Montako kummia lapsillanne on?

Esikoisella on 2 kummia, eivät pariskunta.

Toisella lapsella on 3 kummia, ei sis. pariskuntia.



Kaikki kummit ovat meille läheisiä, joko sukulaisia tai ystäviä. Sylikummit kaikista läheisimpiä. Emme halunneet lapsille montaa kummia, koska meidän mielestä pari luotettavaa ja läheistä kummia on parempi kuin liuta kummeja. Lisäksi nämä kummiehdokkaat loppuisivat kesken jos esikoinen saa jo 5 kummia, niin keitäs toiselle tai kolmannelle lapselle sitten jää. Ei meillä niin montaa läheistä ystävää kuitenkaan ole, eikä sitten haluta alkaa pyytelemään keitään " vieraampia" ihmisiä kummeiksi. Nyt on kuitenkin vielä mahdolliselle kolmannellekin lapselle kummiehdokkaita jäljellä.



Pariskuntia emme jostain syystä halunneet kummeiksi. Mieluummin otamme sitten vaikka pariskunnan molemmat osapuolet eri lapsien kummeiksi kuin samaan aikaan. Tämä ei ole ollut tapana meidän kummankaan suvussa, joten senkin takia se tuntui meistä vieraalta.

Jotkut pyytävät kahta ihmistä kummiksi, koska kasteen saavalla lapsella pitää olla 2 kummia. Toiset taas haluavat lapselle ison määrän kummeja, jotta tulee pyydettyä sisarukset ja parhaat kaverit ;-). Minulla itsellä on 4 kummia, joista 2 on jäänyt jonnekin matkan varrelle. Muistan heidät lapsuudestani, mutta yhteydenpito on katkennut. Senpä takia itse pidän tuota 2 kummia liian vähäisenä, varsinkin jos on pariskunta, sillä mitä vain voi tapahtua elämän aikana. Toisaalta en ymmärrä näitä, jotka haalivat kaikki tutut kummeiksi.



Olen itse kummi kahdelle tytölle, toinen on jo iso koululainen ja toinen pieni taapero. Olen halunnut aktiivisesti osallistua lasten elämään niin että he oikeasti oppivat tuntemaan minut ja minulla olisi suhde myös heihin eikä vain heidän vanhempiinsa. Vanhempi tytöistä on ollut 4-vuotiaasta lähtien joka kesä luonani yötä (asumme eri paikkakunnilla) ja olemme yhdessä tehneet kaikkea hauskaa. Tämä edellyttää, että hän minut tuntee hyvin ja luottaa. Toivon, että tämän pienemmänkin tytön kanssa yhteys on yhtä tiivis.



Olen omien lasteni (3kpl) toivonut, että hekin saisivat kummeistaan tärkeitä aikuisia, ihmisisä, jotka oikeasti ovat heistä kiinnostuneita ja välittävät. Esikoisella on 3 kummia, kaikki hyviä ystäviämme. " heistä on " hoitanut kummiutensa" , kolmas ei lasta tunne eikä ole alkuhuuman jälkeen ollut innostunut. 3 vuoden aikan hän on nähnyt kummilapsensa vain " pakollisten" syntymäpäivä- ja joululahjojen vaihdon yhteydessä. Lahjojen sijasta toivoisimme hänen antavan lapselle aikaa.



Toisella lapsellamme on myös 3 kummia, 2 läheisintä serkkuani ja serkun vaimo. Ihania kummeja, vaikka olemmekin ehtineet tavata todella vähän!



Kolmoselle pyysimme kummeiksi 2 ystäväpariskuntaa. Molemmat pariskunnat ovat lapsirakkaita ja uskomme heidän olevan myös kummiudestaan vastuun kantavia. Meistä on luontevaa pyytää molempia kummieksi, jos pariskunta on naimisissa, vaikka tuo määrä nyt on jo meidän maksimi.



Tulipa järkyttävän pitkä " iltasatu" , mutta tässä minun ajatukseni kummiudesta ja perustelut kummivalinnoista.

" heistä on " hoitanut kummiutensa" , kolmas ei lasta tunne eikä ole alkuhuuman jälkeen ollut innostunut.

Meidän esikoisella on 5 kummia kun taas toisella muksullamme on 3.

esikoisella kummeja 5,kuopuksella 4.Onneksi on monta kummia,esikoisen kummeista enää 2 pitää yhteyttä...

Meidän esikoispojalla on 3 kummia. Olisin halunnut vain 2, mutta kun sylikummi on ortodoksi, niin tarvittiin vielä se kolmas kummi kirkon vaatimusten vuoksi, joten pyydettiin sitten pojan täti (mieheni sisko) kolmanneksi.



Mun mielestä 2 kummia riittää. En muutenkaan perusta koko kummi-instituutiosta kamalasti. Missään nimessä en haluaisi kummiksi sukulaisia, kun hehän kuuluvat lapsen elämään jo sukulaissuhteen " velvoittamina" eli täti on täti anyway... esim. minä olen veljentyttöni kummi. No, eipä kummius mitenkään erityisesti näy kun olemme yhteydessä muutenkin samaa perhettä kun ollaan. Minulle tärkeintä oli löytää sellaiset ihmiset, joille kummius merkitsee jotain.



Meidän pojan 2 " varsinaista" kummia, kuten mielessäni ajattelen, ovat pariskunta ja ystäviämme harrastusmaailmasta. Tunnemme kuitenkin molemmat myös erikseen (mies on pelannut tän miehen kanssa jä mä olen pelannut tän naisen kanssa samassa joukkueessa) eli jos heille nyt vaikka tulisi ero, niin silti pysyisivät ystävinä erikseenkin.



Koskaan ei tiedä, miten elämä kuljettaa... uskon ja toivon, että kummius merkitsee näille kummeille sen verran, että pysyvät pojan elämässä sinne rippikouluun asti. Mutta jos tiet erkanevat, niin sille ei sitten mitään voi. Omat kummini " katosivat" elämästäni jo joskus 6-vuotiaana... ehkä siinä muuten syy, miksi en itsekään osaa arvostaa kummiutta ihan niin paljoa kuin pitäisi?

Halusimme molempien puolelta veljet kummiksi, sekä yhden hyvän ystäväpariskunnan joten lukumääräksi tuli 3 pariskuntaa.

Vähempikin olisi varmasti riittänyt, mutta päädyimme tähän.

Saa nähdä sitten kun toivottavasti sisaruksia tulee että monta kummia nämä saavat.

Esikoisella on 6 kummia

Keskimmäisellä on 4 kummia

Kuopuksella on 5 kummia

Veljeni on sylikummi. Muut kummit ovat mieheni sisko, ystäväni sekä serkkuni. Kaikki erittäin läheisiä ja tärkeitä ihmisiä meille ja ennenkaikkea pikkuiselle tytöllemme.

Esikoisella 5 kummia, eli siskoni ja 2 läheistä pariskuntaa.

Kuopuksella 4, eli veljeni, serkkuni sekä minun, että mieheni läheiset ystävät.

kaksosilla kummeina minun veli ja mieheni sisko (ovat siis molemmat molempien lasten kummeja) sekä molemmilla lapsilla vielä omat kummipariskunnat. yli kummallakin yhteensä neljä kummia:)

meidän pojalla on 7 kummia!! Minun puoleltani on veljeni+sisko miehensä kanssa. Mieheni puolelta on hänen lukioaikainen ystävä+avokki sekä mieheni lapsuudesta asti hänen elämässään mukana olleet " kummisetä ja täti" . Minun sukuni luokse on tuo 500 km välimatka joten niitä kummeja nähdään paljon vähemmän (vielä kun siskolla omatkin pienet lapset ja veli armeijassa).



Miehen puolen kummit ovat sitten aivan oma lukunsa..

Kaikki neljä asuvat samalla paikkakunnalla, tämä lukioaikainen ystävä viereisessä talossa (!) ja siltikin tuntuu, että he näkevät vielä vähemmän poikaamme kuin minun sukuni..Vanhempi pariskunta on lapseton joten heillä ei ole minkäänlaista lastenhoitokokemusta sillä seurauksella, että hyvä jos sylissä pitävät. Materiaalisesta puolesta he kyllä pitävät huolta, mutta mielummin kyllä vaihtaisin kaikki ne (epäkäytännölliset) vaatteet+lelut heidän läsnäoloonsa..Nuorempi pariskunta taas on vain aika välinpitämätön (tuntuu ettei voisi vähempää kiinnostaa...), naispuolinen kyllä pitää sylissä sen muutaman minuutin jos ovat käymässä, miespuolinen ei sitäkään...Arveluttaa kyllä vähän, sillä tällä nuoremmalla pariskunnalla on tällä hetkellä ilmeisesti vähän ryppyjä rakkaudessa, että mitenkähän käy jos ero tulee..



Kuitenkin MINUN MIELESTÄNI nuo kummit voisivat vähän aktiivisemmin osallistua lapsen elämään ja kyllä heidän " velvollisuuksiinsa" mielestäni kuuluu esim. välillä ottaa vaikka tunniksi pariksi hoitoon. Tämä on minun mielipiteeni ja käsitykseni asiasta..ihmettelen vain todella paljon, että miksi he eivät sitten kieltäytyneet kummiudesta jos asia ei kiinnosta..(tai ehkä minä ylireagoin..??) Oikeesti vain ärsyttää niin paljon.....Miten näitä saisi enemmän osallistumaan poikamme elämään?? Mitä muiden mielestä kuuluu kummien " velvollisuuksiin" ? Jos minulla itsellä olisi kummilapsi (kirkkoon kuulumattomuuden takia ei mahdollista) niin kyllä minua kiinnostaisi hänen elämänsä ja haluaisin osallistua siihen..

Siinäpä se tuhannen taalan kysymys. Kuten jo aiemmassa viestissäni kerroin, minä toivon kummilta aktiivisuutta ja aitoa mielenkiintoa lasta kohtaan. Sitä samaa tarjoan omille kummilapsilleni. En odota kummeilta hoitoapua, mutta säännölliset tapaamiset ovat ainoa järkevä tapa saada lapsi ja kummi tutustumaan toisiinsa.



Tiedän tuon ärsytyksen tunteen. Minäkin pyysin esikon kummiksi lapsuudenystäväni jo odotusaikana, mutta ehdin jo ennen ristiäisiä katua. Hän ei ehtinyt tulla vauvaa katsomaan, kommentti valitsemaamme nimeen oli " mutta minkä nimen te oikeasti annatte vauvalle? jne. turhaa mielenpahoitusta. En kuitenkaan kehdannut kummiutta enää peruakaan. Lapsen synnyttyä hän ei ole pitänyt poikaa kuin 2 kertaa sylissään, poika nyt 3v, eikä muutenkaan ota mitään kontaktia. Puhelimessa lähettää terkut aina miehelleni, ei lapsille. Kyllä ärsyttää!



Tästäkin oppineena olen halunnut kakkosen ja kolmosen kummeiksi ihmisiä, joiden koen ajattelevan SAMALLA LAILLA KUMMIUDESTA KUIN MINÄ. On ihmisiä, jotka eivät kummeilta odota mitään ja jotka eivät itse kummeina tee mitään. Teillä nämä evvk-kummit ajattelevat toisin kuin sinä, siinä ei odotukset ja teot vastaa. Tämä vanha pariskunta taas toteuttaa kummiuttaan omalla laillaan. Jos he eiuvät osaa olla lapsen kanssa, haluvat he osallistua tavaroilla jne. Onhan sekin edes osallistumista.Ehkä he eivät todellakaan tiedä, mikä olisi tarpeellista tavaraa, vaatetta jne. joten voisit hienovaraisesti vaiika tuoda esiin, että nyt tarvittais sellainen ja sellainen juttu, tai kertoa, mistä lapsi on kiinnostunut.



Ehkä teillä tuo kummien määrä jo vaikuttaa kummienkin aktiivisuuteen. Roolin tärkeys saattaa kadota, jos on monta tekemässä samaa virkaa.



Nyt taas pitää tällä erää lopettaa tämä kummiuspohdiskelu...

tämä neljä kummia on vaan jotenkin juurtunut takaraivoon aika päiviä sitten.minulla ja sisaruksilla neljä ja omalla lapsella neljä. ja tässä ei todellakaan ole kyse " lahjakummiudesta" . alusta asti oli että lapsella tulee 4kummia.mies päättää näistä kaksi ja minä kaksi.itse otin veljeni sekä 20vuotta tuntevani kaverin(myös sukua) kummiksi.näin on myös monet ystäväni toimineet. kaippa meillä päin on sitten vaan tapana se 4kummia...mitäpä sitä pohtimaan sen tarkemmin.