Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa tallaisen miehen kanssa? Vauva 7 kk. Mies kay toissa ja kaupassa. Muuta ei haluaisi tehda. Jos annetaan vellia tai pullomaitoa, niin suostuu lammittamaan pullon, mutta
11.10.2006 |
ei jaksa syöttää. Suuttuu jos pyydän myös syöttämään. Vaippoja ei vaihda arkena. Viikonloppuisin vain pyynnöstä.
Sosetta ei syötä koskaan. Ei ole vielä suostunut KERTAAKAAN olemaan vauvan kanssa yksin.
Kommentit (26)
Niin myös meillä. Itse en nostanut tätä asiaa " kynnyskysymykseksi" vaan hoidin kodin ja lapsen, ja kyllähän mies joskus hoiti lastakin kun kävin lenkillä, kaupassa tms. Kuitenkin minähän olin kotona kaiket päivät ja ihan hyvin voin tehdä kotihommat vauvan hoidon ohella. Työssä käyntikin voi olla rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies jopa herättää mut yöllä, että " vauva huutaa" . Ei voi itse mennä, edes joskus, kun on hereillä! Monet huudot olen huutanut, enää en jaksa, yritän vain hoitaa kodin ja lapset. Kohtahan helpottaa lasten kasvaessa. Kun seurusteltiin ja mentiin naimisiin kaikki sanoi kuinka hyvä isä miehestäni tulee, kun leikki sukulaismuksujen kanssa, kun oltiin kylässä. Just joo! No, musta ihmisen luonne paljastuu viimeistään, kun muksuja saa. Koita jaksaa ja koita keksiä pieniä keinoja joilla saat kannustettua miehesi osallistumaan. Mitä nyt olen havainnut, monet miehet " innostuu" muksusta vasta vuoden pintaan, kun saa jotain vastineeksi.
Omitko silloin vauvanhoidon täysin itsellesi jättäen miehen kokonaan ulkopuolelle? Vauvan tultua oletko huolehtinut parisuhteesta? Voisiko mies olla mustasukkainen vauvalle? Jotkut naiset vauvan saatuaan unohtavat koko miehen olemassaolon pitkäksi aikaa, eivät huolehdi parisuhteesta, ovat vain äitejä, eivät vaimoja, eivät anna miehelle vastuuta lastenhoidossa jne eli itse aiheuttavat moisen tilanteen... siinä mies ei uskalla, ei osaa, eikä myöhemmin enää edes tahdo hoitaa vauvaa.
Vierailija:
Omitko silloin vauvanhoidon täysin itsellesi jättäen miehen kokonaan ulkopuolelle? Vauvan tultua oletko huolehtinut parisuhteesta? Voisiko mies olla mustasukkainen vauvalle? Jotkut naiset vauvan saatuaan unohtavat koko miehen olemassaolon pitkäksi aikaa, eivät huolehdi parisuhteesta, ovat vain äitejä, eivät vaimoja, eivät anna miehelle vastuuta lastenhoidossa jne eli itse aiheuttavat moisen tilanteen... siinä mies ei uskalla, ei osaa, eikä myöhemmin enää edes tahdo hoitaa vauvaa.
Mies on kateellinen kun saan olla kotona ja herätä " myöhään" . Ei tajua vaikka kuinka selitän että VALVON YÖT kun hän ja vauva NUKKUVAT!
Seksiä ei ole, mies kun tahtoisi mennä suoraan asiaan, esileikistä ei tietoakaan. Koetin puhua tästä miehelle, joka HUUSI ettei halua puhua asiasta ja että minä olen tappanut suhteestamme seksin.
Alussa kun mies oli isyyslomalla, meni hyvin. Hän osallistui vauvan hoitoon täysin normaalisti. Kaikki loppui kuin seinään kun meni töihin.
Sen jälkeen ollut täys-paskiainen, suoraan sanoen.
miehesi pitäisi itse tajuta...vaikea saada toista muuttumaan. Ikävä tilanne, koska kyllähän se yhteinen lapsi on. Halusitteko lasta yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
miehesi pitäisi itse tajuta...vaikea saada toista muuttumaan. Ikävä tilanne, koska kyllähän se yhteinen lapsi on. Halusitteko lasta yhdessä?
Hankalaa on kun mies ei suostu puhumaan eikä kuuntelemaan. Jos yritän väkisin keskustella niin muuttuu aggressiiviseksi ja huutaa " LOPETA - EN HALUA PUHUA" !
Seksin vonkaaminen on sellaista että tulee ja puristaa tissiä ja kehuu että olen pantava. Selitin etten kiihotu siitä että käy suoraan kiinni vaan hyväily muualtakin kuin ns. seksuaalisista ruumiinosista olisi toivottavaa. Siihen se vonkaaminen sitten loppuukin.
Tuntuu todella, todella pahalta kun huomaan että seksiä haluaa vain omien tarpeidensa tyydyttämiseen, ja lopettaa heti jos minä kerron mikä minusta tuntuisi hyvältä.
mutta koeta jaksaa. Voin luvata, että 98% todennäköisyydellä puolen vuoden kuluttua:
- parisuhteenne voi paremmin ja jaksat panostaa siihenkin
- vauva ei valvota
- mies ei ole kuin max. puolpaskiainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ni kanssa. Nämä valvotut yöt, 7 kk:n putki pätkä-nukkumista... tuntuu oikeasti että mielenterveys ei kohta enää kestä.
suosittelen, että a) siirryt korvikkeeseen ja puolet yösyötöistä miehen vastuulle (toisaalta yli puolvuotiaan ei tartte syödä yöllä, jos normaalikokoinen terve vauva) tai b) pyydät lääkäriltä jotain nukahtamislääkettä.
Turha kärsiä! Toivottavasti löytyy apua tilanteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
suosittelen, että a) siirryt korvikkeeseen ja puolet yösyötöistä miehen vastuulle (toisaalta yli puolvuotiaan ei tartte syödä yöllä, jos normaalikokoinen terve vauva) tai b) pyydät lääkäriltä jotain nukahtamislääkettä.Turha kärsiä! Toivottavasti löytyy apua tilanteeseen!
lla sattuisi olemaan joku hätä. Mies kun ei herää myöskään, on hyvät unenlahjat, eikä meteli häiritse.
Kiitos silti neuvoista.
parisuhdeterapiaa. Sitten ottaisin aikarajaksi vauvan ekat synttärit. Jos mikään ei ole muuttunut, lähtisin. Vauvan olisi parempi olla kodissa, jossa ei ole moista idioottia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
parisuhdeterapiaa. Sitten ottaisin aikarajaksi vauvan ekat synttärit. Jos mikään ei ole muuttunut, lähtisin. Vauvan olisi parempi olla kodissa, jossa ei ole moista idioottia.
onlopun lapsestaan ihan itse.
Pääseekö parisuhdeterapiaan neuvolan kautta, satutko tietämään? Veikkaanpa ettei ukko suostu siihenkään..
tuota terapiajuttua. jonoa tosin voi olla mutta saat varmasti neuvolasta apua siin' , mihin pitää soittaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
tuota terapiajuttua. jonoa tosin voi olla mutta saat varmasti neuvolasta apua siin' , mihin pitää soittaa jne.
10v sitten esikoisen kanssa sama tilanne, sillä erotuksella että mies oli myös välillä monta päivää pois. kun lapsi oli 2vkoa lähti ukko riidan päätteeksi parin viikon reissuun, silloin ei ollut meillä kännyköitä. En kehdannut kertoa kenellekkään eli voitte kuvitella mitkä oli fiilarit.
Kun itkin ja huusin miehelle parin kk valvomisen jälkeen että auta, mä en jaksa, hän raivostui ja heitti mua paskavaipalla naamaan. Ja jatkoi unia.
Esikoisen vauva ajasta mulla on jäänyt ihan kauheet traumat, ja terapiassa käytiin mekin. Terapiasta suoraa ryyppyreisulle jollain verukkeella.
Nyt ollaan erottu, kas kummaa.
Minä en usko että miehesi muttuu jos on tolle linjallelähtenyt. Sen vaan todella haluaisin tietää että miksi? Miksi ihmeessä miehet tekevät noin? Se on ihan käsittämätöntä! Arkesi tulee olemaan satasella iloisempaa ja mukavampaa ja jaksatkin paremmin kun heivaat ukon.
Miehesi ei siitä ehkä muutu, mutta sinulle palautuu voimat takaisin ja voit miettiä elämääsi ns. " normaalina ihmisenä" . Mulla on monta tuttua, jotka ajaneet ittensä ihan piippuun tolla imettämistouhulla. Monia se imettäminen väsyttää kuitenkin tosi paljon ja hormonitoiminta ei ole normaalia, josta tulee haluttomuutta, unettomuutta, alakuloisuutta jne.
Minunkaan mieheni ei tee kotona yhtään mitään. Lapsemme on nyt jo 1,5-vuotias, ja ennen synnytystä mies lupaili osallistuvansa lapsen hoitoon ja jättävänsä harrastukset vähemmälle. Tosiaan, toista vuotta tässä nyt sitten ollaan sitä odoteltu.
Onneksi lapsemme on aina ollut todella helppo lapsi, joten en voi valittaa että olisin joutunut unettomuudesta kärsimään. Mutta kyllä silti nyppii kun mies ei viitsi koskaan pyytämättä vaihtaa vaippaa tai edes antaa lapselle jotain syömistä. Ja jos mies joskus suostuu jotain tekemään, tekee hän sen nyrpeällä naamalla.
Viime aikoina tilanne on hitusen parantunut, kun uhkasin pakata tavarani, ottaa lapsen ja häipyä. Tuli vaan mitta täyteen kun en pääse koskaan milloinkaan missään käymään. Lapsikin on jo sentään niin iso, että pitäisi minullakin olla joskus jotain muuta ohjelmaa kuin kotona istumista. Taisi mies hiukan pelästyä, ja pääsin viime viikolla uimaan.
Vierailija:
Omitko silloin vauvanhoidon täysin itsellesi jättäen miehen kokonaan ulkopuolelle? Vauvan tultua oletko huolehtinut parisuhteesta? Voisiko mies olla mustasukkainen vauvalle? Jotkut naiset vauvan saatuaan unohtavat koko miehen olemassaolon pitkäksi aikaa, eivät huolehdi parisuhteesta, ovat vain äitejä, eivät vaimoja, eivät anna miehelle vastuuta lastenhoidossa jne eli itse aiheuttavat moisen tilanteen... siinä mies ei uskalla, ei osaa, eikä myöhemmin enää edes tahdo hoitaa vauvaa.
jotenkin hurja ajatus että lapsen synnyttyä naisen pitää paitsi hoitaa vauva yksin, myös hoitaa parisuhde yksin. että mies ei muuta kun istuu sohvalle ja nainen kipaisee paikalle ottamaan suihin ja tiedustelemaan toiveita.
musta tuntuu ennemmin että vauvan tultua taloon JOTKUT MIEHET unohtavat olevansa myös parisuhteessa, johon normaalin käsityksen mukaan kuuluu jonkinmoista vastuun jakoa ja vastavuoroisuutta.
ajattelisin ap, että puhu oikeasti neuvolassa tuosta pariteratia-asiasta, ja jos miehesi ei lähde mukaan niin mene yksin. ulkopuoliselta (ja vieläpä ihmisten parisuhdeongelmia työkseen setvivältä) ihmiseltä voit saada asiallista näkemystä ja tukea tilanteeseesi.
on ihan mahdollista että miehesi ryhtyy osallistumaan enemmän teidän elämäänne siinä kohtaa kun lapsi on reilun vuoden ja tavallaan mielenkiintoisempaa seuraa. jso mitään ei kuitenkaan ajan kanssa tapahdu niin mitä jos vain muuttaisit pois? yksineläminen ei varmasti ole rankempaa kuin sinun tämänhetkinen elämäsi.
Minä hoidan kotityöt (luonnollisesti) ja lapset. meillä vauva 4kk ja mulla ennestään 4v ja 3v. yhteinen lapsi oli molempien päätös..mies jopa halus ensin ja vauvakuume oli pahempi ku mun. nyt ollaan molemmat ihan myyty mutta minä teen kaiken homman. mies ei oo kertaakaan vaihtanu vaippaa, pistäny kylpyyn..kun vauva huutaa ja on masuvaivoja tai väsyttää niin minä kävelen sen kaa käpässä ees taas.
ja jos joku nyt kysyy et miks sit piti semmosen miehen kaa tehä lapsia tai jutskailla siitä ennen ku teki lapsen niin eikö nää ovat semmosia perusasioita mistä ei pitäis tarvii keskustella. kai jo järki pitäis sanoa että lapsi tarvii kaikenlaista. ei ne vaan välitä. on välillä kivaa leikkiä " happy family" ja kun leikkiminen ei enää auta pitämään lasta tyytyväisenä niin kiertoon vaan.
meiän kotielämä (sillon kun molemmat kotona) on semmonen että minä siivoon, teen ruokaa, hoidan ja leikin lasten kaa ja mies istuu tietsikal tai pelaa pleikkarii ja myötätunnosta " voi sua.." kun sanon et kivaa kun tekemistä on enemmän ku mitä ehin tehä. olis kiva jos joku auttais..
Haukkukaa mua vaan tyhmäksvaan te joilla on täydelliset lapset, mies, koti, auto ja elämä jos se saa teiät tuntemaan olonne hyväks.
Ei tullut mieleen keskustella tuosta ennakkoon?