Kumpi sitten on parempi: pph vai päiväkoti?

Tosin minusta alle 3-vuotias ei kuulu päivähoitoon ollenkaan, mutta jos nyt ei mitään voi, niin noin. Noin se jako meidän kunnassakin menee.

lähteä pph:lta päiväkotiin? Meidän kaikki lapset ovat olleet samalla hoitajalla eskari-ikään asti ja tyytyväisiä olemme olleet. Puuhaa ja tehtävää on pph:llakin ihan riittämiin. Ainakin meidän pph lapsineen ulkoili ja liikkui todella paljon, tekivät metsäretkiä, kävivät kerhossa, tapasivat päivittäin toisia hoitajia lapsineen, askartelivat, maalasivat.... En näe mitään mistä olisivat jääneet paitsi? Ikärajaa ei siis mielestäni pph:lle ole!

lapsella voi olla tylsää jos saman ryhmän muut lapset ovat häntä huomattavasti nuorempia. Oma esikoseni oli perhepäivähoidossa eskarivuoteen asti ja kun hän on syntynyt vuoden alussa, oli pph:lla vielä 6-vuotiaana. No, kun on luonteeltaan rauhallinen tyttölapsi, oli sitten hoitajan apuna pienempiä kaitsemassa, luki pienille ääneen kuvakirjoja, kun osasi jo lukea. Eli näin jälkikäteen ajateltuna, olisi voinut hyvin siirtää hänet päiväkotiin jo ennen eskarivuotta, ehkä siinä 4-vuotiaana jo. Mutta kun oli niin älyttömän mukava ja hyvä hoitaja, ei viitsitty ottaa riskiä.

melko arka, ja kyllä pph on siten ollut hänelle se oikea paikka. Viihtyi hyvin, kun oli sama tuttu, pieni porukka. Pv-kotia kokeiltiin viime kesänä, eikä todellakaan viihtynyt.



Eli riippuu lapsesta. ja tietysti pp-hoitajissakin on eroja. Meillä on sattunut kaikki 3 pph:aa olemaan TODELLA ihania ja osaavia.



Sanoisin vinkkinä että kuuntele lastasi.

Ja jos hyvä hoitaja ja ryhmä on suht samanikäistä niin ei kannata vaihtaa päiväkotiin. Itse tyhmyyksissäni laitoin poikani 4-vuotiaana päiväkotiin pp-hoidosta eikä poika loppujen lopuksi siellä viihtynyt :( Nyt tyttäreni on edelleen pph:lla ja on 5-vuotias. Ryhmässä toinen samanikäinen tyttö ja hyvin viihtyvät!

Tietysti päiväkoti, turvallista, ammattitaitoista, virikkeellistä varhaiskasvatusta.



Perhepäivähoito on lapsen säilytyspaikka ja lusmuilevien kotiäitien pelastus.



Meidän lasta ei ikinä vietäisi pph:lle!

Siellä on useampia aikuisia, joista varmasti ainakin yhden kanssa lapsen ( ja vanhemman) kemiat kohtaavat.

Jos pph:lla on "huono päivä", niinkuin kaikilla ihmisillä joskus on, hän on yksin lasten kanssa. Mitä tapahtuu?

Jos pph:lla on omia huolia, osaako hän oikeasti olla purkamatta sitä lapsiin?

Kuka häntä tukee tiukassa tilanteessa, jos ei meinaa omista syistään kestää itkevää/ kuritonta lasta? Mitä tapahtuu, jos pinna pettää ja on yksin?

Pph:n kontolla on hoitaminen, siivoaminen, ruuanlaitto...kaikki. Jaksaako hän?



Lisäksi päiväkodissa on useimmiten mahdollisuus saada monipuolisia virikkeitä (musiikki, liikunta, kuvataide, kädentaidot...)

Pakko väärinkäsitysten välttämiseksi lisätä, että suurinosa pph:sta on tietenkin erittäin hyviä ja monipuolisia ammattilaisia, mutta joukkoon mahtuu muunkinlaisia henkilöitä.

Korostan nimenomaan sitä, että pph:n kanssa lapsi on "yksin", ei ole muita aikuisia.

hyvä pph voi pienelle olla hyvä, mutta on aivan sattumankauppaa millainen täti siellä on. Yli 3-v mun mielestä ehdottomasti päiväkoti.



Perhepäivähoidon ongelma on sama kuin kotihoidon, yksi ihminen päivästä toiseen, jos on voimiensa äärirajoilla, hoito voi olla jopa väkivaltaista.



Omaa lastani pph tukisteli pitkään, kunnes lapseni oppi puhumaan (puheviivästymä). Lapsi on vaativa ja hoitaja oli ratkaissut asian näin. Oli hirvittävää ymmärtää sen jatkuneen pitkään.



Itse en enää koskaan laittaisi lasta perhepäivähoitoon. Sekä minä, että lapseni traumatisoiduttiin.

myös päiväkodin henkilökunnalla voi olla "huono päivä". Eräässä päiväkodissa jossa työskentelin oli tapana kertoa työkavereille, että tänään on sitten punaisen huivin päivä (eli menkat) ja hoitaja pahalla päällä. Eräässä päiväkodissa taas henkilökunnan välit olivat niin tulehtuneet (ja ovat edelleen) että se heijastui myös lapsiin, ikävä kyllä. Näin on aika monessa paikassa, kiitos isojen ryhmäkokojen.



Nyt olen pph ja toki minulla huonoja päiviäkin on. Joskus saatan lapsille sanoa, että "xxx on nyt vähän väsynyt ja huonolla päällä". Lapset tietävät kyllä, että aikuinenkin saa olla joskus vähän huonolla päällä, mutta malttia ei tietenkään saa menettää. Itse puran huonon oloni sitten illalla pitkällä lenkillä... Siivoamiset ja muut: kyllä jaksaa! Töitä riittää, mutta onhan niitä töitä kotiäideilläkin saman verran, jos on useampi lapsi.