Paniikki suolasta ja rasvasta
Tunsin itseni niin huonoksi äidiksi, kun kaverini oli lastensa kanssa kylässä. Hän ei käytä ruuissa yhtään suolaa, ei anna syödä suolaisia juttuja ja käyttää jotaki margariinia ja rasvatonta maitoa ja muutenkin rasvattomia tuotteita. ja sokeriakaan lapset eivät juurikaan saa. No...laitan suolaa ruokiin, koska mielestäni ne eivät maistu miltään ilman suolaa...tietty tottumiskysymys...mutta silti..olen yrittänyt vähentää mistä voin. reilu kaksi-vuotiaani syö samaa..paitsi jos teen voimakasmausteista niin sitten teen oman. pullaa ja keksejä meillä syödään kun on vieraita tai sillon tällön esim. viikonloppuisin. karkkia hän saa joskus, esim. anopilla on aina jotaki, ku käydään..voissa paistan, jos jotaki paistan..paitsi jauhelihan.keijua on leivänpäälle...puuroa tenava ei syö, ellei siinä ole pientä voisilmää ja sokeria ripoteltu( ei joka aamu syödä puuroa)..jouduin käyttämään tätä keinoa, jotta alkaisi taas syödä. eikä syö siltikään aina, kun lusikan pari. Ellei ole mansikkaa, mutta sekin on pakkaseen laitettu sokeroituna ja sitten käy niin, että menee vain mansikka ja puuro jää. Esim.sokeroituja suklaamuroja meillä ei käytetä. Kevytmaitoa, koska minun mielestä kasvavan lapsen pitää saada normaalia maitoa. Itse käytän rasvatonta. Sitten anoppi laittaa voita rutkasti leivän päälle kun käydään eikä auta, vaikka sanoisin asiasta kuinka. Hän ei välitä mistään, mitä sanon. Nyt kielsin karkkien antamisen viikolla ja hän oli antanut salaa ( tenava laverteli jo! kerto hyvin yksityiskohtaisesti mistä sai ja miten, kun testasin puhuuko totta) ajattelin, että sanon, jos tämä jatkuu, että ei voida enää tulla käymään, jos ei usko, mitä sanon. Pikku juttu, mutta periaate. Ja kun aina kävelee ylitseni ja tulee sellanen tunne, että pitää minua täysin pentuna, joka ei ymmärrä mistään mitään ja kasvattaa väärin. Joten tenava oppii mummolassa herkkujen syömistä. Ja asuvat vielä niin lähellä! Nyt on sitte kauhea paniikki päällä, että jos pilaan koko lapsen elimistön, kun syötän väärin ja että mistä ja miten voin vähentää..kauheaa tämä nykyajan vouhotus, kun lapsetkaan eivät saa enää syödä, vaan vahditaan jo vauvasta. Onko muita perheitä, joissa tällaista?
Kommentit (2)
Kuulostaa, sanoisinko, " normaaleilta" syömistapanne. Älä siis ota paineita jos joku ystäväsi on valinnut tiukan linjan, hänen valintansa, ei välttämättä ollenkaan paras mahdollinen. Itse asumme Norjassa ja aina jaksan ihmetellä suomalaisten nykyistä fanaattisuutta lasten terveellisen ruoan suhteen. Mielenkiinnolla odotan onko syömishäiriöiden lisääntyminen edessä kun lapsemme ovat hieman vanhempia. Miten suhtautuminen ruokaan voi pysyä normaalina jos lapselta kielletään erilaiset makuelämykset?! Kohtuus kaikessa, myös herkut ja suolat kuuluvat elämään ja elimistö tarvitsee sitä paitsi suolaakin. Eräänkin kerran luin täältä äidistä, joka ei anna lapselleen kaupan leipiä kun ne sisältävät liikaa suolaa, siis oikeasti, haloo, voiko joku siis oikeasti tehdä elämänsä suurimmaksi huolenaiheeksi lapsen suolan saamisen. Mikäli suomalainen suolan ja sokerin ja rasvan kieltäminen on tae terveellisestä elämästä, pitäisi norjalaisten olla todella sairaita, lihavia, kuolla nuorina jne....mutta tuntuu että täällä ihmiset ovat päinvastoin terveempiä ja ainakin osaavat nauttia elämästä ja ottaa rennosti. Anteeksi, tulipa avauduttua. Päätän aina etten lue näitä ruoka-aiheisia avauksia kun alkaa aina niin kiehumaan... Mutta siis ap:lle piti vaan sitä sanoa että olet varmasti lapsellesi PARAS MAHDOLLINEN ÄITI! NAUTTIKAAHAN ELÄMÄSTÄ!
Meillä käytetään rasvatonta -ja kevytmaitoa, kasvirasvoja leivällä ja ruuanlaitossa mutta myös voita, suolaa liemikuutioiden muodossa, mausteita runsaasti, joskus myös roskaruokaa ja herkkuja, kuten kahvileipää. Välillä tulee tunne, että saako lapsi liikaa epäterveellistä eläinrasvaa, sokeria, suolaa. Mutta itse olen ajatellut niin, että jos paino ja pituus ovat hyvässä suhteessa, myös vanhemmilla, eikä perheessä ole verenpaineongelmia, ulkoillaan, liikutaan ja huolehditaan hampaiden puhdistuksesta, niin kaikki on ok. Tärkeää on kokonaisuus ja se ei kaadu siihen, ettei aina ole superterveellistä ruokaa. Herkkuhetket kannattaisi tietysti keskittää tiettyihin aikoihin.
Sen sijaan jos itsellä olisi korkea kolesteroli, korkea verenpaine ja ruokavaliossa olisi rutkasti parantamisen varaa, tekisin kyllä korjaukset! Aika askeettiselta tuntuisi, ettei MITÄÄN hyvää ikinä lapselle. Jopa hammaslääkäri suositteli, ettei sille linjalle kannata mennä, sillä siinä vaiheessa saattaa tulla pudotus, kun lapsi alkaa omilla rahoillaan ostaa vanhempiensa tietämättä kaikkea hyvää. Jos oppii kohtuuden jo pienenä, osaa sen myös isona.