Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole onnellinen, mutta en uskalla erota
28.05.2022 |
Eli olemme mieheni kanssa olleet naimisissa 6 vuotta, lapsia siunaantunut kolme. En ole ollut enää aikoihin onnellinen ja riitelemme paljon. Olemme yrittäneet myös pariterapiaa mutta ei siitä ollut mitään hyötyä. Tuntuu että en vaan jaksa enää ja haluaisin erota. Olemme jutelleet aiheesta paljon ja mies on samoilla linjoilla.
En vaan tiedä uskallanko erota. Ihan jo pelkästään lastenkin takia, esikoinen aloittaa syksyllä ekaluokan ja siinä on jo lapselle tosi paljon muutosta, saati jos vanhemmat eroavat. Pelkään myös että jään loppuelämäkseni yksin ja en kestä niitä hetkiä kun joudun olemaan yksin kun lapset ovat isällään, en ole tottunut yksin oloon eikä minulla kauheasti ystäviäkään ole. Mietin myös miten jaksan ne viikot kun lapset ovat minulla ja hoidan heidät täysin yksin (todennäköisesti viikko-viikko systeemillä lapset tulisivat asumaan vuorotellen molemmilla), lapset ovat kuitenkin aika pieniä, kohta 7v, 5v ja 3v ja vaikka rakkaita ovat niin heidän kanssa on välillä raskasta jo nyt vaikka yhdessä asumme. Miten tässä tilanteessa tulisi toimia?
Kommentit (29)
Onko sulla ap töitä? Jos on ja saat palkkaa, niin pärjäät, jos ei, niin jää suhteeseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne. Oon vielä työtön, joten taloudellinen pärjääminen huolettaisi myös. Koitan saada sen ensin kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ap töitä? Jos on ja saat palkkaa, niin pärjäät, jos ei, niin jää suhteeseesi.
Kyllä ihan töissäkäyvä ihminen olen. Tuosta tuli mieleen että talo asia myös mietityttää. Meillä siis yhteinen omakotitalo josta lainaa vielä aika paljon. Kummallakaan ei yksinään ole varaa tähän jäädä makselemaan lainaa. Tykkään kyllä muuten tästä talosta ja en haluaisi tästä lähteä, lisäksi lapsen tuleva koulu on melkein vieressä. Ap
Jos meinaatte viikko-viikko systeemiä, niin molemmat tarvitsevat isot asunnot, kun teillä on kolme lasta. Elatusmaksua ei tule, joten miten aiot taloudellisesti pärjätä?
Vierailija kirjoitti:
Jos meinaatte viikko-viikko systeemiä, niin molemmat tarvitsevat isot asunnot, kun teillä on kolme lasta. Elatusmaksua ei tule, joten miten aiot taloudellisesti pärjätä?
No sepä se tässä mietityttää myös. Tuntuu että olen vankina tässä tilanteessa enkä uskalla lähteä. Yksi vaihtoehto mitä olen miettinyt olisi se, että lapset asuisivat koko ajan nykyisessä kodissa ja otettaisiin joku pieni vuokra-asunto toiseksi asunnoksi ja vaihtaisimme miehen kanssa viikon välein kotia, mutta toimisiko tuokaan pidemmän päälle.. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkulapsiaika on raskasta. Itse kyllä vielä sinnittelisin, jos taustalla ei ole henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Kävisin juttelemassa jossain itsekseni sekä miettisin syitä, miksi en ole onnellinen. Monesti ne syyt ovat jotain aivan muuta kuin se toinen ihminen. Siihen toiseen ihmiseen on vaan helppo kohdistaa kaikki.
Kääntäisin siis ensin kaikki kivet rauhassa ja antaisin vielä lasten kasvaa, minkä myötä myös perusarki helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos meinaatte viikko-viikko systeemiä, niin molemmat tarvitsevat isot asunnot, kun teillä on kolme lasta. Elatusmaksua ei tule, joten miten aiot taloudellisesti pärjätä?
Kun "ei tule elatusmaksua" , ei silloin tietenkään tarvitse myös maksaa yksin kaikkia lasten menoja. Vai vieläkö joku oikeasti kuvittelee, että elarit on äidin elatusta varten? Kyllä ne meillä ainakin menee ihan täysin lasten menoihin, eikä tietenkään riitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meinaatte viikko-viikko systeemiä, niin molemmat tarvitsevat isot asunnot, kun teillä on kolme lasta. Elatusmaksua ei tule, joten miten aiot taloudellisesti pärjätä?
No sepä se tässä mietityttää myös. Tuntuu että olen vankina tässä tilanteessa enkä uskalla lähteä. Yksi vaihtoehto mitä olen miettinyt olisi se, että lapset asuisivat koko ajan nykyisessä kodissa ja otettaisiin joku pieni vuokra-asunto toiseksi asunnoksi ja vaihtaisimme miehen kanssa viikon välein kotia, mutta toimisiko tuokaan pidemmän päälle.. ap
Jos vaihdatte, miehen kanssa, viikon välein kotia, niin kummallakaan ei ole mitään yksityisyyttä, eikä omaa elämää. Sellaiseen elämään ei sovi uusi kumppani, eikä juuri mikään muukaan.
Melkoisen määrän lapsia olet porsinut pienessä ajassa ja nyt sitten ihmettelet kun et ole onnellinen. Onni ei ole mikään automaatio eikä erokaan takaa, että tulet onnelliseksi. Sanoisin, että sinnittele muutama vuosi ja mieti, että mitkä asiat ovat niitä jotka elämästäsi puuttuvat tällä hetkellä? Voisiko vaan olla, että tarvitsisit vain enemmän yhteistä aikaa puolisosi kanssa ja muuta ajateltavaa kuin perhearki? Voisitko lähteä vaikka pienelle lomalle ilman perhettäsi hetkeksi miettimään asioita ja rentoutumaan?
Lapsiperhearki on rankkaa ja koettelee parisuhdetta, sillä ns aikuisten laatuaika on vähissä.
Onni harvemmin löytyy muualta kuin omasta itsestä. Onnellisuus on sitä, että arvostaa sitä mitä on ja osaa nauttia hyvistä hetkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meinaatte viikko-viikko systeemiä, niin molemmat tarvitsevat isot asunnot, kun teillä on kolme lasta. Elatusmaksua ei tule, joten miten aiot taloudellisesti pärjätä?
Kun "ei tule elatusmaksua" , ei silloin tietenkään tarvitse myös maksaa yksin kaikkia lasten menoja. Vai vieläkö joku oikeasti kuvittelee, että elarit on äidin elatusta varten? Kyllä ne meillä ainakin menee ihan täysin lasten menoihin, eikä tietenkään riitäkään.
Ajattelen ison asunnon kustannuksia. Olen itse ollut 3 lapsen yksinhuoltaja ja sain vain minimi elatustuen. Tiedän hyvin, mitä lasten elättäminen maksaa, joten älä auo mulle päätäsi.
Onnellisuus on ap rikkaiden etuoikeus. Jos ei ole rikas, niin on tyydyttävä osaansa. Etenkin jos on työtön kotiäiti tms niin on vain jaksettava olla huonossakin liitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Parempi yksin kuin huonossa suhteessa" ja sit kukaan ei kuitenkaan ikinä ole mielummin yksin. 😆😆😆
Taidat olla läheisriippuvainen, sekä lapsista että puolisosta. Jäät tai lähdet, muttet tule olemaan onnellinen, jos tyytymättömyys jäytää.
Etsi elämyksiä, hauskuutta, sisältöä ja intohimoa OMAAN elämääsi. Aloita uusi harrastus, opiskele jotain, matkusta, remontoi unelmiesi huone tms. Sitä kautta voit nähdä nykyisen tilanteesikin uusin silmin ja tehdä viisaita ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Parempi yksin kuin huonossa suhteessa" ja sit kukaan ei kuitenkaan ikinä ole mielummin yksin. 😆😆😆
Monesti se on raha-asioiden takia parempi ola yhdessä. Etenkin nyt, kun kaikki on kallista.
Vierailija kirjoitti:
"Parempi yksin kuin huonossa suhteessa" ja sit kukaan ei kuitenkaan ikinä ole mielummin yksin. 😆😆😆
Tällä kannalla olen aina itsekin ollut, mut ei se vaan oo helppoa lähteä kun on pienet lapset ja yhteinen asuntolaina.. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parempi yksin kuin huonossa suhteessa" ja sit kukaan ei kuitenkaan ikinä ole mielummin yksin. 😆😆😆
Tällä kannalla olen aina itsekin ollut, mut ei se vaan oo helppoa lähteä kun on pienet lapset ja yhteinen asuntolaina.. Ap
Opettele tyytymään elämääsi. Ei täällä monet muutkaan ole onnellisia. Jos on rikas, niin silloin voi tehdä sellaisia päätöksiä, että on onnellinen. Meidän muiden vaan täytyy tyytyä elämäämme.
Olin melkein samassa tilanteessa kun lapset olivat pieniä. Lapsiperheen arki, niin paljon kuin sitä ruusuiseksi maalataanin, on aivan helvetin rankkaa ja väsyttävää. Siinä helposti mies ja vaimo ajautuvat erilleen, molempia väsyttää, kaikki tuntuu tylsältä, samalta, joskus kaatuu seinät päälle eikä se toinen tunnu vain ymmärtävän kuinka rankkaa se kaikki on.
Muistele hieman taaksepain: mistä syistä te rakastuitte toisiinne? Mitkä luonteenpiirteet ovat ne tärkeimmät siinä toisessa ihmisessä? Kyllä se ukkokultasi, ja sinä, olette vieläkin ihan samat ihmiset kuin ennen. Olette vain kadottaneet tousenne- ja itsenne-keskellä lapsiperhehullunmyllyä.
Ja voitte hyvinkin löytää toisenne, ja sen vanhan rakkauden uudestaan. Näin kävi meille, ja lapset ovat nyt melkein aikuisia. Olemme molemmat kiitollisia ja iloisia että pysyimme yhdessä, että jaksoimme taistella suhteemme puolesta.
Koittakaa löytää yhteistä aikaa, nimenomaan ilman lapsia. Ihan vaan vaikka kävely, yhteinen saunailta, viikonloppuloma. On äärettömän tärkeää että näette toisenne myös aikuisina ihmisinä, rakastajana, ystävänä, eikä vaan isänä ja äitinä.
No, tama on minun neuvoni, eikä välttämättä se oikea, kun en teitä ihmisinä tunne. Mutta älkää heittäkö pois onnellista tulevaisuutta vain siksi, että juuri nyt on vaikeaa. Tsemppiä sekä sinulle että miehellesi.
Anteeksi mutta. Millä tavalla ajattelet, että sinun pitäisi olla onnellinen suhteessasi?
Ei ihmisen kuulu aina olla onnellinen. Se on ns.onnellisuusharha, mitä valitettavasti ruokkii mm.media.
Yksi ihminen ei myöskään koskaan voi täyttää kaikkia tarpeitamme. Mistä olet päätellyt, että suhde on syy onnettomuuteesi? Oletko kokeillut voisiko uusi harrastus parantaa hyvinvointiasi? Voisiko kyse olla vaiheesta? Entä jos käyt läpi henk.koht.kriisiä?
Voi olla, että olet poissulkenut jo kaiken tämän, oli vain pakko kirjoittaa, koska onnellisuusharhan takia ei kannata erota. Se ei todnäk edes ratkaisisi vointiasi.Tilanne kuulostaa hankalalta lasten kannalta, kun ovat noin pieniä. Sinuna kokeilisin parempaa itsestä huolehtimista ja vaikka juuri omaa uutta harrastusta. Sinun vointisi paraneminen voisi parantaa parisuhdettakin.
Ps. Voin toki olla aivan täysin hakoteillä.
Odottakaa vielä hetki ennen eroa. Jospa tämä "7. vuoden kriisi" menisi ohi ja voisitte jatkaa. Tuskin kumpikaan teistä olisi eron jälkeen onnellisempi, jos riidat eivät ole kovin repiviä.
Yrittäkää edes elää niin, että ei tarvitsisi riidellä.
Alue: Aihe vapaa
Erota.