Minkälaista työtä masentunut voi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Itse viihdyn postinlajittelijana. Saa tehdä tarpeeksi yksin ja päivän päätteeksi on olo, että on saanut edes jotain valmiiksi vaikka vapaa-ajat suunnilleen makaisi patjalla ja näpyttäisi kännykkää ja tuijottaisi seinää.

Täällä toinen masentunut postilainen. Lajittelu sopii minulle, koska saa työskennellä pääasiassa yksin (tulee juteltua päivän aikana korkeintaan parin työkaverin kanssa), eikä työhön kuulu minkäänlaista asiakaspalvelua. Työ itsessään ei ole kovin vaativaa, tosin tietynlaista tarkkuutta ja nopeutta se vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo vuonna 2019 noin 400 000 ihmistä käytti masennuslääkkeitä. On siis kohtuullista olettaa että masentuneita on kaikissa ammattiryhmissä ja tuloluokissa.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/yli-400-000-suomalaista-kayttaa-vuo…

Tuohan on ihan älyttömän suuri luku. Jos oikein laskin niin 7 % suomalaisista. 

Varsinkin kun huomio, että varmastikaan moni ei edes ole hakeutunut hoitoon tai vaikka olisi, ei välttämättä syö masennuslääkkeitä

Näinpä. Itse koen, etten ole "tarpeeksi" masentunut. Sinnittelen kuukaudesta toiseen. Ajatukset on synkkiä vapaa-ajalla usein. Unettomuus vaivaa jne. En vain ole riittävän toimintakyvytön. Vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on ihan älyttömän suuri luku. Jos oikein laskin niin 7 % suomalaisista. 

"Maailman onnellisin kansa".

Sinäkään et edes tiedä mitä siinä tutkimuksessa mitataan. Ei se tarkoita kirjaimellisesti sitä että asukkaat olisivat kaikki onnellisia (yksilöinä hah haha hah), vaan että ovat esim. turvassa.

Kestävä ja tasa-arvoinen sosioekonominen kehitys, ympäristönsuojelu, kulttuurin säilyttäminen ja hyvä hallinto, kuuluu siihen onnellisuuteen. Se ei ole yksilön vaan kansan "onnellisuutta" eli lähinnä hyvyyttä ja tyytyväisyyttä kokonaisuuteen.

"Kaikki Pohjoismaat sijoittuvat vuosi toisensa perään onnellisuusraportin kärkikymmenikköön. Muita korkealle sijoittuvia maita ovat esimerkiksi Sveitsi ja Hollanti. Taustalla on hyvinvointivaltio, joka tarjoaa ihmisille perusturvallisuuden.

Hämmästystä on puolestaan herättänyt Latinalaisessa Amerikassa sijaitsevan Costa Rican menestys onnellisuusraportissa. Maassa ollaan selvästi onnellisempia kuin lähialueen muissa maissa. Uusimmassa raportissa se on sijalla 23, sitä edellisessä sijoitus oli 16.

Aluksi epäiltiin, että Costa Rica huijasi, mutta lopulta päädyttiin siihen, että siellä asiat toimivat samoin tavoin kuin Pohjoismaissa: on luottamusta, turvallisuutta ja hyvinvointivaltiota vastaavat palvelut."

Toimia koomikkona/muusikkona/sirkusklovnina. Tämä ei edes ole provo, noissa töissä on käsittääkseni tosi paljon masennusta ja ongelmia henkisesti tekijöillä.

Osaan vastata vain omasta puolestani, mutta itse olen masentuneena pystynyt parhaiten työhön jossa saa työskennellä suurimman osan ajasta yksin ja työ on pätkissä, eikä säännöllisesti aina ma-pe täydet päivät putkeen. Asiakaspalvelu ei onnistunut ollenkaan, siinä palaa loppuun heti. Myös plussaa jos onnistuu luomaan/löytämään sellaisen työn, jossa on joustoa ja itse vaikuttaa työaikoihin. Esim. (kevyt)yrittäjänä tai muissa hieman normaalista poikkeavassa työssä voi olla mahdollisuus itse vaikuttaa siihen ettei tee esim. aikaisia aamuja, jos ne ovat itselle vaikeita. Olennaista on oppia tuntemaan itseään ja omaa oireilua jotta tunnistaa ne itseä kuormittavat tekijät. Jollekin rutiini ja ennalta-arvattavuus luo turvaa ja auttaa jaksamaan, jollakin se nimenomaan puuduttaa ja tarvitsee aivoille haastetta. Itsellä on huono paineensietokyky joten teen työkseni aivotonta työtä ja haastan itseäni muilla elämän osa-alueilla, kuten omaan tahtiin opiskelulla. En myöskään itse nauti pitkistä lomista vaan olen oppinut että minulle sopii kevyt työtahti koko vuoden läpi. Ei ole siis kuin max viikon lomia vuodessa, mutta ei myöskään montaa täyttä viikkoa. Jaksan työskennellä jos ne ovat vaikka: ma täysi päivä, ti kevennetty päivä, ke vapaa, to täysi päivä, pe vapaa, la kevennetty päivä, su vapaa. Aina ei tietenkään itse valita, mutta tällä hetkellä haaveilen ammatista jossa tuo vaikuttamisen mahdollisuus lisääntyy entisestään. Otan mielummin pienemmän palkan kuin uhraan mielenterveyteni, sillä ilman jaksamista ja elämän peruspilareista ei ole mitään. Jos on erityisen raskas ja täysi viikko, täytyy osata sanoa ei ja järjestää työt niin että seuraavalla viikolla on aikaa palautua. Muuten kutsuu sairasloma ja se ei parantanut ainakaan minua. Parhaiten parantaa tasapaino eli kun on tarpeeksi haastetta ja rutiineja, mutta ei liikaa. Vain itse voi tietää mikä on sopiva määrä itselle ja mikä työssä on haastavinta.