En saa mitään otetta lapsiini, ei mitään kuria =ó(

kun th on tuttu.

ap

niin se rangaistus tulee pitää kans.

Hyviä keinoja ylikierroksilla olevien ja energisten lasten rauhoittamiseen on säännöllinen päivärytmi, heräämiset, ateriat, runsas ulkoilu, lepo, nukkumaanmeno ajallaan. Siinä onkin taiteilemista, että säilyttäisi itsellä samalla rennon asenteen, vaikka kaikki tuntuu menevän mönkään. Lapset vaistoavat todella herkästi kiristyneen ilmapiirin ja ainakin meillä reagoivat minusta olemalla vieläkin levottomampia. Karsi lisäaineet ja sokeri minimiin, mahdollisimman puhdasta, yksinkertaista ruokaa, ei makeita mehuja tai välipaloja. Virikkeet mieluiten luonnosta, käsillä tekemisistä, toisten kanssa leikkimisistä. Videoita ja pelejä mahdollisimman vähän.

Levotonta lasta saattaa rauhoittaa myös esim. jalkojen hieronta. Jos olet ajautunut siihen, että päivät ovat pelkkää kieltämistä ja negatiivista palautetta, kokeile, pystytkö antamaan jostakin asiasta positiivista palautetta. Isommalle sillä voi olla todella iso vaikutus. Pienempikin vaistoaa ilmapiirin muutoksen.

Et ole epäonnistunut vanhempana ja aika auttaa, ota itsellesi omaa aikaa ja sellaista tekemistä, että irrottaudut arjesta.

Nyt lapset nukkumassa, mutta melkoista showta tämäkin ilta on ollut. Miten ihmeessä se voi ollakin nelivuotiaalla tuon pukemisen kanssa niin hankalaa, kun jonnekin ollaan lähdössä niin ei millään pukisi päälleen vaan vetkuttaa ja makoilee lattioilla ym ym. Mitä siinäkin tilanteessa pitäisi vanhempana tehdä?

Olen ihan neuvoton, ja sekin stressaa kun ei ole mitään selkeää tapaa miten toimia kun lapsi on tottelematon, en tiedä oikein mitä tekisin.

kun näkee ettet oikein tiedä mitä tehdä. Ei millään pahalla, mutta meillä ainakin 4-vuotias lukee äitiään kuin avointa kirjaa ja on kaikkein ärsyttävin, jos olen väsynyt tai kipeä tai muuten en ihan täydessä vedossa. Oikein testaa, mihin asti pinna venyy.

Äiti myöskin kyllästynyt ja väsynyt tähän tottelemattomuuteen, onneksi aloittivat hoidossa ja siellä menee hyvin molemmilla.

joka meni niin pitkälle, että oli aivan sama mitä tein tai sanoin. Mitä tiukemmin pidin kuria, niin sitä kaoottisemmaksi kävi arki. Lapsi oli 3v. Hän on autistinen, enkä ymmärtänyt vielä tuolloin, että koko maailma heillä on ihan erilainen. Tälläisiin lapsiin ei tehoa perinteiset kasvatusmenetelmät, koska he eivät ymmärrä mitä esim. sanot. Meillä on auttaneet asioiden yksinkertainen selittäminen sataan kertaan, kuvakortit, joista ilmenee mitä tehdään seuraavaksi, kilpailutilanteet;kukahan meillä on ensiksi pukeutunut-tyyliin, sopimukset jne. jne. Luulisin, että samoja asioita voi hyvin käyttää tavalliselle lapselle, jonka kanssa tuntuu, ettei mikään tehoa. Tälläisten lasten kanssa kovan paneminen kovaa vastaan on vain huono ja haitallinen asia.

saa oikeasti hyviä vinkkejä!!

Käytännönläheisiä ohjeita ja neuvoja. Kannattaa lukea!

nakyy lapsilla olevan valta, aikuinen vaan ihmettelee mita tehda. Jos ei sovi laittaa vaatteita paalle, anna menna ulos ilman. Eiko Suomessa ole jo niin kylma etta alkaa ulko-ovella jalkoja palelemaan? En usko etta menee kauan ennenkuin alkaa vaatteet menna paalle.

oppi pukemaan jo yksi vuotiaana paljon, eli osaamattomuudesta ei ole kyse. Kun pitäs jonnekkin lähteä, niin vitkuttelee, ei halua, ei osaa, ihan väärä se ja tää ja äiti näkee punasta! Muutenkin muuten aina " helppo" neitimme kyllä nykyään on oikeesti välillä ihan kamala!! Kiellosta huolimatta tekee samaa edelleen, kiehnää pikkusiskossa kiinni niin että tämäkin alkaa huutamaan, ei suostuis siivomaan ilman taistelua... Älä siis huoli, taitaa kuulua ikään.. ja pienempi ottaa tästä mallia. Meillä on käytössä jäähy. 1min/ikävuosi. Varoitan, sitte alan laittamaan jäähylle, yleensä tässä vaiheessa alkaa sujumaan, jos vieläkään ei toimi, niin sitte jäähylle. Tiukasti vaan oltava just siinä mihin äiti määrää, huutakoot kuin vaan. Rauhottuu nopsaan kun ei anna huomiota ja sit taas uusi yritys! Tsempit sulle!

Ajatteles, kun menet töihin ja pitäis esim. 8 tai 9 olla työpaikalla. Kaikki kasvatusoppaat aina sanoo, että puhumalla, jäähyillä jne. tulisi lapset saada ruotuun. Itse työssäkäyvänä kahden temperamenttisen lapsen äitinä pidän tuota mahdottomana. Ei kukaan työnantaja jaksa katsoa (tai työkaverit) sitä, että joku on aina myöhässä. Kyllä lapset pystyy halutessaan viivyttämään lähtöä loputtomiin, jos vanhemmalla on vain ns. pehmeät keinot käytössä. Olen ratkaissut asian olemalla aika pirun ankara aamuisin, tosiaankin karjahdan, jos muksut ei usko ja tarvittaessa puen vaikka väkisin ja raahaan autoon (mikä on hankalaa jo yhdenkin tenavan kanssa, puhumattakaan siitä, että kaksi lasta heittäytyy lattialle ja yksin pitäis molemmat saada lähtemään).

Mitkään jäähyt, rangaistukset (lastenohjelmat pois) tms. ei auta meillä tippaakaan. Varmaan olenkin monen mielestä huono vanhempi, mutta so what, töissä täytyy käydä enkä voi antaa lasten myöhästyttää lähtöä joka ikinen päivä. En myöskään rupea heräämään viideltä, jotta lapsilla olisi pari-kolme tuntia aikaa temppuilla rauhassa.

Kyllä, kotiäiti olen. Olenkin kauhulla ajatellut että mitä jos töihin pitäisi ehtiä aamuisin - ?! En vaan ymmärrä syytä, MIKSI lapset kiukuttelevat päivästä toiseen SAMOISTA asioista!!

ap

Meillä yhteen aikaan tehtiin kaikesta kisaa: kuka on pukenut ensin, kuka on ekana ovella, kuka sitä kuka tätä.

Muista myös se että jos lapset tuntevat olevansa vain riesa, MIKÄÄN ei enää auta, ellei sitten tajuton selkäsauna, sitä en ole kyllä kokeillut, luunapit ja muut tuli kyllä joskus otettua käyttöön ennen kuin tajusin että avainsana onkin hyväksyntä. Kun lapsi enimmäkseen saa positiivista huomiota ja kaikesta velvollisuudestakin tehdään leikkiä + äitikin voi joustaa vaatimuksissaan siitä mitä lapsen pitäisi jo osata (takapakkeja tulee aina), hän kuuntelee paremmin silloinkin kun pitää olla ankarana.



Neljän lapsen äiti