Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hassunkurinen kaksoisperhe.
29.05.2022 |
Minä ja siskomme olemme identtiset kaksoset Niina ja Tiina. Menimme naimisiin toisten identtisten kaksosten kanssa, jotka ovat Janne ja Jonne. Häät olivat samana päivänä. Siitä vuoden päästä minä ja Tiina synnytimme molemmat identtiset kaksoset, minä Akin ja Ekin, Tiina Annan ja Annin. Siitä vuoden päästä taas samana päivänä synnytimme molemmat identtiset kaksoset, minä Leilan ja Lailan, Tiina Sakun ja Akun. Taas vuoden päästä synnytimme molemmat samana päivänä identtiset kaksoset, minä Liisan ja Lotan, Tiina Jussin ja Jaakon. Sitten taas vuoden päästä samana päivänä synnytimme kumpikin identtiset kaksoset, minä Juhanin ja Juhanan, Tiina Marin ja Sarin. Lapset syntyivät joka kerta samana päivämääränä, 13 päivä huhtikuuta, joka on myös minun, Tiinan, Jannen ja Jonnen syntymäpäivät ja myös kummankin parin hääpäivä. Erikoista tässä on se, että yksikään lehti tai televisio-ohjelma ei ole kiinnostunut meistä, vaikka olemme yrittäneet kaupitella tarinaamme lehdille ja televisio-ohjelmiin. Hauskaa tämä kuitenkin on, kun elämme kaikki samassa talossa, joka on siis täynnä identtisiä kaksosia. Erikoista myös on se, että vaikka Jonne on minun mieheni ja Janne Tiinan mies, niin Janne on testien mukaan kaikkien minun lasteni isä ja Jonne kaikkien Tiinan lasten isä vaikka emme ole kumpikaan rakastelleet kuin oman miehemme kanssa. Kaksospareista vanhimmat ovat nyt 6v ja nuorimmat 2v ja he tykkäävät leikkiä kovasti keskenään. On aika ihmeellinen näky, kun 16 2-6 vuotiasta lasta leikkii keskenään ja jokaisella lapsella on oma kaksosolentonsa olemassa.
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksos- vai kaksoisperhe?
Trolliperhe
Alue: Aihe vapaa
Olin 16-vuotias, kun heräsin eräänä aamuna. Hoidin normaaliin tapaan aamutoimet, mutta aamiaisella aloin ihmettelemään, että missä silloin 19-vuotias veljeni on. Kysyin asiaa vanhemmiltani, mutta he katsoivat minua ihmeissään ja sanoivat, että eihän minulla ole veljeä, koska olen ainoa lapsi. Kuitenkin muistan yhä selvästi veljeni, hänen nimensä, minkä näköinen hän oli, mistä kaikesta hän tykkäsi, minkälaisia vaatteita hän käytti jne. Kuitenkin vanhemmat väittivät minun olevan ainoa lapsi.
Aamiaisen jälkeen menin yläkertaan ja suoraan isoveljen huoneeseen, joka oli oman huoneeni vieressä, mutta huomasin, että se olikin ompeluhuone, jossa oli esimerkiksi ompelukone, kankaita, erilaisia vaatteiden kaavoja, lankoja ja muuta sellaista. Muistin selvästi kuinka äiti oli monesti sanonut, että kunhan isoveli lähtee armeijaan, niin hän tekee tämän huoneesta itselleen juuri tuollaisen ompeluhuoneen, koska hänen intohimonsa oli ompelu. Kuitenkin vielä edellisenä iltana se huone oli veljeni huone.
En ole nähnyt veljeäni sen jälkeen, kun hän katosi tuona yönä ja siitä on nyt jo 25 vuotta. Kummallista tässä on se, että kukaan ei muista veljeäni. Kerroin tarkkaan vanhemmille, sukulaisille, veljen ystäville, veljeni opettajille ja muille ihmisille tarkkaan veljestäni. Kun kerroin vanhemmille veljeni nimen, niin he kertoivat, että se oli nimi, jonka he olisivat tahtoneet antaa pojalleen, jos he olisivat saaneet pojan ja kun kerroin heille, että minkälainen veljeni oli, niin he kertoivat, että juuri sellaisesta pojasta he ovat aina unelmoineet. Sukulaiset sanoivat, että olen kyllä keksinyt itselleni hienon mielikuvitusveljen, mutta että oikeaa veljeä ei minulla ollut. Veljeni kaverit sanoivat, että juuri hänenlaisensa ystävän he halusivat, kun kerroin heille veljestäni.
Tämä on niin kummallista, kun minä olen ainoa, joka muistaa veljeni ja kaikki muut kiistävät selkeät todistusaineistot veljen olemassaolosta. Kun minä näen vanhoissa valokuvissa veljen, niin muut sanovat, että eivät näe siinä kohtaa ketään missä veli on ja kuvissa jossa veli on yksin he sanovat, että eivät ymmärrä, että miten esim. lapsuudenkodissani oli otettu valokuvia tuntemattomasta pojasta. Niissä kuvissa he sentään hänet näkevät, mutta eivät tunnista häntä. Kun olen näyttänyt heille lapsuudenkodistani löytämiäni veljeni tavaroita, niin kukaan ei muka ymmärrä, että miksi jonkun tuntemattoman ihmisen tavaroita on päätynyt lapsuudenkotiini.
Minua ihmetyttää, että mitä veljelleni kävi sinä yönä kun hän katosi ja miksi kukaan muu ei muka muista häntä.