Onko muita, joiden anoppi on ollut aluksi ihana, mutta ... ?

Minulla oli ihana anoppi. Teimme paljon kaikenlaista yhdessä. Vierailimme usein heillä, ja he meillä. Esikoisen ollessa puoli vuotta vietimme joulunkin heidän luonaan. Siitä on mukavat muistot.

Toisen lapsen syntymän aikoihin anoppi petti lupauksensa ensimmäisen kerran. Siitä se etääntyminen sitten lähti. Siinä tuli monenlaista väärinkäsitystä, eriäviä näkemyksiä lasten kasvatuksesta, ynnä muuta. Hankala miniä ja hankala anoppi. Reilu 5 vuotta meni, kunnes välit katkesivat kokonaan. Onneksi ei sentään lopullisesti.

Nykyisin on ihan asialliset puhevälit, kunhan ei muistella menneitä (muistamme eri tavalla sen, mitä tapahtui) eikä puhuta syvällisiä. Minä en saa pyytää enkä edes toivoa häneltä mitään. Anopin tarjoamista tavaroista tai palveluksista kieltäytyminenkin on vähän siinä ja tässä.
Tapaamme harvoin. Itse en pysty yöpymään anopin luona. Hän on viimeisen vuoden aikana ollut 2 kertaa meillä yökylässä. Ne kyläilyt ovat menneet täysin anopin ehdoilla. Onneksi meillä on nykyisin sen verran isot tilukset, ettei tarvitse koko ajan samassa huoneessa olla.