En ymmärrä, että miksi vanhemmat vihasivat minua niin paljon.

Olen keskimmäinen viidestä sisaruksesta. Sisaruksistani pidettiin aina aina hyvää huolta. Heillä oli aina puhtaat, ehjät, uutena kaupasta ostetut vaatteet. Heitä pestiin ja he saivat peseytyä säännöllisesti joten he olivat aina puhtaina. Heitä kohdeltiin hyvin ja heitä selvästi rakastettiin. Heille syötettiin hyvälaatuista, ravitsevaa ruokaa ja he saivat sitä aina tarpeeksi. Heille järjestettiin syntymäpäiväjuhlia, he saivat lahjoja esim. syntymäpäivälahjoja ja joululahjoja. Heitä hoidettiin kun he sairastuivat tai loukkaantuivat ja tarpeen tullen he pääsivät lääkärin vastaanotolle. Heidän koulumenestystään kehuttiin vaikka se oli vain kohtalaista (keskiarvo todistuksessa yleensä vähän yli 7). He pääsivät huvipuistoihin, mökille, retkille ja moniin erilaisiin paikkoihin. Kaksi vanhinta heistä (keskenään samaa sukupuolta) asuivat samassa huoneessa, jossa oli heille oikeat sängyt, leluja, kirjoja, urheiluvälineitä, työpöytä läksyjen tekemistä varten ja kaikkea mitä lasten huoneessa kuuluukin olla. Sama oli kahden nuoremman kanssa (hekin keskenään samaa sukupuolta). Hekin jakoivat yhteisen huoneen. Heidän ei tarvinnut tehdä kotitöitä ja he saivat viikkorahaa, jonka he saivat käyttää mihin halusivat. Heitä kuljetettiin harrastuksissa ja heille suotiin mahdollisuus harrastuksiin kodin ulkopuolella vaikka se olisi ollut kohtalaisen kallista. Kaiken kaikkiaan heillä oli selvästi onnellinen lapsuus.
Sitten olin minä, joka jouduin käyttämään melko kuluneita, selvästi vanhoja ja minulle yleensä liian isoja vaatteita, joissa oli usein likatahroja jotka eivät lähteneet edes pesussa pois. Vaatteitani ei pesty usein enkä minäkään päässyt usein pesulle, en välttämättä edes joka viikko eli minä haisin. Huono vaatetus ja haju sai muut lapset kiusaamaan minua. Kun muu perhe söi yhdessä niin minä jouduin odottamaan ja sitten minä sain syödä toisilta yli jääneitä tähteitä ja / tai jotain selvästi mahdollisimman halvalla ostettua ruokaa joka ei ollut kovin ravitsevaa ja joka joka oli usein jo melkein pilaantunutta. Koskaan en saanut tarpeeksi ruokaa paitsi koulussa ruokatunneilla. Minulla ei ollut juurikaan leluja ja nekin mitä oli olivat huonolaatuisia samoin kuin vaatteet. Aivan kuin roskiksesta kaivettuja. Minulla ei ollut todellakaan omaa huonetta enkä jakanut huonetta kenenkään kanssa. Minun sänkyni oli vaatehuoneen lattialla oleva ohut patja jonka päällä oli ohut peitto ja tyyny. Leluni oli tungettu vaatekaapin perälle. Kovin paljon tilaa ne ne eivät vieneet enkä minä niillä usein ehtinyt leikkimäänkään koska melko pienestä minä jouduin tekemään paljon kotitöitä. Opin tekemään kaikki kotityöt jo varhain ja jouduin usein tekemään niitä ikääni ja voimiini nähden liian paljon ja taitoihini nähden liian vaikeita töitä. Sitten sain piiskaa jos joku työ meni pieleen. Minä olin meistä ainoa, joka sai piiskaa. Koskaan minulle ei järjestetty syntymäpäiväjuhlia enkä saanut lahjoja syntymäpäivänä tai jouluna. Olin jo saavuttaa täysi-ikäisyyden kun vanhemmat sukujuhlissa paljastivat, että sukulaisten vuosien aikana minulle lähettämät lahjat olivat lentäneet suoraan roskiin avaamatta. Minä en ollut edes tiennyt lahjoista mitään. Koulunkäynnissä minua ei lainkaan kannustettu eikä avustettu saati kehuttu vaikka todistusteni keskiarvo oli yleensä lähemmäs 9. Minua kohdeltiin todella huonosti, pilkattiin, vähäteltiin ja kiusattiin ensin vanhempien mutta myöhemmin myös sisarusten taholta. Kun muutin pois kotoa, niin vanhemmat ja sisarukset lakkasivat pitämästä yhteyttä minuun.