Pehmeä lasku töihin?

Ymmärrän jos on aivan pakko mennä töihin mutta onko kotiinjääminen täysin mahdottomuus? Haluatko töihin? Itse menin melkein pakon edessä töihin kun poika 1v 7kk. Eiehän se hauskaa ole jättää oma lapsi hoitoon mutta toisaalta halusin töihin ns aikuisten seuraan, en ole itse mitään kotiäitityyppiä. Kaipasin siis itse myös ns omaa aikaa.



Mietin lyhennettyä työpäivää joka meillä tarkoittaa noin kotiinlähtemistä noin klo 13.30 (norm 16.00) eli ei se työpäivä paljollakaan lyhene (2,5h) ja jos siihen laskee työmatka tarhalle 0,5h ka sieltä kaupan kautta kotiin niin on se kello lähemmäs 16 kun kotiin pääsee. Näin laskin mielessäni kun itse asiaa puntaroin. Tulin itse siihen tulokseen, että menen töihin tekemään täyttä päivää ja sillä selvä. Mies yleensä hakee pojan autolla iltapäivällä joten tulos olisi melkein +- nolla jos tekisin lyhennettyä päivää. Itse liikun siis julkisilla.



Voihan se lyhyt töypäivä sopia sinulle mutta minä menin ns " tulta päin" kun menin töihin. Kyllä alussa oli rankkaa mutta kaikkeen tottuu. Nyt minulla kylläkin toisenlaiset ajatukset mutta se on toinen tarina se.



Puntaroi vaan mikä sopii sinulle parhaiten. Saisitko esim apua lastenhoitoon iltaisin jotta saist levätä työpäivän päätteeksi ainakin alussa?



Muuta en osaa kyllä sanoa vaan se on itse pohdiskeltava miten sen asian järjestää itselleen. Toivottavasti tästä oli jotain apua?! Tsemppiä töihinpaluuseen!!!

kun esikko syntyi menin heti vanhempainloman jälkeen töihin Meillä kuitenkin niin että kun teemme molemmat kolmivuoroa. Kun palasintakas töihin olin raskaana taas :-)pojille ikäeroa 1v3kk joten jäin pian taas kotiin se aika pidimme kotona esikon.

Kun kuopus syntyi olin 4kk hoitavapaalla. KUn palasintaas töihin meni esikko pph:lle mutta kuopusta ei saatu samaanpaikkaan joten kuopus jäi kotiin vuodeksi ja nyt elokuussa kuopus sai samasta pph_lta paikan.

Tyttö oppii siihen, että on muukin hoitaja kuin minä ja saavat omaa suhdettaan rakennettua paremmin.



Kun molemmat ollaan sitten töissä maaliskuun alussa, taidamme alkaa ostaa ainakin siivouspalveluja että saa arkea vähän helpommaksi. Taloushan siinä vähän väljenee kun molemmat saa taas täyttä palkkaa.



Varmaan viikonloppuisin kokkaillaan suurperheannoksia sapuskaa ja pakastetaan, että viikolla ei tarvitse pähkäillä mitä syödään.

Olin ensimmäisen puoli vuotta osittaisella hoitovapaalla eli 6h/pv ja palkka aleni, mutta kela maksaa hoitorahaa 70e/kk (miinus verot) alle 3-vuotiaasta. Sitten meillä tuli kesäloma ja sen jälkeen palasin normaaliin työaikaan.



Alkuun tuo oli minusta hyvä ratkaisu, mutta sitten kun poika tottui hoitoon ja kavereihin ja menin häntä hakemaan juuri kun olivat päässeet pihalle iltapäiväulkoiluun niin hän ei enää tykännytkään. Kotona jäimme heti puistoon. Eli totesin, että hän alkoi olla " kypsä" kokopäivähoitoon =)

Palasin töihin syyskuun alussa kuopuksen ollessa kaksivuotias. Meillä päiväkoti-ikäisiä lapsia on nyt kolme, joten nelipäivänen työviikko oli ainoa rahallisesti järkevä tapa lyhentää työaikaa. Kun lapsille tulee kuukausittain tietty määrä vapaapäiviä, saamme myös pv-hoitomaksusta alennuksen, joka on tuntuva kolmen lapsen summassa. Jos olisin tehnyt lyhyempää työpäivää, olisin menettänyt osan palkasta ja silti olisimme maksaneet täydet pv-hoitomaksut.



Toinen päätökseeni vaikuttanut seikka on työni luonne. Päivittäin lyhyempi työaika olisi käytännössä äärimmäisen vaikea toteuttaa, töitä kun on aina enemmän kuin tarpeeksi. Olisi todella stressaavaa yrttää päästä lähtemään määritellyn työajan puitteissa. Nytkin työpäivät ovat venyneet kohtuuttomasti, mutta ainakin se yksi vapaapäivä aina toteutuu koska työpaikalle ei silloin tarvitse mennä ollenkaan!



Meillä tämä malli on toiminut ja olen tyytyväinen että pidin pintani vaikka työnantaja ei heti suoralta kädeltä innostunutkaan ehdotuksestani.



Suosittelen kyllä työajan lyhentämistä tavalla tai toisella työhönpaluu vaiheessa. Aina on helpompi siirtyä tekemään normaalia työaikaa kuin lyhyempää. Menotkin kun tuppaavat aina kasvamaan tulojen mukana.