Onko pettämistä?

Eroa edelsi erittäin raskaat ja riitaisat 2-3 vuotta. Riitaa aiheutti eriarvoisuus parisuhteessa, se että toinen (eli minä) olin käytännössä kiinni kotona kaiken vapaa-ajan kotitöiden ja lasten hoitajana kun mies harrasti, tapasi ystäviään jne. Terapiassa käytiin pariinkin otteeseen, mikään ei kuitenkaan muuttunut vaan paheni.
Väsyin odottamaan sitä että mies välittäisi minusta tai lapsistaan, sain tarpeekseni riitelystä ja ennen kaikkea yksinolosta. Mies oli eron kannalla myös.
Mies muutti pois yhteisestä kodista viime vuoden helmikuussa, sitä oli edeltänyt 3 kuukauden täydellinen puhumattomuus puolin ja toisin. Mies kävi tuona aikana kotona lähinnä nukkumassa. Ei ottanut lapsiinkaan juuri mitään kontaktia.

Ja nyt siis itse kysymykseen: lähennyin noin 2kk sen jälkeen kun mies oli muuttanut kotoa pois, erään vanhan ystäväni kanssa. Aloimme tapailla vaikka tiesin että olisi aivan liian aikaista, olin vaan ollut niin jumalattoman yksinäinen. Lapsille ei suhteesta tietenkään puhuttu. Avioero laitettiin vireille suunnilleen samoihin aikoihin mitä suhteeni alkoi, tosin niillä ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa.
Mies jota aloin tapailla, on myös exäni tuttu, ja sai kuulla tapailustamme. Tämän jälkeen alkoi minun mustamaalaaminen, olin rikkonut avioliittomme toisen miehen takia.
Ei varmasti ollut järkevin veto aloittaa suhde noin nopeasti eron jälkeen, mutta onko teidän mielestänne se ollut pettämistä? Ex- miehen mielestä on todellakin. Ero ei tietenkään tullut suhteeni takia vaan oli ihan yhteinen valinta miehen kanssa.
Niin, olemme edelleen yhdessä tämän uuden miehen kanssa ja ainoa mikä harmittaa on että heitin niin monta vuotta hukkaan toivoen että exäni olisi piitannut minusta.