Miksi olette menneet taloyhtiön hallitukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi, mutta ei ollut vaihtoehtoa.

Miten niin? Sinnehän ei ole pakko mennä. Jos ketään ei saada asukkaista, maksetaan ulkopuolinen. ap

Ulkopuolinen hallitus voisi olla usein hyvä vaihtoehto, kunhan on oikeasti sitoutumaton.

No varmasti, palkkio on ulkopuolisilla vähintään pari tonnia per naama vuodessa ja intressinä tietysti oman työmäärän minimointi eikä taloyhtiön asukkaiden etu.

Kallista on, mutta aniharvassa on ne maallikot, joilta löytyy tarpeeksi aikaa ja kykyjä. Yleensä asiat menee juosten kustu mentaliteetilla. Tämän vuoksi hyvä isännöitsijä on tärkeä.

Asiahan on niin, että isännöitsijä tilaa ulkopuolisen tekijän tarvittaessa työntekijää.

Ei hänen itse tarvitse mitään tietää/ osata. Kun vain osaa ottaa yhteyttä oikeaan paikkaan.

Kas nun ihmiset menevät hoitamaan yhteisiäasioita yhdistyksiin, kirkkovaltuustoon, kuntien valtuustoihin, eduskuntaan. Saan korvausta 750/vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Hallituksen jäsenet kuvittelevat monesti olevansa jotain enemmän kuin muut osakkaat. Vaikka kaikki ovat samalla viivalla.

Valittelevat työmääriä😂 vaikka isännöitsijä hoitaa kaiken duunin. Ja osakkaat itse loput.

Meillä isännöitsijä tekee vain vuosittaiset laskelmat, mutta muuten hoidetaan kaikki hommat itse tarjouspyyntöineen. Kukaan ei kuitenkaan halua alkaa tehdä noita vuosittaisia laskelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama kuka hallituksessa istuu. Osakkaat maksavat kaiken yhdessä. Jokainen on kaikesta vastuussa.

Lopulta kyllä, mutta hankalimpia jäseniä ovat ne, jotka yliarvioivat kykynsä.

Parempi kysymys olisi miksi joku _ei_ haluaisi mennä hallitukseen. Hallituksen pystyy vaikuttamaan taloyhtiönsä, siis omaisuutensa asioihin ja pysyy kartalla siitä mitä yhtiössä tapahtuu. Kai nyt kuka vaan haluaa huolehtia omaisuudestaan mahdollisimman hyvin ja toisaalta torpata turha rahanmeno?

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama kuka hallituksessa istuu. Osakkaat maksavat kaiken yhdessä. Jokainen on kaikesta vastuussa.

Ja ne remontit ja muut isommat projektit joita osakkaat joutuvat maksamaan, pistävät alulle ketkä?

Vierailija kirjoitti:

Parempi kysymys olisi miksi joku _ei_ haluaisi mennä hallitukseen. Hallituksen pystyy vaikuttamaan taloyhtiönsä, siis omaisuutensa asioihin ja pysyy kartalla siitä mitä yhtiössä tapahtuu. Kai nyt kuka vaan haluaa huolehtia omaisuudestaan mahdollisimman hyvin ja toisaalta torpata turha rahanmeno?

Täältä _ei_ lähinnä taisteluväsymyksen takia lähinnä. Kymmenen vuotta vääntöä urpojen kanssa saa riittää, kun työ- ja perhe-elämässä on jo muutenkin ongelmia löytää aikaa ja energiaa joka hommaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi, mutta ei ollut vaihtoehtoa.

Miten niin? Sinnehän ei ole pakko mennä. Jos ketään ei saada asukkaista, maksetaan ulkopuolinen. ap

Ulkopuolinen hallitus voisi olla usein hyvä vaihtoehto, kunhan on oikeasti sitoutumaton.

No varmasti, palkkio on ulkopuolisilla vähintään pari tonnia per naama vuodessa ja intressinä tietysti oman työmäärän minimointi eikä taloyhtiön asukkaiden etu.

Kallista on, mutta aniharvassa on ne maallikot, joilta löytyy tarpeeksi aikaa ja kykyjä. Yleensä asiat menee juosten kustu mentaliteetilla. Tämän vuoksi hyvä isännöitsijä on tärkeä.

Asiahan on niin, että isännöitsijä tilaa ulkopuolisen tekijän tarvittaessa työntekijää.

Ei hänen itse tarvitse mitään tietää/ osata. Kun vain osaa ottaa yhteyttä oikeaan paikkaan.

Tottakai suorittaja on ulkopuolinen. Isännöitsijä kuitenkin ymmärtää tarkistaa esimerkiksi yritystiedot, mitkä eivät näillä yli-innokkailla besserwissereillä käy mielessäkään. Ne, jotka ymmärtää kuinka paljon tuossa on kaikennäköistä pikkusälää, eivät lähde edes yrittämään omin päin.

Meillä pieni kiva yhtiö, mutta täällä on paljon eläkeläisiä, jotka ovat asuneet pitkään. Lasten muutettua pois ovat jääneet isoihin asuntoihin isojen pihojen ja hyvän sijainnin takia. Ja kaikkeen suhtaudutaan siis tunteella ja nostalgian kautta.

Menin mukaan, sillä meille tämä asunto on ollut iso investointi ja haluan olla mukana katsomassa että kiinteistöistä pidetään järkevästi huolta. Meillä on ihan kiva hallitus ja onneksi on saatu asioita hyvin eteenpäin. Ei tässä liikaa ole hommia, mutta siihen pitää olla valmis, että pihalla joku saattaa tulla kyselemään ja kommentoimaan milloin mitäkin. Hyvä isännöitsijä on must!

Vierailija kirjoitti:

Kun on pieni taloyhtiö ja suuri osa asukkaista jo toinen jalka haudassa, niin oli vähän pakko suostua. Näinhän käy myös yhdistyksissä, jos on puhe-, luku- ja kirjoitustaitoinen ja osaa käyttää tietokonettakin. Kolmatta vuotta olen, mutta olen jo viime kokouksessa ilmoittanut, että saavat etsiä tilalleni uuden. Vaikkei siinä kovin paljon tekemistä olekaan, niin silti on tunne, että on kuin kahlekoira, aina valmiina. Viime ja tänä vuonna on ollut paljon enemmän selvitettäviä asioita kuin aikaisemmin. Onneksi on varsin hyvä isännöitsijä.

Paljon rasitus riippuu myös kuinka tunnollinen luonne on. Taloyhtiön asiat alkavat tuntumaan aika äkkiä raskailta, jos ne tulevat työn, perheen ja harrastusten päälle.

Maailman epäkiitollisinta hommaa.

No alunperin olin tosi innokas saamaan asioita kuntoon ja ottamaan vastuuta. Nyt olen kyynistynyt ja ällistynyt, haluan omakotitaloon ja pelkään asuntoni myyntihinnan puolesta. En enää uskaltaisi jättäytyä poiskaan, kun pelkään, mitä sekoilua muuten sallittaisiin. Muutan heti kun tulee sauma tai jos tilanne pahenee (eli vähäisiä kantavia voimia lähtee).

Meillä on ns. katastrofitaloyhtiö, eli vanhukset ja muut kyvyttömät/piittaamattomat saattaneet koko homman rappiolle. Pahinta on, että kaikki pitää hoitaa itse - säästösyistä, tottakai. Lähes mikään perusaskare ei hoidu ilman hirveää vääntöä. Siis ei mikään. Tilanne on järkyttävä. Porrassiivousta, ruohonleikkuuta tms. ei tapahdu kuin aivan hitusen, ellen itse hoida.

Pahimmat rasitteet:

-menneisyyteen tarraavat eläkeläiset (aivan mihin tahansa menneeseen: rikkinäiseen, homeiseen....)

-täysin höperöityneet vanhukset (sabotoivat muiden yrityksiä hoitaa asioita kuntoon)

-elämänhallinnasta luopuneet (luikkivat piilossa, eivät vastaa)

-härskin itsekkäät ihmiset (toteuttavat oma etu edellä asioita, muuten pokkana jättävät tekemättä, kieroilevat ja valehtelevat)

-ihmiset, joilla on niin huono maku ja viihtyvyyskäsitys, että pitää koko ajan vääntää asioista.

Karmeinta on se, kun tajuaa, miten pihalla tai itsekästä osa porukasta onkaan. Vanhuksistakaan ei heti välttämättä huomaa, että siellä on järki lähtenyt. Ja toiset ovat niin hemmetin härskejä. Kyllä tässä ihmisluonnon kirjo tulee karuimmillaan esille.

Erityisiä tähtihetkiä ovat ne, kun olet nähnyt sikana vaivaa, muita ei ole asia kiinnostanut. Ja lopulta sitten viime metreillä porukka, joka ei eväänsä ole vaivaantunut liikauttamaan, avaa suunsa ja torppaa toteutuksen enemmistöllä tyyliin: "mieluummin tehdään samoin kuin ennen/parempi muunlainen". Tarjoutumatta edes itse liikauttamaan ahteriaan. Selvä, no arvon naapurit ovat hyvät vaan. Vai minunko se pitäisi nyt vielä toteuttaa?

Kyllä tässä on innostus kuollut, välillä ällöttää koko talo ja välttelen tiettyjä henkilöitä sekä haluan palavasti muuttaa. Luoja, en edes halua ajatella, mitä sitten jos tekevien määrä tästä vähenee...

Olen alkanut harkita omakotitaloa vakavissani, koska en halua enää turhaa pahaa mieltä omassa kodissani. Elämä on lyhyt, miksi vääntää tällaisista ja lisätä ihmisinhoaan? On niin käsittämättömän vaikeaa saada asioita hoidettua! En enää jaksa mitään uutta rasittavaa porukkaa. Mieluummin maksan yksin kovaa hintaa.

Tämä kokemus on vakuuttanut minut kahdesta asiasta:

a) vanhusten EI pidä olla enää missään yhteiskunnan johtopaikoilla: tarraavat menneeseen hävyttömän itsekkäästi

b) pahimmat kieroilijat ja härskisti toimijat ovat naisia

c) pahimmat vastuun välttelijät taas ovat miehiä; se on uskomatonta, miten ne "naisten siivoushommat" vaan jäävät niille muutamille naisille, joita siisteys kiinnostaa.