Teinin pukeutuminen mennyt ihan mahdottomaksi. En jaksa enää

Minä katson ilolla kun teinini osoittaa merkkejä siitä että saa iloa pukeutumisestaan. Itsellä meni nuoruus sitä surressa että olen väärän kokoinen, muotoinen ja näköinen kaikkiin muoti-ilmioihin, joten kun tyttäreni laittaa crop topin baggy jeansiensa kaveriksi ja hymyilee peilille kulkiessaan sen ohi kevyin askelin, olen vain onnellinen. Teininä langanlaiha kaverini kirosi "makkaraa" joka mahaan syntyi istuessa (kyllä siinä ihossa taisi pari ohutta poimua syntyä), ja minun on vaikea olla ilahtumatta kun näen miten rennosti lapseni kavereineen on kehojensa kanssa. Toki en tiedä mitä hymyjen ja naurun takana on, mutta rennolta se meno näyttää.

Mutta sitä hiusdonitsin uutta sanaa en koskaan opi 😁

Vierailija kirjoitti:

Ole onnellinen että on noin pieni murhe äitinä huolehdittavana sulla. Ei tarvitse itkeä että lapsi käyttää huumeita, sai hepatiitin, sairastaa anoreksiaa, viiltelee itseään tai on raskaana. Paljon painaa baggy jeansit tässä maailmassa oikeasti?

SAMAA MIELTÄ. Teinien kanssa on niin paljon tärkeämpiäkin asioita! Mitä vähemmän taistelet yhdentekevistä asioista, sitä paremmin menee. Hiusten pituus, muoto ja väri, ja ne vaatteet: anna sen teinin tehdä mitä niiden suhteen haluaa! Ei siinä ole mitään jaksamista!!!