Lue keskustelun säännöt.
En jaksaisi enää työtäni
03.06.2022 |
Tuntunut tältä jo vuosia ja nyt vielä työnkuva muuttuu raskaammaksi enkä voi asialle mitään, palkka yms toki pysyy samana, koska ei niihin voi alallani vaikuttaa.
Kesälomakin menee tätä murehtiessa, ei ole motivaatiota, ei halua eikä varsinkaan voimia.
Ja ei, en voi irtisanoutua, koska elämä maksaa ja on velvoitteita joihin tarvitaan myös minun palkkaani. Toisen työpaikan hakeminen olisi tietysti mahdollista, mutta vakituiselta paikalta vaikea lähteä+siellä olisi muut ongelmat edessä jotka yleisiä alalla.
Suo siellä, vetelä täällä, aika epätoivoista.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan vuorotyöläinen tai sairaslomalla? Kun perjantai aamu et työ? Kukan ei pakota tekee työtä joka vie henkiset voimat. Saitsua tai lopetat duunis..
Kaikkien työt ei ala klo8 mennessä vaikkei vuorotyössä tai saikulla tai vapaapäivällä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskaa on täälläkin ollut vuosia, käy terveyden päälle.
Kamalaa kun järjestää elämänsä niin ettei työpaikasta pääse pois vaan pitää oman terveytensäkkin kustannuksella väkisin siellä raataa. Onko mitään järkeä. Ihmisellä on vain yksi elämä. Minä halusin aina määräaikaiset sopimukset että pääsee tarvittaessa lähtemään ilman karenssia. Kyllä elämä on onnellisempaa vähemmällä rahalla ja mitä enemmän oli rahaa niin jälkeenpäin kun ajatteli niin ihan turhuuksiinhan sitä tuhlasi vain tuhlaamisen ilosta.
Hassua miten jotkut luulevat, että työtä voi tehdä vain klo 8-16 ja jos kirjoittelee tänne keskellä päivää, on työtön tms.
Itselläni on vakivirka ja makaan tällä hetkellä sängyssä yöpuku päällä. Raahaudun kohta viereiseen huoneeseen tekemään etätöitä. Ja ap:n kirjoitus olisi voinut olla omani. Onneksi loma alkaa ensi viikolla ja saan taukoa töistä. Ekaa kertaa mietin tosissani työpaikan vaihtoa. En viihdy työssäni nykyään ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa kun järjestää elämänsä niin ettei työpaikasta pääse pois vaan pitää oman terveytensäkkin kustannuksella väkisin siellä raataa. Onko mitään järkeä. Ihmisellä on vain yksi elämä. Minä halusin aina määräaikaiset sopimukset että pääsee tarvittaessa lähtemään ilman karenssia. Kyllä elämä on onnellisempaa vähemmällä rahalla ja mitä enemmän oli rahaa niin jälkeenpäin kun ajatteli niin ihan turhuuksiinhan sitä tuhlasi vain tuhlaamisen ilosta.
Määräaikaisuuksissa on puolensa, mutta itse koin raskaaksi 10 vuotta jatkuneet määräaikaiset työsuhteet. Opetusalalla se tarkoitti yleensä palkatonta kesää. Keväisin piti varmistella seuraavan lukuvuoden töitä, tehdä hakemuksia ja rampata työhaastatteluissa. Kun vihdoin sain viran, putosi betonisäkki hartioiltani. Olen kyllä nyt huomannut, että vakituisten työntekijän niskaan kasataan jatkuvasti lisää työtä ilman, että resursoidaan lisää työaikaa tai maksetaan lisää palkkaa. Jatkuvasti saa kokea olevansa työnantajalle kallis ja kaikenlaiset säästötavoitteet hönkivät niskassa. Työ alkaa olla jo mahdotonta hoitaa kunnolla ja jatkuva stressi ja riittämättömyys painaa. Eli suo siellä ja vetelä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain itse burnoutin. Lyhyesti kuvio meni niin, että 7v töissä meni mukavasti. Töitä riitti, mutta kaikki sujui ja pakka oli hallussa. Sitten tuli suuri organisaatiomuutos. Työmäärä räjähti hetkessä, bonuksena korona, lasten kotikoulu, etätyöt. Sinnittelin mahdottoman taakan alla vuoden, kunnes en enää jaksanut. Sairasloma, osasairasraha (60% työaika) ja lopulta työpaikan vaihto. Osasairasrahan jäljiltä ehdin palata täysiaikaisena vanhaan työhöni vain reilun kuukauden ajaksi, mutta sekin teki todella tiukkaa. Eli kaksi viimeistä vuotta edellisessä paikassa olivat aivan kamalia (sama työnantaja ehti siis olla 9v).
Jo osasairasrahan aikaan nimittäin hain uutta paikkaa. Tiesin, että minun on päästävä pois. Lottovoitto oli, että ei niin suuren suuressa kaupungissa tuli tarjolle juuri sopiva vakituinen paikka, joka aidosti kiinnosti ja päätin hakea. Laitoin kaikki paukut peliin; Hakemuksen teko, taustatyö töitä tarjoavasta paikasta, työhaastatteluun valmistautuminen jne. Fakta oli, että en ollut täysin kunnossa ja seuraava romahdus odotti jo kulman takana.
Jätin vakituisen työn taakseni, enkä ole katunut hetkeäkään, vaikka nyt ensimmäinen kesä uudessa paikassa menee vain viikon lomalla (palkatonta lomaa on mahdollista ottaa lisäksi jos tahtoo - mutta en koe tarpeelliseksi).
Saldo työpaikan vaihdosta; Pääsy rennompaan työilmapiiriin (edellisessä paikassa kaikki alkoivat olla loppu ja työtyytyväisyyskyselynkin mukaan 80% ihmisistä kertoi, että lähtee muualle töihin jos töitä saa). Työ on monipuolisempaa, työtä on sopivasti, palkka nousi 200e/kk, minulla on pitkästä aikaa olo, että hallitsen työni ja olen hyvä siinä mitä teen.
Burnoutin toipuminen on edelleen kesken. Tunnistan itsessäni merkkejä edelleen. Mutta suunta on todellakin oikea. Olo kevyempi kuin pariin vuoteen.
Eli jos sinulla on vähänkään voimia hakea toista työtä, riuhtaista itsesi irti niin tee se. Kohta voit olla siinä pisteessä kuin muuankin entinen työkaverini; Burnout saikulla ja niin näköalattomana, ettei edes toista työtä kykene hakemaan.
Itse olen ajatellut niin, että mikäli tämä uusi paikka jossa nyt olen vuoden vaihteesta asti ollut alkaa jossain vaiheessa tuntua epämieluisalta, niin kynnys katsoa sitten jälleen uutta on varmasti huomattavasti pienempi, kun on täysin uuteen lähtenyt "tutusta ja turvallisesta (joskin paskasta)" ennenkin.
Taisi mainita, ettei uuden työpaikan hakeminen mitään muuttaisi, päinvastoin toisi todennäköisesti jotain uusia ongelmia hänen alallaan.
Ja vaikea on uusia töitä hakea, jos koulutus ja kokemus ei mahdollista ihan uutta työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä murehdi kesälomalla, tee jotain kivaa.
Minulla tuli seinä vastaan ja otin loparit. Elelen nyt härskisti säästöjeni ja asumistuen turvin, eikä ole tehnyt mieli palata töihin.
Olet varmaan vuorotyöläinen tai sairaslomalla? Kun perjantai aamu et työ? Kukan ei pakota tekee työtä joka vie henkiset voimat. Saitsua tai lopetat duunis..