Luotatko siihen, että perheesi ja ystäväsi huolehtivat sinusta, kun tulet vanhaksi ?
Luotattko ja uskotko siihen, että jos ja kun olet vanha ja jos sairastut vaikkapa dementiaan yms. (tai vaikka nuorempanakin, jos vammaudut pysyvästi) että perheesi ja/tai ystäväsi pitävät huolta sinusta ja hoitavat asiasi kunnolla, niin että saat tarvitsemasi avun ja hoidon.
Tässä nimittäin itse tajusin, että minulla ei ole ketään niin läheistä sukulaista tai ystävää, jonka uskoisin olevan halukas tuohon yllämainituun.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
60 ikävuoden tienoilla? :-DDD Minkä ikäinen olet nyt ja miksi ihmeessä haluaisit kuolla noin nuorena? Tämähän on ihan mahtavaa aikaa elämässä!
N59
Olen hieman pääle 40. Olen nyt nähnyt mielestäni sen mitä elämällä on minulle tarjota ja nyt on alkanut jo sen verran tulemaan fyysisiä sairauksia että mieluummin pois ennen kuin keho pettää kokonaan.
Luotan, että sukulaiset ja lapseni huolehtivat minut asianmukaiseen hoitoon ja käyvät minua virkistämässä silloin tällöin. Tähän lapset saavat mallia minulta ja isältään, kumpikin auttaa omaa äitiään sekä hoivalaitoksessa ja kotona asuessa. Mummot käy meillä virkistäytymässä. Laitosasukin raha-asiat hoidan minä. Päivittäisestä hoidosta, ruuasta, lääkkeistä ja hygieniasta huolehtii asumisyksikkö. Viikottain tavataan.
Lasten kanssa on puhuttu, että jotain samansuuntaista voivat puuhata jos asuvat lähellä.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään luota. Enhän hoitanut omiakaan vanhempiani, vaan dumppasin laitokseen. Lapsia ei ole.
n52
Ikä on tässäkin lähinnä numeroita. En usko että ainakaan itselläni olisi ollut elämänhalua jos olisin joutunut parikymppisenä täysin toisten avusta riippuvaiseksi. Toisaalta uskon että vielä 90 vuotiaana voi elää hyvää elämää jos toimintakykyä on jäljellä ja voi asua melko itsenäisesti omassa kodissa.
Itse en halua, että lapseni uhraavat elämänsä minusta huolehtimiseen. Menen hoitolaitokseen ja uskon että he käyvät minua katsomassa, koska meillä on erittäin hyvät ja läheiset välit.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että jos ennenaikaisesti menen siihen kuntoon niin isoveljeni huolehtii minusta (ja olenkin laittanut asiasta maininnan hoitotahtooni, että hän saa tehdä hoitooni liittyvät päätökset). Jos vanhenemme normaalisti niin luultavasti kumpikaan meistä ei pysty toista hoitamaan eikä ole oikein muita sitten jotka hoitaisi. Toivon kyllä että kuolen nukkuessani mieluiten viimeistään siinä 60 ikävuoden tienoilla. Olisin valmis jo nyt tosin.
60 ikävuoden tienoilla? :-DDD Minkä ikäinen olet nyt ja miksi ihmeessä haluaisit kuolla noin nuorena? Tämähän on ihan mahtavaa aikaa elämässä!
N59
Luotan lapsiini ja siskooni tässä asiassa eli jos tarvitsisin juuri heidän apuaan, he auttaisivat. Pyrin kuitenkin siihen, että voin ostaa tarvitsemani palvelut ammattilaisilta. Ystäväni ovat kaikki minua noin 10 vuotta nuorempia, mutta jo nyt siinä kunnossa, että eivät pystyisi mua auttamaan edes nyt.
N61
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin laitokseen kuin toisten vaivoiksi.
Minulle laitokseen joutuminen olisi kauhunpaikka. Istua siellä turraksi lääkittynä, suu auki muiden haamujen kanssa, kuolemaa odotellen. Välinpitämättömät hoitajat tiuskimassa, että taasko se vaippa pitää vaihtaa. Toivon todellakin, että lähden saappaat jalassa tai sitten eutanasia on jo OK.
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin laitokseen kuin toisten vaivoiksi.
Eiköhän siellä laitoksessakin yleensä olla jonkun vaivoina.
Ei minulla ole minkäälaista oikeutta tuhlata jonkun toisen ihmisen elämää itseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin laitokseen kuin toisten vaivoiksi.
Eiköhän siellä laitoksessakin yleensä olla jonkun vaivoina.
Ne saa siitä palkkaa ja on kouluttautuneet siihen että heidän työnsä on jonkun ihmisen vaivalloisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin laitokseen kuin toisten vaivoiksi.
Eiköhän siellä laitoksessakin yleensä olla jonkun vaivoina.
Ne saa siitä palkkaa ja on kouluttautuneet siihen että heidän työnsä on jonkun ihmisen vaivalloisuus.
Itse en luota siihen että työntekijöitä on vielä siinä vaiheessa kun tarvitsisin apua. Mieluummin niin että ei kenenkään vaivoina ja kotona niin pitkään kun se suinkin mahdollista.
En. Olen yksinäinen ja vanhuksena täytyy luottaa hoitajiin. Toivottavasti kuolen niin sanotusti saappaat jalassa.