Minkälainen äiti laittaa tyttäriään "lihavuusjärjestykseen"?
Kuulin tuosta siskolta vähän aika sitten, en itse muista tuota, muistan toki muita painon kommentointia mitä äiti lateli minulle ollessani pieni, totta kai olin se "lihavin" tytär näissä tilastoissa. Olen nykyään 20-vuotias ja normaalipainoinen. Mietin miksei ole syömishäiriötä kehittynyt.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Meidän äiti piti huolen siitä, että tiesin olevani lihava.
Kouluterveydenhoitajan mielestä olin pitkä ja hoikka.Siskoni oli äidin mielestä " sopivan kokoinen."
Lääkärin mielestä lapsi oli alipainoinen.
Jotain omia traumoja näillä mahtavilla äideillä, toisaalta kyllä omaani säälin.
Ap
Luultavasti hän itse on ollut syömishäiriöinen.
.
Äidinäitini. Minä olen totta kai sen lihavimman tyttären tytär, ja perinyt äidiltä pullean kehonkuvan.
Äitini oli kuvista ja vaatteista päätellen nuorena tosi hoikka ja niin olin itse asiassa minäkin. Aina tunsin itseni pulleaksi kuitenkin.
Kehorauhaa, lapsille ja aikuisille!
Mun äitini kommentoi välillä painoa, eli minulle siskoni painoa ja siskolleni minun painoa tyyliin "on se x taas niin turvonnut".
Minunkin äitini huomautti minulle painostani. Olin normaalipainoinen, mutta pyllykäs. Itse oli hirveä tankki (oikeasti ehkä BMI 26) ja koko ajan laihiksella. Meillä ei ollut ikinä herkkuja.
Ennen oltiin aika karkeita, mutta ei minulle äidin sanomisista mitään traumoja tullut, enkä ole koskaan ollut syömishäiriöinen. Välit kyllä menivät aika huonoiksi murrosiässä.
Siihen aikaan niissä piireissä nuoret juopottelivat aika paljon eivätkä yhtään kertoneet huolistaan aikuisille. Tavallaan sitä on tosi surullista muistella, tavallaan ehkä meille tuli jonkinmoinen kasvurauha juuri siitä. Masennusta oli silloin vähemmän kuin nykyään, v*tutusta enemmän. Omat lapseni pyrin tietenkin kasvattamaan toisin.
No minkälainen se äiti on? Kun sitä tässä kerran kysytään.
Miksi kysyt, että millainen äiti, jos tiedät kuka hän oli? Silloinhan tiedät, millainen.
Mä olin kyllä hoikka, mutta mutsi arvosteli sitten muuten mun ulkonäköä. Miten voi lapsella olla noin keltaiset hampaat, miten omituisen muotonen takapuoli minulla on, miten vatsa pömpöttää 7-vuotiaalla enemmän kuin hänellä 3 lapsen jälkeen, käski pitää huolen että opiskelen hyvän ammatin ja olen ahkera työihminen koska miestä en tule mun ulkonäöllä koskaan saamaan (oikeassa oli kyllä, nyt 47 v voin sanoa). Veljeäni ylisti koska hän oli tumma ja söpön näköinen lapsena. Kaikki kaikessa oli ulkonäkö. No, nyt mun komea veli on ollut sairaseläkkeellä masennuksen takia jo 10 vuotta kun minä ruma olen menestynyt muuten paitsi miestä ja lapsia en saanut.
Äitini varmaan, jos minulla siskoja olisi ollut. Isoveljeni saivat syödä ja tehdä mitä halusivat, minun painoa kytättiin, syömisiä rajoitettiin ja patistettiin liikkumaan. Varmaan äidin omat traumat kummitteli taustalla, koska oli aikanaan hieman pyöreä lapsi. Käyttämänsä keinot olivat kuitenkin haitalliset.
Meidän äiti piti huolen siitä, että tiesin olevani lihava.
Kouluterveydenhoitajan mielestä olin pitkä ja hoikka.
Siskoni oli äidin mielestä " sopivan kokoinen."
Lääkärin mielestä lapsi oli alipainoinen.