Lue keskustelun säännöt.
keskihulli
29.05.2022 |
Olen keskimmäinen viidestä sisaruksesta. Sisaruksistani pidettiin aina aina hyvää huolta. Heillä oli aina puhtaat, ehjät, uutena kaupasta ostetut vaatteet. Heitä pestiin ja he saivat peseytyä säännöllisesti joten he olivat aina puhtaina. Heitä kohdeltiin hyvin ja heitä selvästi rakastettiin. Heille syötettiin hyvälaatuista, ravitsevaa ruokaa ja he saivat sitä aina tarpeeksi. Heille järjestettiin syntymäpäiväjuhlia, he saivat lahjoja esim. syntymäpäivälahjoja ja joululahjoja. Heitä hoidettiin kun he sairastuivat tai loukkaantuivat ja tarpeen tullen he pääsivät lääkärin vastaanotolle. Heidän koulumenestystään kehuttiin vaikka se oli vain kohtalaista (keskiarvo todistuksessa yleensä vähän yli 7). He pääsivät huvipuistoihin, mökille, retkille ja moniin erilaisiin paikkoihin. Kaksi vanhinta heistä (keskenään samaa sukupuolta) asuivat samassa huoneessa, jossa oli heille oikeat sängyt, leluja, kirjoja, urheiluvälineitä, työpöytä läksyjen tekemistä varten ja kaikkea mitä lasten huoneessa kuuluukin olla. Sama oli kahden nuoremman kanssa (hekin keskenään samaa sukupuolta). Hekin jakoivat yhteisen huoneen. Heidän ei tarvinnut tehdä kotitöitä ja he saivat viikkorahaa, jonka he saivat käyttää mihin halusivat. Heitä kuljetettiin harrastuksissa ja heille suotiin mahdollisuus harrastuksiin kodin ulkopuolella vaikka se olisi ollut kohtalaisen kallista. Kaiken kaikkiaan heillä oli selvästi onnellinen lapsuus.
Sitten olin minä, joka jouduin käyttämään melko kuluneita, selvästi vanhoja ja minulle yleensä liian isoja vaatteita, joissa oli usein likatahroja jotka eivät lähteneet edes pesussa pois. Vaatteitani ei pesty usein enkä minäkään päässyt usein pesulle, en välttämättä edes joka viikko eli minä haisin. Huono vaatetus ja haju sai muut lapset kiusaamaan minua. Kun muu perhe söi yhdessä niin minä jouduin odottamaan ja sitten minä sain syödä toisilta yli jääneitä tähteitä ja / tai jotain selvästi mahdollisimman halvalla ostettua ruokaa joka ei ollut kovin ravitsevaa ja joka joka oli usein jo melkein pilaantunutta. Koskaan en saanut tarpeeksi ruokaa paitsi koulussa ruokatunneilla. Minulla ei ollut juurikaan leluja ja nekin mitä oli olivat huonolaatuisia samoin kuin vaatteet. Aivan kuin roskiksesta kaivettuja. Minulla ei ollut todellakaan omaa huonetta enkä jakanut huonetta kenenkään kanssa. Minun sänkyni oli vaatehuoneen lattialla oleva ohut patja jonka päällä oli ohut peitto ja tyyny. Leluni oli tungettu vaatekaapin perälle. Kovin paljon tilaa ne ne eivät vieneet enkä minä niillä usein ehtinyt leikkimäänkään koska melko pienestä minä jouduin tekemään paljon kotitöitä. Opin tekemään kaikki kotityöt jo varhain ja jouduin usein tekemään niitä ikääni ja voimiini nähden liian paljon ja taitoihini nähden liian vaikeita töitä. Sitten sain piiskaa jos joku työ meni pieleen. Minä olin meistä ainoa, joka sai piiskaa. Koskaan minulle ei järjestetty syntymäpäiväjuhlia enkä saanut lahjoja syntymäpäivänä tai jouluna. Olin jo saavuttaa täysi-ikäisyyden kun vanhemmat sukujuhlissa paljastivat, että sukulaisten vuosien aikana minulle lähettämät lahjat olivat lentäneet suoraan roskiin avaamatta. Minä en ollut edes tiennyt lahjoista mitään. Koulunkäynnissä minua ei lainkaan kannustettu eikä avustettu saati kehuttu vaikka todistusteni keskiarvo oli yleensä lähemmäs 9. Minua kohdeltiin todella huonosti, pilkattiin, vähäteltiin ja kiusattiin ensin vanhempien mutta myöhemmin myös sisarusten taholta. Kun muutin pois kotoa, niin vanhemmat ja sisarukset lakkasivat pitämästä yhteyttä minuun.
Syytä minun huonoon kohteluun ei ole selvinnyt eli se on asia joka ei ole selvinnyt.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsena päiväkodissa ja siellä oli eräs lapsi, jonka käytöstä ihmettelen vieläkin. Hän oli muistaakseni kanssani samassa ryhmässä kanssani ollessani noin 3-6 vuotias. Hän ei koskaan puhunut meidän muiden lasten kanssa mitään, ei itse tullut puhumaan meille eikä vastannut kun me puhuimme hänelle. Hoitajien ja muiden aikuisten kanssa hän kyllä puhui, mutta ei siis meidän muiden lasten kanssa. Muutenkin hän käyttäytyi kumman välinpitämättömästi meitä muita lapsia kohtaan. Hän ei koskaan yrittänytkään päästä mukaan leikkeihin kanssamme ja jos häntä pyydettiin mukaan leikkiin, niin hän ei reagoinut siihen mitenkään tai korkeintaan hän ravisti päätään kieltävästi. Hän kyllä leikki, mutta aina yksin, ei koskaan meidän muiden lasten kanssa ja hän myös pyrki leikkimään aina mahdollisimman kaukana meistä muista. Sitten kun hoitajat järjestivät meille jotain yhteisleikkejä, vaikka jotain piirileikkejä, niin hän ei koskaan osallistunut niihin vaan istui vain penkillä katselemassa meitä muita kun me leikimme. Jostain syystä hoitajat eivät koskaan edes yrittäneet saada häntä mukaan leikkeihin vaan jättivät hänet aina sivuun istumaan ja katselemaan. Hän kyllä esim. istui meidän muiden joukossa, jonotti esim. jonotimme saadaksemme ruokaa ja pukeutumistilanteissa hän osasi odottaa hoitajaa auttamaan itseään jos tarvitsi apua pukeutumisessa mutta kukaan hoitaja ei ehtinyt häntä silloin auttamaan. Lopulta kun hän ei suostunut leikkimään meidän muiden kanssa ja oli meistä muista muutenkin outo niin aloimme jonkin verran kiusata häntä. Yritimme kai saada häneltä edes jotain reaktiota aikaan mutta hän ei kiinnittänyt huomiota siihenkään. Hän oli kuin ei olisi edes huomannut kun nimittelimme, löimme ja tönimme häntä. Hän ei reagoinut mitenkään siihen jos hänet vaikka kaadettiin kumoon. Hän vain nousi ylös ja jatkoi sen asian tekemistä mitä hän oli tekemässä. Hän ei esim. alkanut itkemään, mennyt kantelemaan hoitajille tai tehnyt eikä sanonut kaatajalleen mitään. Eikä hän reagoinut vaikka häntä satutettiin pahemmin. Kun eräs poika tiputti hänet alas liukumäen ylimmästä osasta maahan ja hän tippui sieltä pää edellä maahan, niin hän ei alkanut esim. itkemään vaikka hän sai aivotärähdyksen ja häneen varmasti sattui. Tai kun minä heitin häntä melko isolla kivellä päähän niin hän oli kuin häneen ei olisi sattunut vaikka häneen varmasti sattui ja hänen päähänsä piti ommella monta tikkiä. Hän oli todella erikoinen lapsi, hän oli selvästi tietoinen muiden ihmisten olemassaolosta mutta ei ollut lainkaan kiinnostunut meistä lapsista, hän reagoi vain aikuisiin ja puhui vain aikuisten kanssa. Me muut lapset saimme tehdä hänelle mitä hyvänsä ilman että hän reagoi siihen. Kerrankin meitä oli iso määrä muita lapsia hänen ympärillään ringissä josta hän ei päässyt pakoon. Me nimittelimme, löimme ja tönimme häntä mutta hän vain seisoi paikoillaan ja hymyili jotenkin kumma hymy kasvoillaan.
Kuitenkin minä muistan, että hän osasi kaikki samat asiat kuin muutkin saman ikäiset lapset eli hän esim. söi, riisu ja puki vaatteet päälle itse, kävi potalla ja teki samat asiat kuin muutkin itse saman saman ikäisenä kuin muut joten ainakaan kehitysvammainen hän ei ollut koska hän osasi samat asiat kuin muutkin saman ikäiset ns. "normaalit" lapset. Hän ei siis ollut kehityksessä jäljessä. Hänelle vain me muut lapset olimme useimmiten kuin ilmaa eikä hän välittänyt meistä tai leikeistämme ollenkaan.