Ahdistus ja itsesyytökset esiintymisten jälkeen
Minulla on työ, johon kuuluu tilaisuuksia ihmisten parissa ja puheita etc esiintymisiä. Sellaisten jälkeen olen aina häpeissäni, että puhuin ihan tyhmiä ja huonosti ja että muut pitävät ääliönä, eivätkä tykkää. Ihan hirvittävä ahdistus ja morkkis sen jälkeen aina. Sitten jos en mene ollenkaan niihin tilaisuuksiin, on samat tunnelmat, mutta siksi, että oletan ihmisten pitävän ylimielisenä, kun en käy niissä tilaisuuksissa. Tämä käy välillä niin kuormittavaksi, että harkitsen jopa irtisanoutumista ja ryhtymistä työttömäksi, jotten olisi pettymys tai arvostelun kohde kenellekään.
Voiko kukaan samaistua tällaiseen? Onko kellään ollut samanlaista ja olisi päässyt siitä ylitse? Miten se onnistui?
Kommentit (8)
Muutaman vuoden päästä ei enää edes muista koko tapahtumia.
Ihmiset ovat yleensä lähtökohtaisesti esiintyjän puolella ja jokainen tapaa olla itsensä pahin kriitikko.
Aiemmasta työstäni tuttuja tunnelmia melkoisen ennakkojännittämisen lisäksi. Itseäni helpotti, kun mahdollisuuksien mukaan vein luennointia yms. esiintymistilanteita enemmän vuorovaikutteiseen suuntaan.
Olisi ihanaa olla sellainen överihyväitsetuntoinen, joka on omasta mielestään aina täydellinen. Ajatella, miten mukavaa elämä olisi! Olisi aina tyytyväinen itseensä.
Kukaa ei jää muistelemaan millainen esiintyjä olet.
Sulla on jäänyt joku trauma ehkä lapsena esiintymistäsi on arvosteltu kovasti tai muuta vastaavaa. Ei auta kun työstää itseään. Joku kuoro harrastus yms. missä ei vaadita mitään aiempaa kokemusta ois ehkä hyvä kasvattaa itsetuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihanaa olla sellainen överihyväitsetuntoinen, joka on omasta mielestään aina täydellinen. Ajatella, miten mukavaa elämä olisi! Olisi aina tyytyväinen itseensä.
Liika itsetyytyväisyys on kehittymisen este ja omasta mielestään täydelliset ovat huonoja ottamaan vastaan rakentavaakaan palautetta.
Jep, tunnistan täysin ton tunteen. :D En mene näihin tilaisuuksiin, jos ei ihan pakko.
Ei kuulosta hyvältä. Ehkä jonkinlainen keskustelu apu tai terapia auttaisi pääsemään erilleen noista ajatuksista ? Toisinaan kehitämme ajatuksia aivoissamme joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa mutta jotka ovat todellisia meille koska niitä ajattelemme ja sen kautta kytkemme ne tunteisiimme ja teemme niistä tosia itselemme.
kyllä on ja en ole päässyt yli