Kauanko teidän kumppanilla kesti tottua yhteiseen arkeen sinkkuvuosien jälkeen?

Me ollaan nyt asuttu yhdessä vuoden verran. Ennen tätä mies oli pitkään poikamies ja tietysti eli silloin omalla tyylillään. Suhteen alussa hän panosti kovasti yhteiseen kotiin ja osallistui kotitöihin ja siisteyteen. Nyt hän on alkanut taantua. Jättää taas vaatteita lojumaan esim. sohvalle eikä välttämättä oma-alotteisesti tiskaa tai imuroi. Jos pyydän, tekee sen pitkin hampain; "oota kyllä mä kohta".

Äitini joskus kehotti vain olemaan kärsivällinen. Isälläni kuulemma kesti vuosia oppia olemaan jättämättä juurikin vaikka sukkia lojumaan sohvalle tai jopa lattialle. Nykyään on todella ahkera kotitöissä ja hoitaa mukisematta ja oma-alotteisesti arjen askareita.

Välillä meinaa kärsivällisyys loppua, joskus jopa hermostun vaikken haluaisi. Kuinka kauan teidän pitkään sinkkuna olleen, toisinaan vähän laiskuuteen taipuvaisen kumppanin kesti päästä mukaan yhteiseen arkeen vai onko tilanne ihan toivoton? 😀