Sinä, jolta perheenjäsen on kuollut, kysyisin yhden kysymyksen.

Ei siis tarvitse ruveta soittelemaan joka päivä, mut ei myöskään unohtaa! Lämmitti kuin yksi ystävä sanoi et voi soittaa vaikka yölläkin jos alkaa tuntumaan siltä!

Varsinkin silloin, jos tämä yhteyttä ottava ystävä on vielä sellainen, joka tarvittaessa jaksaa kuunnella surun purkamista.

Kamalalta tuntuu kun kaikki kaikkoavat ympäriltä, vaikka kyllä minä tavallaan sen ymmärrän. Kuvitellaan että pitää sanoa jotain sopivaa ja hienoa eivätkä he osaa. Joku voisi vaikka kysyä miten minä jaksan, ja jutella jotain ihan arkipäiväistäkin. Mielelläni ajattelen muutakin kuin sitä omaa kurjuuttani.

ehdottomasti olisin kaivannut enemmän yhteydenottoja. Suomessa luullaan, että sureva haluaa olla yksin. Hautajaisten jälkeen tulee kuolemanhiljaista. Tosiasiassa moni sureva kaipaa tukea, vaikka ihan hiljaistakin sellaista. Monissa muissa kulttuureissa surevia ei jätetä yksin vaan pidetään tiiviisti yhtettä ja muistellaan vainajaa yhdessä.



Jos olet epävarma, kysy surevalta mitä hän toivoo.

Eli jos en vaikkapa itkenyt tietyllä hetkellä, niin ei olisi ruvettu veikkailemaan suruni syvyyttä. :((

että vointiani ja kuulumisiani kysellään, mutta kun kysellään en yksinkertaisesti jaksa enkä halua kertoa ajatuksiani :/ :/ eli teki niin tai näin niin aina väärinpäin. t: isä kuollut, veli kuollut 3 vuoden sisällä.

silloin yleensä varsinkin jos on oma mies/nainen menehtynyt tarvitaan, kun ns. käytännön asiat on saanut hoidettua.

Ja ystävien tuki silloin on ollut korvaamatonta, ei siinä tarvitse mitään terapeuttista keskustelua, vaan riittää et on läsnä ja tietää että joku välittää.

Eniten sitä käsittelee surua tietenkin perhepiirissä niiden kanssa, joita suru koskettaa, mutta joskus joitain asioita olisi helpointa käsitellä jonkun sellaisen kanssa, jota asia ei kosketa.



Kukat, kortit, kirjeet, suklaa, sarjikset kertovat myös välittämisestä ja myötätunnosta. Siis läsnäolon ja kuuntelemisen/juttelemisen lisäksi/sijasta.

kun muut ovat jo unohtaneet, mutta itse ei. Silloin ystäviä tarvitaan yhtä lailla.

Jotkut soittivat ja kysyivät haluanko jutella. Jotkut eivät, se ei loukannut minua. Joillekin soitin itse.