Teini omilla jo eilisestä eikä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ap, miksi teillä on tuollainen tilanne, että lapsi, sellainen hän vielä on, jos juuri täyttänyt vasta 15v, menee omilla teillä toistuvasti eikä kuuntele vanhempaansa eikä ilmoita itsestään?

Sinun täytyy unohtaa nyt itsesi ja oma tarpeesi heiluttaa tahtipuikkoa, nuoresi tarvitsee nyt totaalista pysäytystä ennenkuin on liian myöhäistä, siihen sinä et kykene vaan tarvitaan monitahoista-ja ammatillista puuttumista!!

Tee toistuvia lasuja itse lapsestasi, ota yhteyttä vaikka nuorten keskus Nuppiin joka Tikkurilassa, sieltä saa keskustelu- ja lääkäriapuja, ota yhteys poliisiin ja TOIMI!! Viini ei ole nyt ratkaisu, ei se ole sitä koskaan.

Ja lapsen puhelimeen seurantasysteemi ellei sitä siinä jo ole. Ja sinä menet konkreettisesti ulko-oven eteen esteeksi seur kerralla, kun hän meinaan "vain livetä", sitten kun kotiin taas tulee.

Eihän tilanne noin voi jatkua ja en todellakaan usko, ettei esim.poliisit tekisi mitään, jos soitat hätäkeskukseen ja ilmoitat, että nippanappa 15v on ollut teillä tietymättömillä n.1vrk ajan???!!

En ole ap, mutta voin kertoa, ettei sinulla ole mitään realistista käsitystä todellisuudesta. Vaikka lapsesta tehdään toistuvia lasuja, niin siitä ei ole mitään hyötyä, jos nuori ei itse halua ottaa apua vastaan. Lasu on ylikuormittunut paljon vaikeampien tapausten takia. Ilmeisesti vain ne nuoret saavat oman työntekijän, joilla on ongelmia kotioloissa. Normaalien työssäkäyvien ja asiansa hoitavien vanhempien lapset jätetään ulkopuolelle. Poliisi voi pitää puhutteluja, mutta siihen se jää. Nupista ei myöskään saa minkäänlaista apua, jos nuori ei halua sinne mennä tai ottaa vastaan muutakaan tukea.

Tämä NUPIN tilanne on todella huolestuttava.

Nuori ei halua ja siinä se. Tännekin siis yritimme.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ap, miksi teillä on tuollainen tilanne, että lapsi, sellainen hän vielä on, jos juuri täyttänyt vasta 15v, menee omilla teillä toistuvasti eikä kuuntele vanhempaansa eikä ilmoita itsestään?

Sinun täytyy unohtaa nyt itsesi ja oma tarpeesi heiluttaa tahtipuikkoa, nuoresi tarvitsee nyt totaalista pysäytystä ennenkuin on liian myöhäistä, siihen sinä et kykene vaan tarvitaan monitahoista-ja ammatillista puuttumista!!

Tee toistuvia lasuja itse lapsestasi, ota yhteyttä vaikka nuorten keskus Nuppiin joka Tikkurilassa, sieltä saa keskustelu- ja lääkäriapuja, ota yhteys poliisiin ja TOIMI!! Viini ei ole nyt ratkaisu, ei se ole sitä koskaan.

Ja lapsen puhelimeen seurantasysteemi ellei sitä siinä jo ole. Ja sinä menet konkreettisesti ulko-oven eteen esteeksi seur kerralla, kun hän meinaan "vain livetä", sitten kun kotiin taas tulee.

Eihän tilanne noin voi jatkua ja en todellakaan usko, ettei esim.poliisit tekisi mitään, jos soitat hätäkeskukseen ja ilmoitat, että nippanappa 15v on ollut teillä tietymättömillä n.1vrk ajan???!!

Hän on ollut lasun asiakas jo muutaman vuoden.

Ei ole ottanut vastaan avohuollon tukitoimia.

Kaikki asiat kerrottu rehellisesti aina sossuille ja aiemmin soiteltiin lasun päivystykseen ja heidän ohjeistuksesta poliisille kun emme tiennneet missä lapsemme menee.

Muutaman kokemuksen(asioidessani viranomaisten kanssa) kautta olen ymmärtänyt että ihan turha soitella viranomaisille kun poika tulee kuitenkin kotiin itse lopulta.

Ap

Nyt pitäisi kyllä hoitaa syytä eikä oiretta. Oireet vaan lisääntyvät ja tilanne pahenee, jos nuori ei saa pahaan oloonsa apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat kohtaavat näitä tilanteita viikoittain. Lapsi ei käy koulua. Sitten kuullaan että lapsi viettää suuren osan ajasta muualla kuin kotona. Järjestetään tilaisuus jossa ammattilaiset yrittävät auttaa ja tukea, vanhemmat eivät ymmärrä mitä lapselle on tapahtunut ja nuori itse uhittelee, ei puhu, tuki ei kelpaa.

Kyllä vanhemmat ymmärtävät ja ovat itse monesti hakeneet apua jo usean vuoden ajan tuloksetta. Ammattilaiset eivät ole korvaansa lotkauttaneet vanhemman hädälle siinä vaiheessa, kun lapsi oli vielä riittävän nuori, jotta olisi saatu hänet ajoissa tarpeellisiin tutkimukseen oikean avun (mahdollisen lääkityksen ja muitten tukimuotojen) kartoittamiseksi. Ala-asteikäistä lasta on palloteltu luukulta toiselle, eikä vanhemman lapsesta tekemiä huolestuttavia havaintoja ole otettu todesta. Sitten kun murrosikä pamahtaa päälle ja ongelmat alkavat näkyä myös koulussa, niin vasta siinä vaiheessa havahdutaan pitämään palavereja ja silloinkin vielä vitkutellaan, eikä tarjota kyseisen nuoren tarvitsemaa tukea. Kohta lapsi onkin jo sen ikäinen, että hoksaa, ettei hänen tarvitse ottaa vastaan minkäänlaisia tukitoimia, jos ei itse halua. Siinä vaiheessa alkaa olla jo myöhäistä tukitoimien tuputtaminen, edes sen oikeanlaisen.

Koulut ovat täynnä tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria. Ekaluokkalaisesta lukiolaisiin. Sosiaalisektori, kuraattorit psykologit lääkärit, kaatuvat töiden alle. Virkoja ei ole tarpeeksi, eikä kaikkia saada täytettyä. Opettajat eivät saa jaksa puuttua. Luokat pursuavat oppilaita, jotka voivat huonosti, mutta opettajan keino on ilmoittaa asiasta sosiaalipuolelle. Sinne pääsy vaatii ihmeen. Tämä on kaikkien toimijoiden tiedossa, lisäresursseja ei ole. Viime vuosina ongelma on räjähtänyt käsiin. Jossain vaiheessa se näkyy medioissa ja kaduilla, mutta ei vielä. Vielä ei olla tarpeeksi pohjalla, jotta tästä puhuttaisiin suoraan. Siksi vanhemmat jäävät yksin ilman tukea.

Tämä on huomattu. Ikävä tilanne. Monilla nuoren ongelmat johtuvat neurologisista syistä ja he tarvitsisivat oikeasti sairaanhoidollista apua, eivät sosiaalipuolen, lasun tai kriminaalihuollon. Mikäli oireilun syyt kartoitettaisiin varhaisessa vaiheessa ja saataisiin lääkitys kohdilleen ja muita sopivia tukitoimia, niin vältyttäisiin paljon isommiksi paisuvilta ongelmilta. Adhd-nuoret alkavat lääkitä itseää päihteillä, mikä on ihan loogista, kun eivät ole dopamiinivajeeseen saaneet tepsivää virallista lääkettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat kohtaavat näitä tilanteita viikoittain. Lapsi ei käy koulua. Sitten kuullaan että lapsi viettää suuren osan ajasta muualla kuin kotona. Järjestetään tilaisuus jossa ammattilaiset yrittävät auttaa ja tukea, vanhemmat eivät ymmärrä mitä lapselle on tapahtunut ja nuori itse uhittelee, ei puhu, tuki ei kelpaa.

Kyllä vanhemmat ymmärtävät ja ovat itse monesti hakeneet apua jo usean vuoden ajan tuloksetta. Ammattilaiset eivät ole korvaansa lotkauttaneet vanhemman hädälle siinä vaiheessa, kun lapsi oli vielä riittävän nuori, jotta olisi saatu hänet ajoissa tarpeellisiin tutkimukseen oikean avun (mahdollisen lääkityksen ja muitten tukimuotojen) kartoittamiseksi. Ala-asteikäistä lasta on palloteltu luukulta toiselle, eikä vanhemman lapsesta tekemiä huolestuttavia havaintoja ole otettu todesta. Sitten kun murrosikä pamahtaa päälle ja ongelmat alkavat näkyä myös koulussa, niin vasta siinä vaiheessa havahdutaan pitämään palavereja ja silloinkin vielä vitkutellaan, eikä tarjota kyseisen nuoren tarvitsemaa tukea. Kohta lapsi onkin jo sen ikäinen, että hoksaa, ettei hänen tarvitse ottaa vastaan minkäänlaisia tukitoimia, jos ei itse halua. Siinä vaiheessa alkaa olla jo myöhäistä tukitoimien tuputtaminen, edes sen oikeanlaisen.

Koulut ovat täynnä tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria. Ekaluokkalaisesta lukiolaisiin. Sosiaalisektori, kuraattorit psykologit lääkärit, kaatuvat töiden alle. Virkoja ei ole tarpeeksi, eikä kaikkia saada täytettyä. Opettajat eivät saa jaksa puuttua. Luokat pursuavat oppilaita, jotka voivat huonosti, mutta opettajan keino on ilmoittaa asiasta sosiaalipuolelle. Sinne pääsy vaatii ihmeen. Tämä on kaikkien toimijoiden tiedossa, lisäresursseja ei ole. Viime vuosina ongelma on räjähtänyt käsiin. Jossain vaiheessa se näkyy medioissa ja kaduilla, mutta ei vielä. Vielä ei olla tarpeeksi pohjalla, jotta tästä puhuttaisiin suoraan. Siksi vanhemmat jäävät yksin ilman tukea.

Tämä on huomattu. Ikävä tilanne. Monilla nuoren ongelmat johtuvat neurologisista syistä ja he tarvitsisivat oikeasti sairaanhoidollista apua, eivät sosiaalipuolen, lasun tai kriminaalihuollon. Mikäli oireilun syyt kartoitettaisiin varhaisessa vaiheessa ja saataisiin lääkitys kohdilleen ja muita sopivia tukitoimia, niin vältyttäisiin paljon isommiksi paisuvilta ongelmilta. Adhd-nuoret alkavat lääkitä itseää päihteillä, mikä on ihan loogista, kun eivät ole dopamiinivajeeseen saaneet tepsivää virallista lääkettä.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat kohtaavat näitä tilanteita viikoittain. Lapsi ei käy koulua. Sitten kuullaan että lapsi viettää suuren osan ajasta muualla kuin kotona. Järjestetään tilaisuus jossa ammattilaiset yrittävät auttaa ja tukea, vanhemmat eivät ymmärrä mitä lapselle on tapahtunut ja nuori itse uhittelee, ei puhu, tuki ei kelpaa.

Kyllä vanhemmat ymmärtävät ja ovat itse monesti hakeneet apua jo usean vuoden ajan tuloksetta. Ammattilaiset eivät ole korvaansa lotkauttaneet vanhemman hädälle siinä vaiheessa, kun lapsi oli vielä riittävän nuori, jotta olisi saatu hänet ajoissa tarpeellisiin tutkimukseen oikean avun (mahdollisen lääkityksen ja muitten tukimuotojen) kartoittamiseksi. Ala-asteikäistä lasta on palloteltu luukulta toiselle, eikä vanhemman lapsesta tekemiä huolestuttavia havaintoja ole otettu todesta. Sitten kun murrosikä pamahtaa päälle ja ongelmat alkavat näkyä myös koulussa, niin vasta siinä vaiheessa havahdutaan pitämään palavereja ja silloinkin vielä vitkutellaan, eikä tarjota kyseisen nuoren tarvitsemaa tukea. Kohta lapsi onkin jo sen ikäinen, että hoksaa, ettei hänen tarvitse ottaa vastaan minkäänlaisia tukitoimia, jos ei itse halua. Siinä vaiheessa alkaa olla jo myöhäistä tukitoimien tuputtaminen, edes sen oikeanlaisen.

Koulut ovat täynnä tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria. Ekaluokkalaisesta lukiolaisiin. Sosiaalisektori, kuraattorit psykologit lääkärit, kaatuvat töiden alle. Virkoja ei ole tarpeeksi, eikä kaikkia saada täytettyä. Opettajat eivät saa jaksa puuttua. Luokat pursuavat oppilaita, jotka voivat huonosti, mutta opettajan keino on ilmoittaa asiasta sosiaalipuolelle. Sinne pääsy vaatii ihmeen. Tämä on kaikkien toimijoiden tiedossa, lisäresursseja ei ole. Viime vuosina ongelma on räjähtänyt käsiin. Jossain vaiheessa se näkyy medioissa ja kaduilla, mutta ei vielä. Vielä ei olla tarpeeksi pohjalla, jotta tästä puhuttaisiin suoraan. Siksi vanhemmat jäävät yksin ilman tukea.

Tämä on huomattu. Ikävä tilanne. Monilla nuoren ongelmat johtuvat neurologisista syistä ja he tarvitsisivat oikeasti sairaanhoidollista apua, eivät sosiaalipuolen, lasun tai kriminaalihuollon. Mikäli oireilun syyt kartoitettaisiin varhaisessa vaiheessa ja saataisiin lääkitys kohdilleen ja muita sopivia tukitoimia, niin vältyttäisiin paljon isommiksi paisuvilta ongelmilta. Adhd-nuoret alkavat lääkitä itseää päihteillä, mikä on ihan loogista, kun eivät ole dopamiinivajeeseen saaneet tepsivää virallista lääkettä.

Ongelmat on jo laajoja mutta mitään ei ole tehty asioille ihan konkreettisesti.

Ne vanhemmat ketkä välittää juoksee vain lasu- ja koulupalaverista toiseen sekä kuulevat kehuja vanhemmuudestaan? MUTTA mitään asioita muuttavaa ratkaisua EI ole kenelläkään.

Siihen kannattaa varautua

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat kohtaavat näitä tilanteita viikoittain. Lapsi ei käy koulua. Sitten kuullaan että lapsi viettää suuren osan ajasta muualla kuin kotona. Järjestetään tilaisuus jossa ammattilaiset yrittävät auttaa ja tukea, vanhemmat eivät ymmärrä mitä lapselle on tapahtunut ja nuori itse uhittelee, ei puhu, tuki ei kelpaa.

Kyllä vanhemmat ymmärtävät ja ovat itse monesti hakeneet apua jo usean vuoden ajan tuloksetta. Ammattilaiset eivät ole korvaansa lotkauttaneet vanhemman hädälle siinä vaiheessa, kun lapsi oli vielä riittävän nuori, jotta olisi saatu hänet ajoissa tarpeellisiin tutkimukseen oikean avun (mahdollisen lääkityksen ja muitten tukimuotojen) kartoittamiseksi. Ala-asteikäistä lasta on palloteltu luukulta toiselle, eikä vanhemman lapsesta tekemiä huolestuttavia havaintoja ole otettu todesta. Sitten kun murrosikä pamahtaa päälle ja ongelmat alkavat näkyä myös koulussa, niin vasta siinä vaiheessa havahdutaan pitämään palavereja ja silloinkin vielä vitkutellaan, eikä tarjota kyseisen nuoren tarvitsemaa tukea. Kohta lapsi onkin jo sen ikäinen, että hoksaa, ettei hänen tarvitse ottaa vastaan minkäänlaisia tukitoimia, jos ei itse halua. Siinä vaiheessa alkaa olla jo myöhäistä tukitoimien tuputtaminen, edes sen oikeanlaisen.

Koulut ovat täynnä tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria. Ekaluokkalaisesta lukiolaisiin. Sosiaalisektori, kuraattorit psykologit lääkärit, kaatuvat töiden alle. Virkoja ei ole tarpeeksi, eikä kaikkia saada täytettyä. Opettajat eivät saa jaksa puuttua. Luokat pursuavat oppilaita, jotka voivat huonosti, mutta opettajan keino on ilmoittaa asiasta sosiaalipuolelle. Sinne pääsy vaatii ihmeen. Tämä on kaikkien toimijoiden tiedossa, lisäresursseja ei ole. Viime vuosina ongelma on räjähtänyt käsiin. Jossain vaiheessa se näkyy medioissa ja kaduilla, mutta ei vielä. Vielä ei olla tarpeeksi pohjalla, jotta tästä puhuttaisiin suoraan. Siksi vanhemmat jäävät yksin ilman tukea.

Tämä on huomattu. Ikävä tilanne. Monilla nuoren ongelmat johtuvat neurologisista syistä ja he tarvitsisivat oikeasti sairaanhoidollista apua, eivät sosiaalipuolen, lasun tai kriminaalihuollon. Mikäli oireilun syyt kartoitettaisiin varhaisessa vaiheessa ja saataisiin lääkitys kohdilleen ja muita sopivia tukitoimia, niin vältyttäisiin paljon isommiksi paisuvilta ongelmilta. Adhd-nuoret alkavat lääkitä itseää päihteillä, mikä on ihan loogista, kun eivät ole dopamiinivajeeseen saaneet tepsivää virallista lääkettä.

Ongelmat on jo laajoja mutta mitään ei ole tehty asioille ihan konkreettisesti.

Ne vanhemmat ketkä välittää juoksee vain lasu- ja koulupalaverista toiseen sekä kuulevat kehuja vanhemmuudestaan? MUTTA mitään asioita muuttavaa ratkaisua EI ole kenelläkään.

Siihen kannattaa varautua

Ap

Valitettavasti näin on. Olenkin ihmetellyt, miksi meille on luotu todella kallis sosiaalihuoltosysteemi, joka on täysin toimimaton. Mihin ne kaikki resurssit oikein uppoavat? Ei ainakaan sinne, missä sitä tarvittaisiin.

No, tilanne siis se ettei yhtikäs mitään sille voida ja sillä sipuli eli antaa lapsen olla ja mennä.

Eikun...

Ja ap, kuvottaa tuollainen yhteiskunnan syyttäminen ja vastuuttaminen, vaikka kuinka olisi yhteiskunnassa mätää ja rahojen puutetta ja ties mitä, niin kyllä se oman lapsen kasvattaminen lähtee aina ensisijaisesti kotoa ja lapsen vanhemmista ja jos ei ihan graavimmista tapauksista puhuta joista saadaan suht nuorena jo diagnoosikin, niin kyllä se on vanhemmalla peiliin katsomisen paikka nuoren tuolla tavalla käyttäytyessä! Jotakin on mennyt ja pahasti pieleen kasvatuksessa ja kommunikaatiossa, jos 10+v (lasujesi perusteella) lapsi paskat nakkaa ja viis veisaa vanhemman ja kodin puheista ja säännöistä tuossa määrin.

Uskon, että totuus satuttaa, defenssit (puolustusmekanismit) jyllää jne, mutta näin se on.

Oikeasti!

Ehkä se on sen takia omilla teillä, kun mamma lipittää sitä viiniä kaikki illat jollain tekosyyllä eikä kuuntele omaa lastaan. Näin se serkustakin tuli narkkari ja äitinsä kuvitteli olevansa hyväkin kasvattaja.

Kuinka pitkään lapsi on ollut poissa kerrallaan? Missä on ollut aiemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä suoraan huumetestiin kun löytyy. Se on luultavasti positiivinen niin lasuakin voi kiinnostaa hiukan enemmän.

Lasulla on tiedossa että on kannabista kokeillut.

Tässä ollaan silti

Tähän kaikkeen on ymmärtääkseni syynä että on paljon pahempia tapauksia kuin tämä minun nuoreni.

Toki jos ilmoitan sossuille että en jaksa enää niin ottavat kiireelliseen sijoitukseen mutta sitten kaikki sama tapahtuu enkä voi edes yrittää kontrolloida asioita.

Ap

Sama juttu. Lasu tietää, että nuorella on huumeiden käyttöä. Kumma, ettei ennaltaehkäiseviä tukitoimia voi antaa, vaikka nuori niitä vastustaisikin. Avohuollon sijoituksessa tilanne saattaa mennä vielä pahemmaksi, jos siellä on muita päihdetaustaisia nuoria. Verkostot vain laajenee, aineet kovenee ja hatkaillaan ties missä. Vielä huonompi tilanne kuin olla kotona. 

Tais mennä viiniä aika kivasti odotusaikanakin.

Vierailija kirjoitti:

No, tilanne siis se ettei yhtikäs mitään sille voida ja sillä sipuli eli antaa lapsen olla ja mennä.

Eikun...

Ja ap, kuvottaa tuollainen yhteiskunnan syyttäminen ja vastuuttaminen, vaikka kuinka olisi yhteiskunnassa mätää ja rahojen puutetta ja ties mitä, niin kyllä se oman lapsen kasvattaminen lähtee aina ensisijaisesti kotoa ja lapsen vanhemmista ja jos ei ihan graavimmista tapauksista puhuta joista saadaan suht nuorena jo diagnoosikin, niin kyllä se on vanhemmalla peiliin katsomisen paikka nuoren tuolla tavalla käyttäytyessä! Jotakin on mennyt ja pahasti pieleen kasvatuksessa ja kommunikaatiossa, jos 10+v (lasujesi perusteella) lapsi paskat nakkaa ja viis veisaa vanhemman ja kodin puheista ja säännöistä tuossa määrin.

Uskon, että totuus satuttaa, defenssit (puolustusmekanismit) jyllää jne, mutta näin se on.

Oikeasti!

Kuvottaa kaltaisesi ihmiset, jotka eivät ymmärrä, että lapsi tarvitsisi terveydellistä hoitoa, mutta ei ole sitä, vaikka vanhemmat ovat pyytäneet apua jo vuosikausia. Helppoa on huudella silloin, kun itsellä on käynyt tuuri ja saanut terveet ja helpot lapset. Tässä yhteiskunnalla syyllistetään jo muutenkin liikaa vanhempia. Enemmän kaivattaisiin vertaistukea, eikä kaltaistesi idioottien kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Tais mennä viiniä aika kivasti odotusaikanakin.

Laitapa sinä nyt se korkki jo kiinni.

Vierailija kirjoitti:

No, tilanne siis se ettei yhtikäs mitään sille voida ja sillä sipuli eli antaa lapsen olla ja mennä.

Eikun...

Ja ap, kuvottaa tuollainen yhteiskunnan syyttäminen ja vastuuttaminen, vaikka kuinka olisi yhteiskunnassa mätää ja rahojen puutetta ja ties mitä, niin kyllä se oman lapsen kasvattaminen lähtee aina ensisijaisesti kotoa ja lapsen vanhemmista ja jos ei ihan graavimmista tapauksista puhuta joista saadaan suht nuorena jo diagnoosikin, niin kyllä se on vanhemmalla peiliin katsomisen paikka nuoren tuolla tavalla käyttäytyessä! Jotakin on mennyt ja pahasti pieleen kasvatuksessa ja kommunikaatiossa, jos 10+v (lasujesi perusteella) lapsi paskat nakkaa ja viis veisaa vanhemman ja kodin puheista ja säännöistä tuossa määrin.

Uskon, että totuus satuttaa, defenssit (puolustusmekanismit) jyllää jne, mutta näin se on.

Oikeasti!

Olen samaa mieltäjotain mennyt vikaan kommunikaatiossaja jo paljon aiemmin ennen murros-ikää.

Mutta eikö virheille ole sijaa?

Enkö voi hakea apua jos olen tehnyt virheitä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tais mennä viiniä aika kivasti odotusaikanakin.

Limupullon vai? Omani ei ole tarvinnut körsiä viiniä lipittävästä äidistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, tilanne siis se ettei yhtikäs mitään sille voida ja sillä sipuli eli antaa lapsen olla ja mennä.

Eikun...

Ja ap, kuvottaa tuollainen yhteiskunnan syyttäminen ja vastuuttaminen, vaikka kuinka olisi yhteiskunnassa mätää ja rahojen puutetta ja ties mitä, niin kyllä se oman lapsen kasvattaminen lähtee aina ensisijaisesti kotoa ja lapsen vanhemmista ja jos ei ihan graavimmista tapauksista puhuta joista saadaan suht nuorena jo diagnoosikin, niin kyllä se on vanhemmalla peiliin katsomisen paikka nuoren tuolla tavalla käyttäytyessä! Jotakin on mennyt ja pahasti pieleen kasvatuksessa ja kommunikaatiossa, jos 10+v (lasujesi perusteella) lapsi paskat nakkaa ja viis veisaa vanhemman ja kodin puheista ja säännöistä tuossa määrin.

Uskon, että totuus satuttaa, defenssit (puolustusmekanismit) jyllää jne, mutta näin se on.

Oikeasti!

Olen samaa mieltäjotain mennyt vikaan kommunikaatiossaja jo paljon aiemmin ennen murros-ikää.

Mutta eikö virheille ole sijaa?

Enkö voi hakea apua jos olen tehnyt virheitä?

Ap

Saa hakea apua, mutta ei sen varaan pidä laskea, jos lapsesi parasta ajattelet. Aloita vaikka karsimalla kaveriporukkaa. En ole koko ketjua lukenut, mutta olenko ymmärtänyt, että lapsi on 10 v? Rajat ja välittävät vanhemmat, isovanhemmat avuksi tai muu lähipiiri, valvomaan kenen kanssa lapsi liikuu. Pois huonosta seurasta.

Mikä on kotona vialla jos siellä ei halua olla

Menkää ja tehkää yhdessä jotain. Yritä saada yhteys lapseesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, tilanne siis se ettei yhtikäs mitään sille voida ja sillä sipuli eli antaa lapsen olla ja mennä.

Eikun...

Ja ap, kuvottaa tuollainen yhteiskunnan syyttäminen ja vastuuttaminen, vaikka kuinka olisi yhteiskunnassa mätää ja rahojen puutetta ja ties mitä, niin kyllä se oman lapsen kasvattaminen lähtee aina ensisijaisesti kotoa ja lapsen vanhemmista ja jos ei ihan graavimmista tapauksista puhuta joista saadaan suht nuorena jo diagnoosikin, niin kyllä se on vanhemmalla peiliin katsomisen paikka nuoren tuolla tavalla käyttäytyessä! Jotakin on mennyt ja pahasti pieleen kasvatuksessa ja kommunikaatiossa, jos 10+v (lasujesi perusteella) lapsi paskat nakkaa ja viis veisaa vanhemman ja kodin puheista ja säännöistä tuossa määrin.

Uskon, että totuus satuttaa, defenssit (puolustusmekanismit) jyllää jne, mutta näin se on.

Oikeasti!

Olen samaa mieltäjotain mennyt vikaan kommunikaatiossaja jo paljon aiemmin ennen murros-ikää.

Mutta eikö virheille ole sijaa?

Enkö voi hakea apua jos olen tehnyt virheitä?

Ap

Riippuu virheistä. Ihminen on erehtyväinen, se on totta, mutta kuuntele itseäsi ja katso lapsesi käytöstä, se kertoo siitä, että virheesi, ja lapsen isän virheet jos hän edes kuvioissa?, ovat olleet aika makaaberejä ja suuria. Onko niistä edes keskusteltu lapsen kanssa, onko hän saanut äänensä esille ilman pelkoa kohtauksesta? Onko häneltä pyydetty anteeksi? Tietääkö, että on rakastettu?

Et voi osoittaa sormella tuossa määrin yhteiskuntaa, et ole omasta käytöksestäsi sanonut oikeastaan mitään, todennut vain, että lapsi sitä tätä ja tuota ja oireilee näin ja käyttäytyy noin ja asiat mättää yhteiskunnassa.

Kyllä, niin mättää, mutta juurisyy on siellä kotona ja siitä ongelmat juuri sinun lapsellasi johtuu, ei yhteiskunnasta.

Se mitä sinä voit tehdä, on se, että et jumalauta anna periksi!! Etkä koske siihen viiniin.

En usko, että yhteiskunta, poliisit, lastensuojelu, nuorison hoitotahot, terveydenhuolto, koulu Jansen eri tahot kuten psykologi, The, rehtori, kuraattori, sosiaalipuoli, ettei mikään niistä auttaisi. Kyseessä on VASTA 15v täyttänyt lapsi!!

Itse asettuisin vaikka makuupussi kanssa auttavan tahon oville enkä lähtisi pois, ja soittelisin, soittelisin ja soittelisin, lähettäisin sähköposteja, ihan mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa, koska kyseessä olisi OMA LAPSENI!!

Mitään uutta, onko lapsi kotiutunut??