Voiko oman äidin kuolema vaikuttaa näin?
Surua, kyllä. Menetystä ja ikävää, kyllä. Mutta jotenkin ajan kanssa myös helpotusta ja jonkinlaista vapautumista?
Kommentit (5)
Tuntuu kovin tutulta. Mun äiti oli rakas mutta melko hallitseva ja kovin uskonnollinen. Odotti minun elävän sen mukaan miten hänen käsityksensä mukaan naisen tulee elää. Äidillä oli monia hyviä puolia toki. Vaikka äitiä on kova ikävä niin ei enää tarvitse puolustella ja selitellä kaikkia valintojani hänelle.
Voi varmaan helpottua. Mutta jos on turvattomuutta joillakin, niin se varmaan lisääntyy paljon. Pienituloiset turvattomia, painostettuja yhteiskunnan /ihmisten taholta ja tylytettyjä. Asuminen maksaa jne.
Kyllä voi, ap. Se on ihan normaalia ja varmasti yleistäkin. Äitini kuoli jouluna ja oli todella läheinen ja rakas. Sairauden loppuvaiheet vain veivät voimat aivan täysin myös itseltäni, se mukanaeläminen ja kaikki käytännön palaverit jne. Ikävä ja tuska on ollut kovaa, mutta jokin helpotus ja rauha on tullut myös. Itsenäistymistä, kyllä sitäkin. Olen jo keski-ikäinen, mutta jollain tapaa sitä aina tuli selostettua ja perusteltua omia asioitaan äidille. Nyt on uusi lehti käännetty. Muistot, ne parhaat, eivät silti häviä.
Minkälainen äitisi oli?