Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon vietätte aikaa puolison kanssa?
24.05.2022 |
Eli olen herännyt ongelmaan tai tilanteeseensa, että mulla ja miehelläni ei ole kovinkaan paljon yhteistä aikaa ja elämää. Meillä ei ole vielä lapsia, mutta ollaan oltu yhdessä yli 6 vuotta. Aluksi oli tietenkin alkuhuuma ja tasaisemmassakin arjessa oli aiemmin yhteisiä hetkiä, mutta nykyään ei oikeastaan mitään läsnäoloa yhdessä edes silloin vaikka ollaan samassa paikassa samaan aikaan. Ennen myös aikakäsitys oli jokseenkin samanlainen tai oli ainakin halu tehdä kompromisseja jotta olisi yhteistä aikaa, mutta nykyään sitäkään ei ole. Olen keskustellut miehen kanssa tästä ja joskus riidellytkin ja olen sanonut useasti että kaipaan ns. Meitä. Hänkin kuulemma mutta muutosta ei tapahdu. Hän jopa kokee, että liikaa hätyyttelen ja vaadin häneltä liikaa, jos joskus yritän esimerkiksi saada häntä tulemaan yhdessä syömään saman pöydän ääreen tai käymään saunassa minun kanssa. Seksiä ei ole ollut kuukausiin koska noh, ei ole sellaista aikaa ja paikkaa jolloin sitä voisi olla. Arkisin mies tulee töistä viiden/kuuden aikaan ja sitten on puhelimella ja selailee somea ja lähtee lenkille. Minä käyn omissa harrastuksissa tai olen kotona, luen kirjaa ym. Mies käy joka päivä saunassa ja päivällistä tehdään usein vasta yhdeksän aikaan illalla jolloin minä olen niin väsynyt että menen heti ruoan jälkeen nukkumaan ja mies valvoo yhteen asti yöllä. Aamulla herätään kuudelta ja kumpikin lähtee töihinsä. Nyt kesällä ollaan viikonloput mökillä, siellä mies puuhailee omia, tekee puuhommia ym.
Mies ei halua käydä yhdessä kävelyllä, elokuvissa tms. Se on hänestä tylsää.
Miten muut pidemmässä parisuhteessa olevat kokevat yhteisen ajan tärkeyden? Onko teillä sitä? Mitä keinoja mulla olisi jotta saisin miehen heräämään ennenkuin on liian myöhäistä? Sanoo, että rakastaa ja kosikin keväällä.
Kommentit (27)
Kahdenkeskistä aikaa ei meillä ole lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikonloppuisin näemme. Olemme lähes koko ajan näkö- tai kuuloetäisyydellä, jos emme ihokkain tai lähekkäin muuten. 7v takana yhdessäoloa ja olemme 5-kymppisiä.
Kuvailusi perusteella olette etäisiä asuinkumppaneita ja miehesi on jo poistunut suhteesta, avioliitosta.
Jos teillä on rakkautta, kunnioitusta ja ennen kaikkea motivaatiota muutokseen eikä suhde ole AINA ollut tällainen niin voitte saada myönteisen muutoksen.
Se edellyttää että teette asioita toisin kuin nyt ja käytte mukavuusalueen ulkopuolelle käymällä hankalia keskusteluja. Pariterapia on systemaattista ja auttaa käsittelemään tilannetta.
Vaikka sitten niin että päädytte muuttamaan erillenne, koska erillännehän te olette jo nyt.
Miehellä tuntuu olevan vaikeuksia ilmaista tunteitaan?
Lähes 24/7 ja vielä nautitaan siitä! 26v tulee juuri täyteen yhteiselämää.
Olemme viimeiset 10v olleet enemmän tai vähemmän kotitoimistolla. Molemmilla on toki ollut 3-7 pv työmatkoja mutta muun ajan olemme tiiviisti yhdessä. Oikeastaan olemme nauttineet korona-ajasta koska nyt kukaan ei ihmettele tätä yhdessäoloa:D
Emme kuitenkaan ole toisistamme riippuvaisia taloudellisesti tai muutenkaan - meillä on omia ystäviä, omia harrastuksia yms. ja olemme molemmat ulospäin suuntautuvia. Rakastamme matkustamista ja reissaamme tosi paljon, nyt enimmäkseen kakkoskotiimme etelään. Välillä jään sinne muutamaksi viikoksi yksin kun miehen täytyy tulla Suomeen työn takia käymään. Yhteyttä pidetään joka päivä, on niin paljon kerrottavaa kaikesta mitä on tapahtunut ja tehnyt:)
Keksimme koko ajan yhteistä tekemistä. Äsken minä kökin leikkelemässä ruusupuskia ja mies pesi kivetyksen ja asfaltin ja samalla kasteli pihan sadat kukatkin. Välillä keitin espressot ja istuimme terassilla lämpimässä ilta-auringossa ensimmäistä kertaa tänävuonna. Oli ihmeen tyyntä joten tarkeni hyvin.
Ap, miehesi on kuin meidän naapuri. Tulee töistä, lähtee fillaroimaan, tulee illemmalla kotiin haettuaan 1 noutoruuan (5 henkinen perhe), syö sen itsekseen tuossa terassilla. Muu perhe on omissa huoneissaan, naapuri yksin olkkarissa katsomassa urheilua. Koskaan perhe ei tee mitään yhdessä. Tai mies vaimonsa kanssa. Viikonloputkin hän on jossain reissussa itsekseen, vaimo lasten kanssa kotona. Meistä se on kummallista. ME taitaa olla hukassa sielläkin!
Jatkan vielä. Olennaista ei ole se miten paljon vietätte aikaa, vaan että suhteen ylläpidon tyyli sopii molemmille, oli seksuaalista läheisyyttä tai ei, tai aikaa yhdessä. Jokainen pari luo omanlaisensa suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on vissiin vähän kuin kissa. Kehkeytä nyt vaan itsellesi paljon omaa puuhaa. Jotkut tarvitsee paljon yksinoloa ja ne ärsyyntyy siitä että seuraa kerjätään.
Kiitos vastauksista! Olen hämmentynyt miten meidän suhde on mennyt tähän tilaan, ennen tosiaan oli yhteistä aikaa paljon enemmän läheisyyttä ja intohimoakin. Toki arki tullut mukaan eikä enää samanlaista kuin alussa, mutta tosiaan nyt viimeisen vuoden aikana olen huomannut kuinka etäällä ollaan toisistamme eikä mies halua muutosta vaan enemmänkin tuntuu, että kaipaa "omaa aikaa" entistä enemmän ja ärsyyntyy jos yritän keksiö yhteistä tekemistä tai pyydän häntä olemaan läsnä. Puhelin vie nekin mahdolliset hetket jotka voisimme viettää yhdessä. Somea selatessa menee miehellä tunti jos toinenkin ja sitten soittaakin kaveri, jonka kanssa hön saattaa puhua monta tuntia.
En oikein tiedä enää miten ottaisin asian edille niin, että mies ei heti suuttuisi. Keskustelua on tosi vaikea saada aikaan kun mies on puolustuskannalla ja sanoo, että jos valitan nikn hän ei halua sitä vähääkään olla kanssani samassa tilassa. Kuitenkin sitten joslus myöntää ongelman ja lupaa parantaa tapansa, mutta muutosta ei näy. Ehkä mies sitten vain on juurikin sitä tyyppiä, että perhe ja puoliso on vain välttämätön paha eikä sen enempää.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo ole mitään avioelämää, kun ei vietetä aikaa yhdessä eikä mies suostu vaimonsa kanssa tekeen mitään. Olette vain kämppiksiä ja mies pääsee nauttimaan eduista kuten ruoka valmiina pöytään ja puhtaat pyykit taikoontuu kaappiin.
Mä joskus seurustelin miehen kanssa joka ei suostunut lähteen kävelylle mun kanssa, koska juoksemisessa oli enemmän pointtia. Sikäli hassua, että herra ei itse yhtäkään juoksuaskelta ottanut suhteen aikana. Jos lähdimme ulos syömään, oli hän keskittynyt puhelimeensa, vaikka olisi ollut kyse vuosipäivästä, koska se oli kiinnostavampaa kuin minun kanssa rupattelu. Todella epäkunnioittavaa käytöstä.
Hänelle kyllä mieluusti kelpasi tekemäni ruoka ja hänen pyykkinsä peseminen. Toki oli sitä mieltä, että nuo ovat naisten hommia. Silti vaikka oli olevinaan niin miestä, niin se olin minä joka hiki päässä teki pihahommat. Onneksi suhde päättyi. Ei jäänyt ikävä. Ja onneksi elämästäni tuhlaantui vain kolme vuotta tuohon kultakimpaleeseen.
Lopeta sinäkin elämäsi tuhlaaminen. On helppo lähteä, jos ei ole lapsia.
Se kosi sua siksi, kun ajatteli, että saatat lähteä tarpeeksi kyllästyttyäsi. Ajatteli, että sormuksen saatuasi olisit hetken aikaa tyytyväinen. Se oli hänen panostuksensa. Omaa mukavuuttaan ajatteli. Jos ajattelisi sua ja teidän parisuhdetta, niin teot olisivat toisenlaisia.
Sinuna lopettaisin ukossa roikkumisen. Et saa mitään. Tuota tunnekylmää elämää oikeasti haluat loppuelämäsi?
Se ei rakasta sua. Se rakastaa hänelle helppoa arkea jonka sun kanssa oleminen mahdollistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sun mies pärjää niin vähillä yöunilla? Jäipähän ihmetyttämään.
Kohta tulee 10v täyteen. Yksi lapsi on. Olemme yhdessä melkein joka ilta kun lapsi nukahtaa. Saatamme hetken selata puheliamme, mutta joka ilta juttelemme kaikista maailman asioista tai asioista, jotka vaivaa tai mietityttää. Katsomme yhdessä jotain sarjaa, jonka aikana olemme lusikassa sohvalla ja saan ihanaa rapsuttelua tms. mieheltä. Seksiä on n. kerran kuussa mikä on meille molemmille ok. Molemmat olemme vapaita menemään milloin tahansa myös ystävien kanssa ulos, se on selvä, mutta aina kysymme onko se toiselle ok. Ja aina se on. Teidän suhteenne ei kuulosta hyvältä. Niin kuin joku jo sanoikin, on helppo erota kun ei ole lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, voipa se olla että helppous viehättää.... Vaikka kyllä hän myös sanoo, että helpompaa olisi olla yksin kun en olisi vaatimassa yhteistä aikaa ja saisi olla ja mennä miten haluaa ja olla tekemättä mitään jos siltä tuntuu.
Ja niin, kysymys miten mies selviää lyhyillä yöunilla... Huonosti, senkin takia äreä, mutta kuulemma pitää saada olla rauhassa ennen nukkumista (=selailee puhelinta) eikä saa unta aikaisin. Viikonloppuisin sitten nukkuukin aamulla pitkään univelkoja pois ja syö aamupalan yhden kahden aikaan päivällä jos ei ole mitään erityistä tekemistä tai menoa:D
Ja tuo hänen sanomansa "vaatiminen" tarkoittaa sitä että ajoittain joudun pyytämään häntä laittamaan puhelinta pois jotta keksitty mitä puhun, tai jos on meno esim kauppaan tai hän on luvannut tehdä ruoan ja kello lähenee iltayhdeksää.......Mies saa kuitenkin harrastaa ja mennä aikalailla omien halujensa mukaan ja mullakin on omat puuhat ja elämä joten en mitenkään roiku miehessä takiaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun lapsi tulee teille, niin miehellä jatkuu arki samanlaisena ja sulle jää lapsenhoito. Et pääse enää edes yksin mihinkään.
Olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja lapset ovat yhtä lukuun ottamatta aikuisia. Viihdymme mieheni kanssa oikein hyvin yhdessä, meillä on kivaa yhdessä ja keskusteltavaa riittää vaikka kuinka. Seksiä on kerran pari viikossa molempien aloitteesta ja läheisyyttä on paljon.
Arkipäivisin olemme töissä ja iltaisin yleensä juttelemme ja puuhastelemme kaikkea yhdessä, yksin tai erilaisilla perheen kokoonpanoilla. En voisi edes ajatella parisuhdetta, jossa näin ei olisi, siis sellaista kuin ap:lla on. Mies on paras ystäväni.
Näen miestäni vain viikonloppuisin ja lomilla, joten kun ollaan yhdessä, niin se on intensiivistä. Meillä on omat asunnot, koska rakastamme myös omaa rauhaa. Hyvin on tällä systeemillä mennyt yli 15 vuotta. Päälle viisikymppisiä ollaan molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo hänen sanomansa "vaatiminen" tarkoittaa sitä että ajoittain joudun pyytämään häntä laittamaan puhelinta pois jotta keksitty mitä puhun, tai jos on meno esim kauppaan tai hän on luvannut tehdä ruoan ja kello lähenee iltayhdeksää.......Mies saa kuitenkin harrastaa ja mennä aikalailla omien halujensa mukaan ja mullakin on omat puuhat ja elämä joten en mitenkään roiku miehessä takiaisena.
En ymmärrä miksi olette yhdessä, jos toisen kanssa elämä on noin ankeaa. Minulle tuollainen ei ainakaan kelpaisi yhtään, vaan olisin mielummin kokonaan yksin kuin tuollaisessa kämppissuhteessa, jossa ei ole rakkauden ja välittämisen hiventäkään.
Teidän elämä on ilotonta, ankeaa ja rakkaudetonta, se on hyvän elämän täydellistä tuhlaamista.
Kyllä me ollaan enemmän ja vähemmän puuhailu aina yhdessä. Jo vuodesta 1985. Pihatöitä, pyöräillään, käydään salilla, katsotaan leffoja tai sarjoja. Vuosien varrella on välillä työajat olleet sellaiset että saattoi mennä useampikin päivä ettei oltu kotona hereillä yhtä aikaa. Mutta kun oli yhteistä vapaa-aikaa niin jotain tehtiin yhdessä koko perhe. Toki molemmat harrastavat ja tekevät omia juttujaan myös. Luulen että some sotkee nuorempien parien yhteistä harrastamista ja olemista. Kun pitää puhelinta selata jatkuvasti niin ei aikaa jää muuhun.
Meidän arkemme on pitkälti sitä, että minä herään puoli kahdeksan maissa, ulkoilutan koiran, teen itselleni aamiaista ja sulkeudun työhuoneeseeni tekemään töitä. Puoliso heräilee kun heräilee ja näen toki häntä käydessäni keittiössä tai vessassa.
Lopetan työt yleensä viiteen mennessä, mutta vähintään yhtenä iltana viikossa on kokouksia tai muita menoja, välillä useampana. Jos on menoja, teen koiran kanssa vain lyhyen lenkin ennen kuin jälleen sulkeudun työhuoneeseeni tai matkustan kokouspaikalle. Jos ei ole kokouksia tai muuta, teen noin puolentoista tunnin lenkin ja näin keväällä jään sen jälkeen pihatöihin, talvella teen omia juttujani tai ihan vain luen sohvannurkassa kirjaa tai, kuten tänään, istahdan tietokoneelle tehdäkseni mitä milloinkin (tänä iltana viikonlopun reissusuunnitelmia). Puoliso tekee illalla joko omia töitään tai puuhastelee verstaassaan (tai katsoo jääkiekkoa kuten nyt). 20-20.30 aikoihin käytän koiran vielä pienellä lenkillä ja sen jälkeen alan valmistella päivällistä. Tänään se on parhaillaan menossa uuniin ja salaattia on eiliseltä, joten ei tarvitse sen enempää valmisteluja. Joskus syömme yhdessä, joskus emme (kuten tänään, kun olohuoneessa pauhaa televisio).
Yhteistä aikaa vietetään vapaapäivinä ja lomilla. Usein lähdemme pienille retkille lähiympäristöön, luontopolulle eväiden kanssa tai lähikaupunkeihin tai koirapuistoihin. Torstaina lähdemme pienelle kotimaanreissulle, se on jo toinen tälle vuodelle, kun yövymme muutaman yön muualla kuin kotona. Sopii meille molemmille. Arkisin olen ainakin itse töistä niin väsynyt, etten jaksa keskittyä johonkin elokuvaan tai seurustella aktiivisesti yhdessä (keskustella, pelata lautapelejä, soittaa yhdessä tms.)
Eihän kukaan puolison kanssa vietä kuin pakolliset!!