Voi video tajusin että olen valinnut kaverit traumojeni perusteella
Niinpä niin. Kylmiä ja etäisiä, itsekkäitä ja alistavia. Juuri kuten vanhempani. Ystävyys on yksipuolista, minulla on usein epämääräisen alisteinen olo. Yritän ostaa ystävyyttä eri tavoin ja näköjään hyväksyn, että minulle tiuskitaan ja arvostellaan ilman syytä. En kuulu kenenkään parhaimpiin kavereihin vaan olen aina ulkopuolinen varakaveri. Toteutan lapsuudenperheen dynamiikkaa aikuisiällä.
Juupa juu. Nyt sitten kaverit vaihtoon ja yksinäisyys elämään? Että mä sanon.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se usein menee, että valitsee elämäänsä/ajautuu sellaisten ihmisten seuraan, jotka tuntuvat tutuilta. Kun asian tiedostaa, voi alkaa tehdä muutoksia ja valita eri tavalla. Vaatii kasvua kyllä myös itseltä, mutta hyvähän se vain on, jos sitten on mahdollista löytää ihmisiä, jotka kohtelevat paremmin.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt täytynee ottaa hetki happea ja miettiä ihan tosissaan sitä omaakin roolia tässä dynamiikassa. Ja sitä että mitä ystävyydeltä tai kaveruudelta toivoo eri tavalla. Olisikohan tuttavapiirissä ihmisiä jotka kohtelisivat paremmin, mutta jotka eivät jostain syystä ole tulleet läheisemmäksi? Jollain ilveellä täytyy käsitellä noi traumatkin tässä hässäkässä pois.
Hienoa että olet oivaltanut jotain noin isoa! Ystäviä voi toden totta vaihtaa jos tuntuu että nykyiset eivät ole kannustavia ja rakastavia. Tai vaikka ei uusia heti saisikaan, niin nyt kun olet hoksannut lapsuutesi toimintamallin niin varmasti haluat toimia itseäsi kunnioittaavasti ja jättäytyä pois sellaisesta seurasta mikä ei elämänarvoihisi sovi. Parempi olla yksin kuin sellaisessa seurassa, joka kohtelee sinua huonosti. Hyvää jatkoa oivallusten tielle sinulle ap ja kaikkea hyvää <3
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että olet oivaltanut jotain noin isoa! Ystäviä voi toden totta vaihtaa jos tuntuu että nykyiset eivät ole kannustavia ja rakastavia. Tai vaikka ei uusia heti saisikaan, niin nyt kun olet hoksannut lapsuutesi toimintamallin niin varmasti haluat toimia itseäsi kunnioittaavasti ja jättäytyä pois sellaisesta seurasta mikä ei elämänarvoihisi sovi. Parempi olla yksin kuin sellaisessa seurassa, joka kohtelee sinua huonosti. Hyvää jatkoa oivallusten tielle sinulle ap ja kaikkea hyvää <3
Tattis! Tässäpä sitä kesälomalle tekemistä. Sanoin myös sinne kaikkea hyvää!
Niin, noin se menee. Minä valitsin samanlaisen aviomiehen, mitä isäni oli. Näennäisesti olivat erilaisia, mutta kontrollointi oli samaa.
Et sinä jää yksin, vaikka rajasi vedät. Samalla tavalla kuin olet vetänyt puoleesi tietyntyyppisiä ihmisiä, niin jatkossa vedät puoleesi eri tyyppisiä ihmisiä. Se välivaihe pitää kestää.
Voit siis syyttää vain itseäsi, et niitä kavereitasi. Sinä teet sinun valintasi ja vastaat itse pahasta olostasi.
Niinhän se monesti menee.. toivottavasti löydät parempaa seuraa
Mä oon tän oivaltanut myös, koskee se sit kumppania tai kaveria.
Mut amen siitä kun osaa kävellä veks tulee parempaa tilalle noissa molemmissa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, noin se menee. Minä valitsin samanlaisen aviomiehen, mitä isäni oli. Näennäisesti olivat erilaisia, mutta kontrollointi oli samaa.
Et sinä jää yksin, vaikka rajasi vedät. Samalla tavalla kuin olet vetänyt puoleesi tietyntyyppisiä ihmisiä, niin jatkossa vedät puoleesi eri tyyppisiä ihmisiä. Se välivaihe pitää kestää.
Aika näyttää. Toivottavasti olet oikeassa. Luultavasti.
Samaa olen huomannut itsessäni, tosin ihastunut traumapohjalta miehiin. Eipä siinä auta kuin työstää asiaa ja koittaa eheytyä niin, että osaisi valita vastaisuudessa toisin, opetella rakastamaan ja arvostamaan itseään. Tilanteen tunnistaminen on hyvä alku :)
Vierailija kirjoitti:
Voit siis syyttää vain itseäsi, et niitä kavereitasi. Sinä teet sinun valintasi ja vastaat itse pahasta olostasi.
Kato itsensäpeukuttelija, olet kyllä surullinen tapaus
En lukenut juttua mutta olen narsistien ja tunnevammaisten kasvattama enemmän tai vähemmän. Alitajuisesti hakeudun sellaisten lähelle. Olin heidän silmäteränsä, kylmien ihmisten rakastama.
Olen varma että he rakastivat minua. Siitä ei ole epäilystä.
Suomessa varmasti suurin osa ihmisistä on henkisesti viallisia, kylmiä, laskelmoivia narsisteja, ainakin osin psykopaatteja. Parempi olla yksin tällaisessa maassa kuin pettyä joka kerta noihin epäihmisiin.
Minunkin kaverini ovat tuollaisia, vaikka vanhempani eivät olleet.
Et ole ensimmäinen joka tekee niin. Hyvä kun havahduit. Moni ei tee niin ikinä vaan kärsii.
Niinhän se usein menee, että valitsee elämäänsä/ajautuu sellaisten ihmisten seuraan, jotka tuntuvat tutuilta. Kun asian tiedostaa, voi alkaa tehdä muutoksia ja valita eri tavalla. Vaatii kasvua kyllä myös itseltä, mutta hyvähän se vain on, jos sitten on mahdollista löytää ihmisiä, jotka kohtelevat paremmin.