Jalkapalloharrastus noin kerran viikossa koululaisella - mahdollista?

Taitaa olla tuon ikäisille jo aika harvassa seurat, jotka tarjoavat noin vähän treenejä. 

Oma 10-vuotias on harrastanut jalkapalloa yli kolme vuotta ja näin pelikaudella niillä on kyllä pelkästään kolmet treenit viikossa ja siihen pelit ja turnaukset päälle. Koko ensi viikko meneekin sitten Stadi Cupissa.

Seuralla on tässä ikäluokassa kolme eri tasoryhmää mutta kyllä sillä ihan aloittelijoiden porukallakin täytyy olla vähintään kolme treeniä tai peliä viikossa + isoissa turnauksissa voi sitten mennä pari kolme päivää putkeen.

Jos ei löydy "kerran viikko" joukkuetta, niin rohkeasti mukaan vaan harrastajajoukkueisiin, aika nopeasti pääsee toisten mukaan. 

Jatkoa sen verran että pihapelejä harrastanut liikunnallinen pääsee kyllä hienosti vielä 10 vuotiaana mukaan mutta jalkapallo on kilpaurheilua jossa tasoryhmillä on erona lähinnä vain se millä tasolla pelataan.

Kerta viikossa kuulostaa joltain koulun tai seurakunnan ilmaiselta jalkapallokerholta. En usko että yhdelläkään jalkapalloseuralla on enää 10 vuotiaille sellaista ryhmää jossa pysyisi mukana kerran viikossa treenaamalla vaikka siitä alimmasta tasoryhmästä ei tietty ketään potkitakaan pois. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei löydy "kerran viikko" joukkuetta, niin rohkeasti mukaan vaan harrastajajoukkueisiin, aika nopeasti pääsee toisten mukaan. 

Sitten alkaa valitus, kun ei käy harjoituksissa 3 kertaa vaan vain yhden kerran. Tyttären jalkapalloharrastus päättyi juurikin siihen ettei jatkuvat kolme kertaa harjoitukset ja viikonlopun turnaukset innostaneet. Jalkapallo oli kivaa, mutta ei siitä ammattia haluttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei löydy "kerran viikko" joukkuetta, niin rohkeasti mukaan vaan harrastajajoukkueisiin, aika nopeasti pääsee toisten mukaan. 

Sitten alkaa valitus, kun ei käy harjoituksissa 3 kertaa vaan vain yhden kerran. Tyttären jalkapalloharrastus päättyi juurikin siihen ettei jatkuvat kolme kertaa harjoitukset ja viikonlopun turnaukset innostaneet. Jalkapallo oli kivaa, mutta ei siitä ammattia haluttu.

Ja valitusta oli ns. harrasteryhmässä, koska kaikkien piti kilvoitella paikasta ns. kilparyhmässä. Muutama äiti kuvitteli elävänsä futisäiti tv- sarjan elämää ja pilasi koko joukkueen.

Ei asuta Helsingissä, mutta omat teinit käy paikallisen urheiluseuran höntsäfutiksessa kerran viikossa. Heillä on maksuton tunnin vuoro, jossa vain pelataan. Ei mitään tekniikkaa tms. Löysin tämän Puskaradion kautta. Kannattaa kysellä esim facessa.

Jalkapalloseuroille on annettu monessa kaupungissa isot summat yhteiskunnan rahaa matalan kynnyksen liikunnan mahdollistamiseksi. Mutta ilmeisesti seuroilla ei riitä ymmärrystä, että kaikki eivät halua elämänsä pyörivän jalkapallon ympärillä.

Meillä on juuri sama ongelma 8-vuotiaan kanssa, kerran viikossa olisi lapselle ja perheelle ideaali. Mutta edes matalan kynnyksen joukkueessa tämä ei ole mahdollista, treenejä on kaksi kertaa viikossa ja pelit päälle.

Sitten alkaa valitus, kun ei käy harjoituksissa 3 kertaa vaan vain yhden kerran. Tyttären jalkapalloharrastus päättyi juurikin siihen ettei jatkuvat kolme kertaa harjoitukset ja viikonlopun turnaukset innostaneet. Jalkapallo oli kivaa, mutta ei siitä ammattia haluttu.

Kyllä se valitus kuuluu valitettavasti tyttären itsensä suusta kun joukkueessa saadut kaverit kehittyvät ja nousevat ylempään ryhmään mutta häntä ei pyydetä mukaan. Tuossa iässä lapset kehittyvät niin nopealla tahdilla että tyttö lopettaa jalkapallon itse kun jossain vaiheessa alkaa nolottaa se että on koko ajan muiden jaloissa haastejengissäkin.

Kannattaa nyt hyväksyä se tosiseikka että seuroissa jalkapallo on kilpaurheilua jota ei kaikissa tasoryhmissä tietenkään harrasteta yhtä tosissaan kuin kilpajengissä mutta koko homman idea on nimenomaan oman tason sarjoissa ja turnauksissa pelaaminen ja niihin treenaaminen.

Et nyt vaan ole mukana joukkueessa jos treenaat kerran viikossa ja pelejä pitää peruuttaa kun se "yksi tyttö" ei tule koskaan mukaan eikä meillä olisi vaihtaria kun joku on kipeä.

Vierailija kirjoitti:

Sitten alkaa valitus, kun ei käy harjoituksissa 3 kertaa vaan vain yhden kerran. Tyttären jalkapalloharrastus päättyi juurikin siihen ettei jatkuvat kolme kertaa harjoitukset ja viikonlopun turnaukset innostaneet. Jalkapallo oli kivaa, mutta ei siitä ammattia haluttu.

Kyllä se valitus kuuluu valitettavasti tyttären itsensä suusta kun joukkueessa saadut kaverit kehittyvät ja nousevat ylempään ryhmään mutta häntä ei pyydetä mukaan. Tuossa iässä lapset kehittyvät niin nopealla tahdilla että tyttö lopettaa jalkapallon itse kun jossain vaiheessa alkaa nolottaa se että on koko ajan muiden jaloissa haastejengissäkin.

 

Kannattaa nyt hyväksyä se tosiseikka että seuroissa jalkapallo on kilpaurheilua jota ei kaikissa tasoryhmissä tietenkään harrasteta yhtä tosissaan kuin kilpajengissä mutta koko homman idea on nimenomaan oman tason sarjoissa ja turnauksissa pelaaminen ja niihin treenaaminen.

Et nyt vaan ole mukana joukkueessa jos treenaat kerran viikossa ja pelejä pitää peruuttaa kun se "yksi tyttö" ei tule koskaan mukaan eikä meillä olisi vaihtaria kun joku on kipeä.

10-vuotiaana jalkapalloa harrastavista pojista puolet on mukana vielä 13-vuotiaana ja vain kolmasosa 15-vuotiaana. Kymmenvuotiaana pelanneista tytöistäkin reilusti yli puolet lopettaa lajin 15-vuotiaaksi mennessä.

Että miten meni noin niinkun omasta mielestä?

Vierailija kirjoitti:

Ja valitusta oli ns. harrasteryhmässä, koska kaikkien piti kilvoitella paikasta ns. kilparyhmässä. Muutama äiti kuvitteli elävänsä futisäiti tv- sarjan elämää ja pilasi koko joukkueen.

Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Isommilla seuroilla on vielä B-ikäisissä ja naisissakin kilpajoukkueen lisäksi vähintään kakkosjengi, ehkä vielä höntsäporukkakin. Ketään ei pakoteta kilvoittelemaan kilparyhmään pääsemisestä, kyllä tämä kunnianhimo tulee pelaajilta itseltään.

Vanhemman tyttären kilpajoukkueeseen pyydettiin SM-tasolle siirryttäessä mukaan kolmea kakkosjengin lahjakasta tyttöä jotka olivat selvästi väärässä paikassa mutta kaksi kieltäytyi koska halusi vain pelailla kivassa porukassa jossa treenien tärkein anti oli juoruta tyttöjen kanssa.

Ei kukaan sitä pannut pahakseen ja ovat käsittääkseni vieläkin naisten höntsäjengissä mukana. Näiden kuukausimaksuillahan seuraa pyöritetään joten mitä useampi jatkaa jollain tasolla niin sitä parempi.

Vierailija kirjoitti:

10-vuotiaana jalkapalloa harrastavista pojista puolet on mukana vielä 13-vuotiaana ja vain kolmasosa 15-vuotiaana. Kymmenvuotiaana pelanneista tytöistäkin reilusti yli puolet lopettaa lajin 15-vuotiaaksi mennessä.

Että miten meni noin niinkun omasta mielestä?

10-vuotiaana mitä tahansa lajia harrastaneista tytöistä tai pojista yli puolet lopettaa viimeistään lukioon mennessä kun erilaiset ylä- ja alapään kautta annosteltavat nautinnot sekä poika/tyttöystävät alkavat kiinnostaa enemmän ja lukiossa opiskeluun joutuu lahjakaskin uhraamaan aivan toisella tavalla aikaa kuin peruskoulussa jos haluaa ikinä päästä mihinkään järkevään opiskelupaikkaan.

Mitä kuvittelit todistaneesi sillä että tämä pätee myös jalkapalloon.

Elämä on.

Helsingissä kaupungin Easysport-toiminta? EasySport Palloilu -tunteja on ympäri kaupunkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10-vuotiaana jalkapalloa harrastavista pojista puolet on mukana vielä 13-vuotiaana ja vain kolmasosa 15-vuotiaana. Kymmenvuotiaana pelanneista tytöistäkin reilusti yli puolet lopettaa lajin 15-vuotiaaksi mennessä.

Että miten meni noin niinkun omasta mielestä?

10-vuotiaana mitä tahansa lajia harrastaneista tytöistä tai pojista yli puolet lopettaa viimeistään lukioon mennessä kun erilaiset ylä- ja alapään kautta annosteltavat nautinnot sekä poika/tyttöystävät alkavat kiinnostaa enemmän ja lukiossa opiskeluun joutuu lahjakaskin uhraamaan aivan toisella tavalla aikaa kuin peruskoulussa jos haluaa ikinä päästä mihinkään järkevään opiskelupaikkaan.

Mitä kuvittelit todistaneesi sillä että tämä pätee myös jalkapalloon.

Elämä on.

Lähinnä tämä todistaa sen, että yhteiskunnan rahoitusta pitäisi reippaasti höylätä tällaiselta toiminnalta, jonka vaikutus kansanterveyteen on aivan marginaalinen.

Voitte ihan hyvin nyhtää rahanne kokonaisuudessaan harrastajilta. Ehkä eivät jaksa olla mukana kovin monta vuotta, mutta ainahan niitä uusia ikäluokkia tulee.

Vierailija kirjoitti:

[

Lähinnä tämä todistaa sen, että yhteiskunnan rahoitusta pitäisi reippaasti höylätä tällaiselta toiminnalta, jonka vaikutus kansanterveyteen on aivan marginaalinen.

Kerropa koska olet viimeksi nähnyt plösön jalkapalloilijan joka hengästyy käveltyään yhden kerroksen verran portaita.

Tällaisia on kuule nykyään kouluissa luokat täynnä ykkösluokalta lukion loppuun saakka, Yksikään niistä ei ole joukkueessa millään tasolla jalkapalloa harrastava tai 16v saakka harrastanut.

Koitapa löytää pätemisellesi joku paikka jossa sinua ei naureta ulos. Tuolla nillityksellä kuulostaa tosin aika vaikealta rastilta mutta sitähän elämä sinulle muutenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10-vuotiaana jalkapalloa harrastavista pojista puolet on mukana vielä 13-vuotiaana ja vain kolmasosa 15-vuotiaana. Kymmenvuotiaana pelanneista tytöistäkin reilusti yli puolet lopettaa lajin 15-vuotiaaksi mennessä.

Että miten meni noin niinkun omasta mielestä?

10-vuotiaana mitä tahansa lajia harrastaneista tytöistä tai pojista yli puolet lopettaa viimeistään lukioon mennessä kun erilaiset ylä- ja alapään kautta annosteltavat nautinnot sekä poika/tyttöystävät alkavat kiinnostaa enemmän ja lukiossa opiskeluun joutuu lahjakaskin uhraamaan aivan toisella tavalla aikaa kuin peruskoulussa jos haluaa ikinä päästä mihinkään järkevään opiskelupaikkaan.

Mitä kuvittelit todistaneesi sillä että tämä pätee myös jalkapalloon.

Elämä on.

Varmasti jalkapallo kerran viikossa mahtuisi lukiolaisenkin kalenteriin. Mutta kuten sanottu, ei sellaista mahdollisuutta ole. Joku järjen jättiläinen on keksinyt, että nuorten täytyy valita koulun ja urheiluharrastuksen väliltä. Suurin vahinko tämän on tietenkin monen urheilevan nuoren kannalta.

Kiitos vastauksista. Tätä vähän pelkäsinkin, siis ettei tuollaisia kerran viikossa treenaavia höntsäjoukkueita tämän ikäisille juurikaan ole. Saisi kyllä olla, uskon, että varmasti riittäisi lapsia mukaan tällaiseenkin toimintaan.

Tyttö treenaa toista lajia kolme kertaa viikossa, niin toinen näin tavoitteellinen harrastus ei mitenkään mahdu kalenteriin, täytyy jäädä aikaa olla vapaasti kavereiden ja perheen kanssa.

Nro 13, kiitos Easysport vinkistä, täytyykin katsoa tämä! Nyt tulevana syksynä koulu tarjoaa jotain kerhotoimintaa, täytyypä toivoa, että futis olisi yksi lajeista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jalkapalloseuroille on annettu monessa kaupungissa isot summat yhteiskunnan rahaa matalan kynnyksen liikunnan mahdollistamiseksi. Mutta ilmeisesti seuroilla ei riitä ymmärrystä, että kaikki eivät halua elämänsä pyörivän jalkapallon ympärillä.

Meillä on juuri sama ongelma 8-vuotiaan kanssa, kerran viikossa olisi lapselle ja perheelle ideaali. Mutta edes matalan kynnyksen joukkueessa tämä ei ole mahdollista, treenejä on kaksi kertaa viikossa ja pelit päälle.

Mainitse muutama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Lähinnä tämä todistaa sen, että yhteiskunnan rahoitusta pitäisi reippaasti höylätä tällaiselta toiminnalta, jonka vaikutus kansanterveyteen on aivan marginaalinen.

Kerropa koska olet viimeksi nähnyt plösön jalkapalloilijan joka hengästyy käveltyään yhden kerroksen verran portaita.

Tällaisia on kuule nykyään kouluissa luokat täynnä ykkösluokalta lukion loppuun saakka, Yksikään niistä ei ole joukkueessa millään tasolla jalkapalloa harrastava tai 16v saakka harrastanut.

Koitapa löytää pätemisellesi joku paikka jossa sinua ei naureta ulos. Tuolla nillityksellä kuulostaa tosin aika vaikealta rastilta mutta sitähän elämä sinulle muutenkin on.

Varmasti jalkapalloseurassa pelaavilla on hyvä kunto. Ongelma onkin siinä, että seurat ovat tyrineet niin, että suurin osa lopettaa varhaisvaiheessa.

Tule takaisin sitten, kun osaat argumentoida aiheesta, menemättä henkilöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkapalloseuroille on annettu monessa kaupungissa isot summat yhteiskunnan rahaa matalan kynnyksen liikunnan mahdollistamiseksi. Mutta ilmeisesti seuroilla ei riitä ymmärrystä, että kaikki eivät halua elämänsä pyörivän jalkapallon ympärillä.

Meillä on juuri sama ongelma 8-vuotiaan kanssa, kerran viikossa olisi lapselle ja perheelle ideaali. Mutta edes matalan kynnyksen joukkueessa tämä ei ole mahdollista, treenejä on kaksi kertaa viikossa ja pelit päälle.

Mainitse muutama.

Omaa kotikaupunkiani en tässä keskustelussa kerro, mutta esimerkiksi Helsinki käyttää joka vuosi kahdeksan miljoonaa seurojen liikunta-avustuksiin, ja sitten kaupunki itse vielä pyörittää tässäkin ketjussa mainittua EasySportia, että nuoret pääsisivät helposti jonnekin.