Jatkoin treenaamista hammasta purren vuosia ja nyt vihdoin en enää kärsi treenaamisesta!

Aloitin säännöllisen treenaamisen vuonna 2016. Vihasin sitä mutta jatkoin vain koska halusin hyvän kunnon. Joinain päivinä itkin lähtiessäni salille. Tänä vuonna olen huomannut muutoksen parempaan. En enää kärsi treenaamisesta. En nautikkaan, mutten kärsi. En enää edes ajattele mitään, lähden vain. Kuuden vuoden jälkeenkin saattaa tapahtua muutos. Tärkeintä on vain että jatkaa, jatkaa vain.