Mikä kaikki oli paremmin 90-luvulla?

Enpä osaa sanoa mikä olisi ollut paremmin synkällä 90-luvulla, suurlaman tahraama vuosikymmen, jonka haluaisin suunnilleen pyyhkiä muististani pois.

Netin yleistyminen ja Playstation on ehkä sen vuosikymmenen parasta antia.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, nykyinen itsemarkkinointi somessa ja kaikenlaiset talentshowt joissa ihmiset pyörii päällään tai muuten vaan hölöttää kameralle - ällöä. Minäminäminäminä kattokaa minua ja mun naamaa ja takapuolta kattokaa!

Eivät ole koskaan kasvaneet ulos siitä: "Äiti kato! Kato äiti!" vaiheesta...

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut älypuhelimia ja elämä oli elämänmakuisempaa. Tavalliset pienet asiat olivat kiinnostavia. Kerran viikossa tuleva lempiohjelma telkkarista. Kirjojen lukeminen. Lehtien lukeminen kirjastossa. Levyjen lainaaminen kirjastosta. Kirpparilla käynti. Älylaitteet jotenkin turruttavat.

Minä tykkään enemmän siitä, kun sarjat näytetään putkeen tai vähintään peräkkäisinä päivinä. Viikko aikaa odotella seuraavaa jaksoa oli pitkä, siinä ehti unohtaa paljon tapahtumia.

Asuntolainojen korko oli 17%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa oli uudet kirjat joka vuosi, ja kirjat sai omaksi. Tehtäväkirjoja sai täyttää, ja nekin olivat uudet joka vuosi. Kirjat sai viedä kotiin illoiksi ja viikonlopuiksi. Kouluissa tuli läksyä ja ne tarkastettiin.

Terkkarissa käynti oli ilmaista. Lääkäriin oikeasti pääsi samana päivänä.

Tiet olivat hyvässä kunnossa. Ei tarvinnut varoa monttuja niinkuin nykyään.

Poliisi tutki rikoksia, ja selvittikin ne hyvällä prosentilla. Kaduilla oli turvallista, ja poliisi puuttui häiriötilanteisiin. Jengirikollisuutta, mihin tavallinen ihminen törmää arjessa, ei ollut. Huumekauppa ei ollut avointa ja näkyvää isoissa kaupungeissa.

Opiskelu tapahtui suomeksi yliopistoissa ja korkeakouluissa. Luennot olivat siis suomeksi. Verovaroin maksettu opiskelu oli ensisijaisesti Suomen kansalaisille.

Peruskoulussa kaikki oppivat lukemaan.

Palvelua sai kaupoissa, ravintoloissa yms. suomeksi tai ruotsiksi, yleensä vähintään suomeksi. Ei tarvinnut osata englantia, arabiaa tai venäjää saadakseen puhekontaktin asiakaspalvelijaan.

Armeijalla oli hyvät varastot aseita, tykkejä, ammuksia yms.. Armeijalla oli varuskuntia ympäri Suomessa. Armeijalle oli varikkoja, joissa oli mm. aseiden korjaamiseen yms. osaamista.

jne. jne..

Silloin 1990-luvun alussa meillä oli vielä hyvinvointivaltio, missä kaikki toimi. Sen jälkeen sitä on ajettu alas vuosi vuodelta. Nykyään maksetaan veroja enemmän kuin koskaan, valtion budjetti on suurempi kuin koskaan, mutta silti lähes kaikki peruspalvelut on ajettu alas.

80-luvun puolella vielä oli, mutta sitten iski lama! Sitä ei voi nykyihminen ymmärtää minkälaiselle matokuurille koulut 90-luvulla joutuivat. Kirjat käytettiin loppuun kunnes kannet repeili irti. Mihinkään turhaan ei ollut rahaa. Kaikesta vain säästettiin.

Samoin kaikkea muuta julkista puolta leikattiin rajulla otteella. Koska oli pakko.

Mutta nuo alkoivat vaikuttaa vasta 1990-luvun loppupuolella. Vielä 1990-luvun alkupuolella asiat olivat niinkuin aiemminkin. Valmistuin lukiosta 1993 ja silloin vielä kaikki toimi hyvin. Samoin sen jälkeen yliopistolla, josta valmistuin 2000. Ei sitä vanhaa toimivaa systeemiä saatu noin nopeasti ajettua alas, vaan se näkyvä alasajo seuraamuksineen on enemmän 2000-luvun juttu omien kokemusta perusteella. Se 1990-luvulla alkanut kaiken leikkaaminen/"tehostaminen" on jatkunut eikä koskaan loppunut. Sinne 1990-luvulle asti kaikki parani, mutta sen jälkeen on menty vain alaspäin 2000-luvulla.

Unohtui vielä listasta, että terveydenhuollossa lääkärit ja hoitajat puhuivat sujuvaa suomea tai ruotsia, yleensä suomea. Nyt lähes kaikissa kontakteissani julkiseen terveydenhuoltoon lääkäri ei ole puhunyt sujuvaa suomea (äitini neurologi on venäläinen yms.). Hoitajissakin on ulkomaalaistaustaisia, mutta osaavat suomea yleensä sujuvasti, toisen kuin lääkärit. Itse käyn työterveydessä/yksityisellä, eli kontaktit ovat nyt jo dementoituneen äitini asioita hoitaessa saatuja, kun olen ollut mukana lääkärikäynneillä yms.. Palvelutalossa reilu puolet hoitajista on ulkomaalaistaustaisia, mutta tosiaan sujuva suomi onnistuu.

Aloitin koulun 1992 ja vain aapisen sai omaksi. Kaikki muut kirjat kierrätettiin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset oli normaalin kokoisia,aktiivisia,sosiaalisia...

Tunne-syömistä ja hormooneita ei ollu keksittykään ,eikä lihottavia lääkkeitä tai ferritiinikilppareita.

Asioista pystyi jopa puhumaan,ilman että joku loukkaantuu .

Joo komppaan tuota. Nykyäänhän tuputetaan kaikenlaista vaikka väkisin, varsinkin naisille. Onneks salaa ei sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan samoin kuin edellinen, ei ollut somea ja sitä myötä ei ollut somekiusaamista ja esim. sellaista ulkonäköpainetta nuorilla naisilla kuin nykyään.

Olen helpottunut että olen jo keski-ikäinen.

Olipas. Silloin naisten piti olla ihan sairaalloisen langanlaihoja. Tämä nykyinen kehopositiivisuus hössötys tuli ihan täysin vasta-aaltona sille.

https://3.bp.blogspot.com/-VCbjvv9TW3c/UZKBQ-PvA1I/AAAAAAAACFQ/2AMBlN8Z…

Kuten tämä Ally McBeal tähti.

Joo, ainakin mulla ja monella muulla tuttavapiirissä oli jonkinasteinen syömishäiriö ysärillä. Laihdutettiin itsemme langanlaihaksi. Nykyinen treenattu kroppa on paljon terveellisempi malli, toki sekin voi mennä överiksi.

Taisit asua kaupungissa? Itse asuin maalla, ja laihoja ei ollut. Lähes kaikki aikuiset ja suuri osa lapsista olivat ylipainoisia.

Minäkin asuin maaseudulla, Kainuun korvessa, 1980-90-luvuilla ja ei siellä juuri lihavia näkynyt. Kaveriporukassamme kaikki olivat hoikkia eli normaaleita, olen hoikka edelleen vaikka olen nelikymppinen.

Korot oli niin että tuntuu.

Nokia teki jotain, mikä jäi historiaan.

Musiikki.

Kulttuuri oli ehkä homogeenisempää, mutta oikeasti vapaampaa. Ei ollut wokea, eikä uuskonsertavisuus ollut niin pahaa kuin nykyään. Yhteiskunta ei ollut niin hektinen kuin nykyään. Tärkein: ei ollut somea.

Voisin palata koska vaan aikaan ennen älypuhelimia ja Instagrammeja.

Vierailija kirjoitti:

Nokia teki jotain, mikä jäi historiaan.

Ai joku Kia niminen tyttö.

Ei ollut somea, jokaisella ei kasvanut kännykkä kädessä, lapset leikkivät lasten leikkejä ja saivat olla lapsia (ja heitä kohdeltiin sellaisina). Ainakin niin muistelen. Olin aika pieni 90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut älypuhelimia ja elämä oli elämänmakuisempaa. Tavalliset pienet asiat olivat kiinnostavia. Kerran viikossa tuleva lempiohjelma telkkarista. Kirjojen lukeminen. Lehtien lukeminen kirjastossa. Levyjen lainaaminen kirjastosta. Kirpparilla käynti. Älylaitteet jotenkin turruttavat.

Ostan edelleenkin itselleni oikeita kirjoja ja musiikkitallenteita, myös kirppareilla käyn. On noita vieläkin, eivät ne jääneet 90-luvulle.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut somea, jokaisella ei kasvanut kännykkä kädessä, lapset leikkivät lasten leikkejä ja saivat olla lapsia (ja heitä kohdeltiin sellaisina). Ainakin niin muistelen. Olin aika pieni 90-luvulla.

silloin syytettiin tvtä ja hevimusiikkia kaikesta. tvtä sai katsoa vain 1 tunnin muuten aivot suli ja sitä piti katsoa yli metrin päästä koska muuten silmät meni kieroon.

huomatkaa että ne kuviputki tv:t ei olleet kovin isoja tuolloin.

myös musiikkia ei saanut kuunnella korvalappustereoilla kovaa.

näistä varoitteluista päätellen nyt pitäisi olla paljon yli 30 vuotiaita kuuroja jotka katsoo kieroon.

Venäjällä oli demokratia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut älypuhelimia ja elämä oli elämänmakuisempaa. Tavalliset pienet asiat olivat kiinnostavia. Kerran viikossa tuleva lempiohjelma telkkarista. Kirjojen lukeminen. Lehtien lukeminen kirjastossa. Levyjen lainaaminen kirjastosta. Kirpparilla käynti. Älylaitteet jotenkin turruttavat.

Ostan edelleenkin itselleni oikeita kirjoja ja musiikkitallenteita, myös kirppareilla käyn. On noita vieläkin, eivät ne jääneet 90-luvulle.

Nythän kirpparit ja second hand ovat todella trendikkäitä juttuja. Ysärillä kirppareihin liittyi vielä sellainen leima, että siellä eivät käyneet ne, joilla oli varaa muuhun. 

kirpputorit ilmestyivät 90-luvulla samaan aikaan kuin leipäjonot.

80-luvulla ei toisten vanhoja rytkyjä olisi kelpuutettu, miksi jonkun hylkäämä romu kelpaisi minullekaan oli periaatteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut älypuhelimia ja elämä oli elämänmakuisempaa. Tavalliset pienet asiat olivat kiinnostavia. Kerran viikossa tuleva lempiohjelma telkkarista. Kirjojen lukeminen. Lehtien lukeminen kirjastossa. Levyjen lainaaminen kirjastosta. Kirpparilla käynti. Älylaitteet jotenkin turruttavat.

Ostan edelleenkin itselleni oikeita kirjoja ja musiikkitallenteita, myös kirppareilla käyn. On noita vieläkin, eivät ne jääneet 90-luvulle.

On niitä, mutta monella puhelin ja netti ovat valitettavasti syrjäyttäneet nuo aktiviteetit. Ne käytetyt vaatteetkin voi tilata netin kautta. Itsehän se pitäisi raja vetää näissä asioissa, mutta yllättävän hankalaa on heittää älyluuri mäkeen. Siihen on liian helppo jäädä koukkuun.

Vierailija kirjoitti:

kirpputorit ilmestyivät 90-luvulla samaan aikaan kuin leipäjonot.

80-luvulla ei toisten vanhoja rytkyjä olisi kelpuutettu, miksi jonkun hylkäämä romu kelpaisi minullekaan oli periaatteena.

Itse asiassa kirpparit ilmestyivät trendijuttuina, "pariisilaisena eurooppalaisena" uutuutena. Muistan kuinka ensimmäinen joka-pöydän-takana-myyjä-kirppis aukesi kotikaupunkiini, eri juttu kuin pelastusarmeijan liikkeet. Sitten myöhemmin tuli näitä vuokrapöytäkirppiksiä.