanoa hyvästit, mutta muuten enSanot hyvästit uralle, harrastuksille, ystäville, vapaudelle, ulkomaan matkoille ja niin edelleen.
Uraa en arvota korkealle, työ on minulle vain työtä jota teen saadakseni rahaa. Palkka ok, mutta en koe suurta intohimoa työtäni kohtaan. Harrastuksille ja läheisille ystäville uskon löytyvän aikaa, onhan lapsella myös isä joka tätä hoitaa. En ole kahlittu kotiin lapsesta huolimatta ja aion sosialisoida häntä pienestä pitäen.
"Vapautta" en ymmärrä, millaista vapautta tarkoitat? Olen seurustellut vuosia ja vietän rauhallista elämää. En keksi sellaista vapauden muotoa jonka menettäisin. Ulkomailla en viihdy enkä nauti matkustamisesta, mutta jos joskus tahtoo lähteä matkalle niin voihan lapsen ottaa mukaan tai laittaa hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Joutuu pelkäämään lasuja jos kasvattaa tai hoitaa lapsiaan vähänkin epäsovinnaisella tavalla. Siis sellaisella mistä joku voi pahastua. Useimmista lapsiperheistä tehdään lasu jossain vaiheessa, jolloin viranomaiset tulevat kotitarkastukselle ja päättävät, onko perheen suhteen syytä ryhtyä toimenpiteisiin.
Meille saa kyllä tulla kylään, mitä olen ymmärtänyt lastensuojelun tilasta niin kovin pienestä näitä toimenpiteitä ei tehdä. Uutisissakin valitettavasti kuulee vaikka minkälaisia tarinoita perheistä jotka ovat lastensuojelun piirissä, mutta realistisia toimenpiteitä ei tunnuta tekevän vaikka olisi syytäkin :/
Mä olen tykännyt olla äiti. Meillä on yksi kohta 14v teini. Kyllähän näihin vuosiin on kaikenlaista, niin hyvää kuin huonoakin mahtunut. Kuitenkin ajattelen, että ollaan plussan puolella.
Lapsiperhe-elämää 90-luvulla:
Asuttiin vanhassa paikallisen (entisen) tehtaan johtajan 3-kerroksisessa puutalossa, jota lapset kutsuivat Muumitaloksi.
Meillä on kaksi lasta ja kesällä meillä oli yleensä heidän kavereitaan yökylässäkin. Telttoihin majoittuivat pihalle ja yöllä joskus tulivat sisälle nukkumaan.
Aamuisin laskettiin vaan pääluku, että montako lautasta laitetaan pöytään. Ihan tavallista ruokaa meillä aina oli: makaroonia ja jauhelihakastiketta tai jotain uuniruokaa, pitsaa tehtiin joskus porukalla ja makkaraa paistettiin ulkona tiileistä kyhätyllä nuotiopaikalla tai talvella takassa. Lettuja paistettiin monesti ja käytiin ongella, kun asuttiin lähellä järveä.
Keskellä kesääkin saatoin tehdä simaa. Lapset pelasivat ullakolla sählyä tai pihalla potkupalloa.
Vieläkin joku lasten kavereista muistaa minut ja tulee juttelemaan. Minä en aina edes tuntisi, kun ovat kasvaneet ja muuttuneet. Mukavia muistoja jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä hyvästit kaikelle ja kaikille, jota sinulla on ennen ollut.
Miksi? Ainankin vielä tuntuu siltä että lapsi tuo lisäsisältöä elämään, eikä ole viemässä mitään pois. Ei olla mitään baareissa notkujia
Anteeksi, mutta miten baarit liittyvät tähän? - se, jolle vastasit
Koska en nyt keksi elämästämme asioita tai ihmisiä, jotka eivät enää onnistuisi lapsen kanssa. Kysyin perustelua kommenttiisi, koska en ymmärtänyt mitä tarkoitat, miksi pitää sanoa hyvästit kaikelle?
Jos olisi baareissa viihtyvä ihminen, sitten ymmärtäisin että sille "kaikelle" täytyy sanoa hyvästit, mutta muuten enSanot hyvästit uralle, harrastuksille, ystäville, vapaudelle, ulkomaan matkoille ja niin edelleen.
Jaa...Meillä on teini eikä hänen kanssaan oo hyvästelty. Samat ystävät, harrastaa voidaan ja reissata,toki huomioiden tämä jälkikasvu. Ihan omaa elämää kerkisin kyllä saada riittämiin.
Minulla on neljä lasta, lasten ikähaitari 2-14v. Mitähän tästä kaikesta osaisin kertoa, kun asiaa olisi varmaan monen sivullisen verran:D
Lapset on ihania. Ovat elämäni valo, ovat tuoneet aivan erilaista merkityksellisyyttä yksinkertaisiinkin asioihin. Olen pystynyt heidän kanssaan hidastamaan elämää. Hämmästelemme perhosia ja luistelemme talvella. Luo lapsiperhe-elämästä omanlaistasi. Me miehen kanssa yhdistimme osittain harrastuksia ja lastenhoitoa, sillä vapaa-aikaa ei ole samalla tavalla kuin ennen. Mistään ei ole kuitenkaan tarvinnut luopua, mies käy lenkeillä mukanaan kaksi lasta juoksukärryssä ja minä laulan ja maalaan useimmiten vähintään yhden lapsen ollessa mukana.
Välillä on rankkaa. Vauvavuosi on usein haastava. Kyllä minä muistan neljännen ollessa vauva, että monesti ajattelin, että "saanko koskaan enää nukkua kokonaista yötä". Siitäkin onneksi selvittiin, ja nyt reilu kaksi vuotias nukkuu jo kokonaisia öitä.
Mitähän vielä voisin sanoa...Älä hävitä itseäsi, pidä kiinni myös omasta ajastasi, jos tarvitset apua, niin uskalla pyytää sitä. Nauti, kun lapsi on pieni. Ja nauti, kun on isompi, lapsista tulee ihania persoonia kasvaessaan:)
Alapeukku sille, että joku nauttii lasten kanssa olosta, eikä suomalaisittain uhriudu, koska ei pääse baariin, kuten ennen lapsia?:D Kaikenlaisia tyyppejä palsta täynnä:D
Siis odotatte ja olette vasta muuttamassa yhteen?