Lue keskustelun säännöt.
Alan olla kateellinen perijöille ym
26.05.2022 |
Olen yli 50 vuotias ja tähän asti en ole osannut olla kateellinen toisille, mutta nyt on lähipiirissä niin monta saanut isoja perintöjä, että alkaa väkisin harmittaa.
Itsellä melko tiukka rahatilanne vaikka omaisuutta onkin, mutta tulot olemattomat yrittäjänä.
Toiset ostaneet hulppeita ökyveneitä tai autoja vimpan päälle, niin aja siinä sitten vanhalla autolla ja souda soutuveneellä.
Kommentit (39)
Saan tonnin eläkettä, mutta puolen miljoonan perintö on vielä viiden vuoden jälkeen jakamatta, turhaan kadehdit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syytäkin olla kateellinen. Sain tuossa vuoden alussa puoli miljuunaa. ELämä on nyt helppoa ja hauskaa.
Mä perin 42-vuotiaana 10 v sitten lähes miljoona euroa mutta mieluiten olisin pitänyt vanhempani hengissä. Olen heidän ainokaisensa ja sekä äiti että isä lähti ihan liian varhain. 😭
Juurikin näin. Perintöraha saattaa helpottaa elämää, mutta mieluummin kuitenkin pitää vanhemmat mukana elämässä mahdollisimman pitkään.
Suru on aina yhtä suuri, kuolivat vanhemmat sitten vauraina tai tyhjätaskuina. Menetin isäni kolmekymppisenä, äidin muutama vuosi sen jälkeen. Suru oli valtava ja molemmat lähtivät aivan liian aikaisin, mutta kyllä se raha vaan on helpottanut elämää, erityisesti nuorena. Totta kai olisin mieluummin pitänyt vanhempani elossa mahdollisimman pitkään, mutta ei se poista sitä, että raha helpottaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen yrittäjä täällä, ymmärrän täysin ap:ta.
Itselleni ei myöskään ole tulossa isoa perintöä ja onneksi pääsin palkkatöihin ja täten luopumaan myös autosta (!). Sain ostettua omistusasunnon, kämäisen sellaisen, mutta nyt rahaa jää enemmän sukan varteen ja nautittavaksi. Nyt säästän sijoitusasuntoa varten, sillä en ole varma saanko ikinä eläkettä (olen 32-vuotias).
Suosittelen ehdottomasti yrittäjyydestä luopumista, sillä ei kyllä rikastu! Joskus ihan ihmetyttää palkansaajien kitinä, jopa 1700 €/kk netto elää herroiksi kuten minä.
Vai ei yrittäjyydellä rikastu... Päin vastoin: se on ainoa keino rikastua.
Se ei tarkoita sitä, että jonain surkeana ammatinharjoittajayrittäjänä, jolla ei ole kasvuaikeita ja visiota hyvästä liiketoiminnasta rikastuisi. Talouden lainalaisuus on, että surkeat yrityksen kuolevat pois. Ja ihmisyyden yksi lainalaisuus on, että monet yrittävät pärjätä surkean yrityksensä kanssa liian pitkään.
Ei pidä paikkaansa. Olen rikastunut ihan sijoittamalla.
Kadehtiminen on turhaa. Ei se ole sinulta pois jos joku toinen saa jotain. Haluaisitko enemmin ettei he olisi saaneet mitään? Jos vastaat siihen kyllä niin sitten kannattaa oikeasti miettiä omaa arvomaailmaa.
Mielestäni kansalaispalkka olisi ihmisten mielenterveydelle tosi hyväksi. Harva kuitenkaan oikeasti haaveilee jostain luksuskartanosta ja muusta, koska siihen liittyy sitten ylläpitoa ja muuta jos ihan oikeasti, ihan realistisesti funtsii. Yleensä ollaan kade sille varmuudelle ja vapaudelle mitä turvattu rahatilanne tuo mukanaan. Rahahuolet aiheuttavat stressiä, ja stressi aiheuttaa sairauksia jotka maksavat yhteiskunnalle sen saman mitä perustulon järjestäminen maksaisi. Perustulon myötä usealta vierähtäisi jättimäinen huolen kivi harteilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tunnustan olevani kateellinen niille, jotka ovat perimässä omaisuuksia: rahaa, sijoituksia, kiinteistöjä tai metsää - tai kaikkea näitä. Itse olen täysin oman työkykyni ja jaksamiseni varassa. Töissä ja naapurustossakin näen, miten perijät tai tulevat sellaiset voivat suhtautua työntekemiseen paljon rennommin - he eivät ole samalla tavalla riippuvaisia palkkatuloista. Myös heidän elintasonsa vaikuttaa korkeammalta kuin minun. Joskus olen suorastaan katkera, kun näen ja kuulen, miten joku keskinkertainen kouluttautumaton tomppeli saa ilmaiseksi kaiken sen, minkä eteen itse saan tehdä paljon töitä. Ja sellaiset ihmiset voivat saavat paljon enemmän kuin itse kykenen ikinä hankkimaan. Turha valehdella, etteikö rahalla ja vauraudella olisi merkitystä varsinkin meidän kalliissa yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Saan tonnin eläkettä, mutta puolen miljoonan perintö on vielä viiden vuoden jälkeen jakamatta, turhaan kadehdit.
Kuolinpesä pitää jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Nyt rohkaistut ja vaadit ositusta. Turhaan kärvistelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadehtiminen on turhaa. Ei se ole sinulta pois jos joku toinen saa jotain. Haluaisitko enemmin ettei he olisi saaneet mitään? Jos vastaat siihen kyllä niin sitten kannattaa oikeasti miettiä omaa arvomaailmaa.
Ei tunteita voi mitenkään komentaa. Tunteet "ovat". Vaikka kuinka järjellä miettii jotain juttua, voi silti tuntea jotain ihan hassua. Kyllä ymmärrän ihan hyvin jos oma talous on tiukalla niin kadehtii niitä joiden elämä näyttää siinä suhteessa helpommalta. Ei se tarkoita että toivoo huonoa niille onnekkaille.
Ihmisten kannattaisi ennen 65 vuoden ikää vähitellen alkaa lahjoittaa omaisuuttaan lapsilleen jos eivät halua tulla hoivajättien ja kotikuntiensa kynimiksi. Kun ihminen joutuu hoivakotiin hänellä ei kannata olla mitään omaisuutta koska maksut määräytyy tulojen ja varallisuuden mukaan. Toinen vaihtoehto on sitten ostaa sitä hemmetin kallista hoivaa itse itselleen ja toivoa että rahalla todellakin saa ja hevosella pääsee. Jälkimmäisestä vaihtoehdosta eivät kuitenkaan ahneet perilliset yleensä tykkää, koska se tarkoittaa ettei perittävää jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen yrittäjä täällä, ymmärrän täysin ap:ta.
Itselleni ei myöskään ole tulossa isoa perintöä ja onneksi pääsin palkkatöihin ja täten luopumaan myös autosta (!). Sain ostettua omistusasunnon, kämäisen sellaisen, mutta nyt rahaa jää enemmän sukan varteen ja nautittavaksi. Nyt säästän sijoitusasuntoa varten, sillä en ole varma saanko ikinä eläkettä (olen 32-vuotias).
Suosittelen ehdottomasti yrittäjyydestä luopumista, sillä ei kyllä rikastu! Joskus ihan ihmetyttää palkansaajien kitinä, jopa 1700 €/kk netto elää herroiksi kuten minä.
Vai ei yrittäjyydellä rikastu... Päin vastoin: se on ainoa keino rikastua.
Se ei tarkoita sitä, että jonain surkeana ammatinharjoittajayrittäjänä, jolla ei ole kasvuaikeita ja visiota hyvästä liiketoiminnasta rikastuisi. Talouden lainalaisuus on, että surkeat yrityksen kuolevat pois. Ja ihmisyyden yksi lainalaisuus on, että monet yrittävät pärjätä surkean yrityksensä kanssa liian pitkään.
Ei pidä paikkaansa. Olen rikastunut ihan sijoittamalla.
No joo. Voihan sitä toki lottoamallakin rikastua. Sijoittamalla rikastujan toimenkuva alkaa lähennellä joko lottovoittajaa tai menestyvää yrittäjyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kadehtiminen on turhaa. Ei se ole sinulta pois jos joku toinen saa jotain. Haluaisitko enemmin ettei he olisi saaneet mitään? Jos vastaat siihen kyllä niin sitten kannattaa oikeasti miettiä omaa arvomaailmaa.
En minä sitä perintöä toisilta pois halua, mutta se harmittaa jotta itse elää kituuttaa ja toiset on taloudellisesti turvattuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat ovat köyhiä kuin kirkon rotat. Minulle ei ole tulossa perinnöksi mitään keneltäkään. Harmittaa kieltämättä. En omista mitään läppäriä kalliimpaa muutenkaan.
n40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadehtiminen on turhaa. Ei se ole sinulta pois jos joku toinen saa jotain. Haluaisitko enemmin ettei he olisi saaneet mitään? Jos vastaat siihen kyllä niin sitten kannattaa oikeasti miettiä omaa arvomaailmaa.
Ei tunteita voi mitenkään komentaa. Tunteet "ovat". Vaikka kuinka järjellä miettii jotain juttua, voi silti tuntea jotain ihan hassua. Kyllä ymmärrän ihan hyvin jos oma talous on tiukalla niin kadehtii niitä joiden elämä näyttää siinä suhteessa helpommalta. Ei se tarkoita että toivoo huonoa niille onnekkaille.
Kyllähän kadehtia voi, mutta jos haluat että se toinen ei saisi mitään niin silloin on oma arvomaailma pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin. Tuntuuhan se vähän kitkerältä raataa töissä, kun jotkut saavat perintörahoja ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat köyhiä kuin kirkon rotat. Minulle ei ole tulossa perinnöksi mitään keneltäkään. Harmittaa kieltämättä. En omista mitään läppäriä kalliimpaa muutenkaan.
n40
Kyllähän sinä varmaan tulet saamaan perinnöksi vuokra-asunnon tyhjentämisen rojusta kiireellä, hautajaisten järjestämisen ja monien muiden kuolinpesän käytännön asioiden hoitamisen.
Lisäänpä vielä, että nämä perinnöt on pääasiassa tullut lapsettomilta tädeiltä ja sediltä, eikä vanhemmilta.
Olen kyllä itsekin kummini testamentissa yhtenä edunsaajana, mutta uskon kummini elävän kauemmin kuin minä terveellisten elintapojensa ansiosta.
Enkä todellakaan edes halua ajatella periväni rahaa toisen kuolemaa odottamalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadehtiminen on turhaa. Ei se ole sinulta pois jos joku toinen saa jotain. Haluaisitko enemmin ettei he olisi saaneet mitään? Jos vastaat siihen kyllä niin sitten kannattaa oikeasti miettiä omaa arvomaailmaa.
Ei tunteita voi mitenkään komentaa. Tunteet "ovat". Vaikka kuinka järjellä miettii jotain juttua, voi silti tuntea jotain ihan hassua. Kyllä ymmärrän ihan hyvin jos oma talous on tiukalla niin kadehtii niitä joiden elämä näyttää siinä suhteessa helpommalta. Ei se tarkoita että toivoo huonoa niille onnekkaille.
Kyllähän kadehtia voi, mutta jos haluat että se toinen ei saisi mitään niin silloin on oma arvomaailma pielessä.
Luulin juuri sanoneeni suunnilleen näin? Voi tuntea kateuden vihlaisun ilman että toivoo toisten menettävän onnensa/menestyksensä/huvijahtinsa.
Omat lapseni tulevat saamaan muutaman satatuhatta kumpikin.
Rahavaroja, metsää ja maatilan.
Itse saimme yhteensä n, 40 tuhatta euroa.
Ei saa. Riittävän kalliita, harvinaisia ja epävarmoja hoitoja ei saa Suomesta. Julkisia tapauksia on monia. Olikos esim. Jyrki Kasvilla joku tämmöinen tapaus, muistaakseni oli. Sai sitten joukkorahoituksella jotain kokoon.