Mahdollisen nepsyn mahdollinen nepsy vanhempi

Älä puutu asiaan, pahoitat vaan hänen mielensä kun näet " vikoja "

En näe vikoja, vaan olen huolissani lapsen tulevaisuudesta. Hieno lapsi hän silti on, vaikka vahvat nepsypiirteet ovatkin.

ap

Voi olla totta. Toisaalta laosen kannalta voi olla hyvä, että vanhempi herää huomaamaan asian.

Kyllä ne päiväkodista ja koulusta kertoo, jos niitä nepsypiirteitä on häiritsevissä määrin. Älä tunge nokkaas muiden asioihin

Eiköhän totuus tule koulumaailmassa hiljalleen vastaan. Sinuna antaisin ajan kulua ja asian olla.

Ainakin parilla tutulla ollut just noin, että vanhempi on tyytyväinen lapsen piirteisiin karvoineen päivineen, eikä epäile mitään. Myöhemmin sitten on toinen tai molemmat vanhemmat saanut saman dg:n, kun alettu ensin tutkia lasta ja sitten vanhempia. Tietenkään nämä tapaukset ei ole mitään kovin vaikeita, mutta sellaisia, että tarhassa huomattiin ja vanhemmat selvinnyt 30+ ilman mitään epäilyjä. Toki omat ongelmansa heilläkin ollut.

Miksi puuttuisit? Ihmisiä on erilaisia ja normaalinkin sisällä on monenlaista viheltäjää. Ei se omena kauas puusta putoa. Eikö tärkeintä ole lapsena, että perhe toimii? Kyllä ne koulussa sitten ottaa asian esille tarvittaessa.

Varsinainen kysymykseeni oli ensimmäisenä luettavissa. Mietin vain, voiko asialle olla sokea lapsen selvistä piirteistä huolimatta. Koulunsa kahlaa läpi moni lapsi kenenkään puuttumatta ja nämä ihmettelevät sitten aikuisina miten onkaan mennyt. Koulun huomioitiin en ole 100% varma ollenkaan.

Miksi ja millätavalla mielestäsi pitäisi puuttua?

Vierailija kirjoitti:

Varsinainen kysymykseeni oli ensimmäisenä luettavissa. Mietin vain, voiko asialle olla sokea lapsen selvistä piirteistä huolimatta. Koulunsa kahlaa läpi moni lapsi kenenkään puuttumatta ja nämä ihmettelevät sitten aikuisina miten onkaan mennyt. Koulun huomioitiin en ole 100% varma ollenkaan.

Sinunko tehtäväsi olisi saattaa asia hänen tietoonsa? Ei ennen asioita tutkittu eikä niille välttämättä ollut nimeäkään, mutta nykyään koululaisiin kiinnitetään herkästi huomiota, jos esim. toiminnanohjauksessa ilmenee haasteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinainen kysymykseeni oli ensimmäisenä luettavissa. Mietin vain, voiko asialle olla sokea lapsen selvistä piirteistä huolimatta. Koulunsa kahlaa läpi moni lapsi kenenkään puuttumatta ja nämä ihmettelevät sitten aikuisina miten onkaan mennyt. Koulun huomioitiin en ole 100% varma ollenkaan.

Sinunko tehtäväsi olisi saattaa asia hänen tietoonsa? Ei ennen asioita tutkittu eikä niille välttämättä ollut nimeäkään, mutta nykyään koululaisiin kiinnitetään herkästi huomiota, jos esim. toiminnanohjauksessa ilmenee haasteita.

Ja eikös tuo ap ollut jo ottanut asian (moukkamaisesti) esille. Miksi enää tarvitsee kertoa mielipidettään, mikä ei selkeästi äitiä kiinnosta

Kummasti tulee ohjeita olla puuttumatta mihinkään ja odottaa ihmeitä tapahtuvaksi. Varsinaiseen kysymykseeni on tullut vain pari vastausta. Kiitos teille aloitustekstini ymmärtäville.

Vierailija kirjoitti:

Kummasti tulee ohjeita olla puuttumatta mihinkään ja odottaa ihmeitä tapahtuvaksi. Varsinaiseen kysymykseeni on tullut vain pari vastausta. Kiitos teille aloitustekstini ymmärtäville.

Miten niihin mielestäsi pitää puuttua? Mistä tiedät että ei ole puuttu? Ongelmat ei välttämättä poista vaikka niihin puututaan ja ne huomioidaan.

Erittäin todennäköistä että vanhempi on sokea lapsensa oireilulle, hänelle itselleen kun asia on täysin normaali.

Toki jos kyseessä on vanhempi joka on hankkinut tietoutta asiasta, työskentelee kyseisten ihmisten kanssa yms, hän luultavasti on kiinnittänyt piirteisiin huomiota sekä lapsessa että itsessään. Yleisempää taitaa kuitenkin olla että vanhempi havahtuu omiin piirteisiinsä vasta lapsen saatua diagnoosin.

Aloituksesi on lähtökohtaisesti ärsyttävä, provosoiva. Varmaa vastausta kysymykseesi lienee mahdoton antaa. Nepsypiirteisyyttä on erilaista ja vaikuttavat erilailla yksilön kognitiivisiin toimintoihin. Mihin viitaat sanoessasi "odottaa ihmeitä tapahtuvaksi"? Että mikäli jos sinä et nyt saa jamottua asiaa äidin päähän, niin asia jää tyystin huomaamatta lapsen kanssa toimivilta ammattilaisilta, ellei tosiaan niitä ihmeitä tapahdu, ja lapsi jää vaille tarvitsemaansa tukea?

Minulla on nepsypiirteitä, ja olen kyllä samoja piirteitä huomannut lapsissanikin. Välillä olen koulun ja päiväkodin ammattilaisilta kysynytkin, että onko noilla kaikki muumit laaksossa. Kuulemma toistaiseksi ovat pärjänneet hyvin, toki asiaa tarkkaillaan.

Mutta täytyy sanoa, että vaikka olen erittäin sinut kaikkien perhepiirin kummallisuuksien kanssa, minua on ärsyttänyt, kun uteliaat tuttavat ovat yrittäneet jutella asiasta.

Kyllä me nepsy-vanhemmat huomataan ne samat piirteet lapsissa kuin mitä meillä itsellämme on, mutta saattaahan se olla niin, että emme itse näe sitä niin pahana asiana kuin neurotyypilliset.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me nepsy-vanhemmat huomataan ne samat piirteet lapsissa kuin mitä meillä itsellämme on, mutta saattaahan se olla niin, että emme itse näe sitä niin pahana asiana kuin neurotyypilliset.

Mutta jos vanhempi ei tiedä olevansa nepsy?

Itse havahduin ihmettelemään omia piirteitäni, kun lapsi sai autismidiagnoosin.

Itseasiassa 2 lasta.

Tässä vaheessa meillä oli lapsia 4(yhdet kaksoset mukana).

Olihan minua kouluaikana tutkittu, mutta ei silloin nepsyjä diagnosoitu, lähinnä tarkistettiin, onko älli ok vai pitääkö laittaa apukouluun.

Koulupsykologin pällitestistä ei enää materiaalia löytynyt(tehty 1978), mutta perheneuvolan psykologin papereissa kuvataan kuin oppikirjaesimerkki aspergerpojasta.

Psykologi oletti pakkomielteisen kiinnostukseni koneisiin ja tekniikkaan johtuvan kotioloistani...

Jotkut ei sitä hyväksy. Ovat olleet itsekin koko elämänsä vaikka väkivaltaisia ja sallivat saman lapselleen. Voi olla puutteita empatiakyvyssä. Sitten kääntävät oireet positiivisiksi.