Mitä mieltä tästä Hesarin jutusta viiden lapsen äidistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseään täynnä. Minä pystyn. Minä sitä, minä tätä. Mulla se on ainakin siitä kiinni, että kuolisin, jos elämäni olisi tuollaista. Eli häntä ei haittaa se, ettei ole yhtään aikaa itselle, en vain käsitä tuollaisia ihmisiä. Mulle on ainakin KAIKKI oma tekeminen mielekkäämpää, kuin lasten mikään asia. Kaksi lasta.

No ei ollut ollenkaan! Hänhän sanoi, että lasten on pakko osallistua, muuten tämä palapeli ei pysy kasassa. Ja leipomukset tulee pakastealtaasta.

Niin? Ja kuka sen päättää? HÄN!!!!! Siksi sanoin, että minä minä -akka. Sellainen, joka ei ole täynnä itseään, antaisi lasten valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienosti oli saanut arjen rullaamaan, lapset vaikuttivat ahkerilta. Mietin vain, että

Mikseivät lapset mene itse harrastuksiin, fudist ja cheerleading halleille alle 5 km matka, sen pyöräilee nopeasti.

Mistä sinne oli viisi kilsaa? Miltä paikkakunnalta juttu oli?

Ymmärsin että kotoota oli matkaa. Taisivat Seinäjoella asua.

Lasten koulu ei ole välttämättä lähelläkään kotia.

Meillä Helsingissä lapset ei pyöräile kouluun koska koulu kielsi tuomasta pyöriä koulun pihalle kosla valvontaa ei ole.

Ja esim nyt olisi leiri 14 minuutin pyörämatkan päässä mutta ei voi pyöeäillä koska sitä pyörää ei enää iltapäivällä löydy sieltä!

Lähtivät harrastuksiinsa kotoa, josta oli se reilu 4 km. En tiedä missä päin Helsinkiä tilanne on tuo kuvailemaisi kaltainen tilanne, mutta itse olen pyöräillyt täällä parikymmentä vuotta ja pyörää ei ole koskaan varastettu, vaikka ollut ihan keskustassakin parkissa työpäivän ajan. Lapsikin kulkee pöiväkotiin ja harrastuksiin pyörällä, niin kuin moni muukin lapsi ja pyörät saaneet olla ihan rauhassa.

Mikseivät lapset kulje harrastuksiin itse, jos asuvat kaupungissa kohtuullisen matkan päässä? Kysyn ihan vilpittömästi, koska omat vanhempani vihasivat kuljettamista. Erityisesti he inhosivat hevosharrastustani, joka oli heistä täysin turha rahareikä. Meiltä oli taajamaan matkaa sen 20 km, joten joutuivat kyllä pitkin hampain kuljettamaan.

Parille lähempänä eli 5-7 km päässä sijainneelle tallille kuljin kävellen, pyörällä (myös talvisin) tai joskus jopa potkukelkalla. Ja tämä tapahtui 2000-luvulla.

Olis tuokin voinut ottaa välillä ãhŧéríiŋ niin olisi vähemmän kakkaroita kuskattavana.

Kiva juttu oli. Jalat maassa äidillä, ei kaunistellut. Myönsi jopa, että ei olisi ehkä kannattanut tehdä lapsia niin lähekkäin, niin muistaisi jotain niiden vauva-ajasta.

Naisella oli kiva ja rempseä asenne, hyvän mielen juttu. Mutta samaa jäin miettimään, että miksei teini mene pyörällä alle 5 kilsan matkaa. Vaikkei äitiä haittaakaan, niin luulisi muiden lasten hyötyvän että äiti ehtii muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään persaukinen, R-mersu alla ja mies maksaa viulut. AV-mammojen aatelia.

Miten niin mies maksaa? Eihän siinä perheessä ollut edes isää.

Sen vuoksi juuri. Elarit ja lapsilisät korotuksineen juoksee, joten on helposti varaa R-mersuun. Tuollaisen verot vuodessa on jo monta sataa.

Elarit on ehkä 130-150e/kk/lapsi. Ei riitä mitenkään lapsen aiheuttamiin kuluihin edes.

260-300e/kk/per lapsi ei riitä?!? Miten ihmeessä?

En pääse lukemaan, mutta näistä kommenteista päätellen voisi kertoa vaikka minusta. Minäkin ehdin, jaksoin ja halusin olla tehokas. Lapsia vain kaksi. Tehtiin miehen kanssa. 15 vuotta pitkää päivää töissä ja yleensä meistä jompi kumpi oli työmatkalla. Illat ja viikonloput lasten harrastuksissa. Lasten harkkojen jälkeen omien harrastusten pariin. Yöunet kärsivät, mutta oli ihan hyvä fiilis ja tunsin itseni tehokkaksi.

Sitten lapsi sairastui vakavasti. Palapeli ei pysynyt enää kasassa. En jaksanut urheilla ja työssäkin oli pakko ottaa löysemmin. Uuvuin, enkä ole toipunut vieläkään, vaikka tiukimmasta aikakaudesta on jo monta vuotta ja lapsenkin tilanne on hyvä.