Lue keskustelun säännöt.
Aikuisena löydetyt ystävyydet hiipuu muilla samaa?
20.05.2022 |
Muuttojen takia lapsuuden aikojen ystäviä ei ole. Aikuisena olen saanut ystäviä esimerkiksi töistä tai muista äitiyslomalla olevista. Olen kuitenkin huomannut, että kun eniten yhdistävä asia jää pois, hiipuu vähitellen ystävyys, vaikka on ollut mukavaa yhdessä. Kohtalotovereita?
Kommentit (33)
Yleensä näin.
Kaksi tosiystävää olen löytänyt aikuisiällä ja ovat pysyneet jo kymmeniä vuosia. Olen kuusikymppinen.
Mutta ehdottomasti vaikeampi yhtälö kuin jo lapsuudessa tai nuoruudessa solmitut suhteet, jotka säilyvät ristiriidoista ja muuttuvista elämäntilanteista huolimatta tiiviinä.
Toki on suvantojakin, mutta tietää, että vuosienkin hiljaiselon jälkeen voi soittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töistä ei löydä ystäviä. Itse yritin yhteen aikaan olla kaveri yhden työkaverin kanssa, mutta huomasin nopeasti, ettei kannattanut, itsellä tuli tunne että oma vapaa-aika menee pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Töistä ei löydä ystäviä. Itse yritin yhteen aikaan olla kaveri yhden työkaverin kanssa, mutta huomasin nopeasti, ettei kannattanut, itsellä tuli tunne että oma vapaa-aika menee pilalle.
Olen aina ollut sitä mieltä, että työt ja ystävät kannattaa pitää erillisenä.
Minulla on hiipunut noiden lisäksi myös ne lapsena löydetyt ystävyydet ihan sen takia kun kaikki menevät naimisiin ja saa lapsia. Kyllähän sen ymmärtää ettei niillä ole aikaa enää tavata kavereita kun niiden arki aika hektistä. Sellasta se elämä vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hiipunut noiden lisäksi myös ne lapsena löydetyt ystävyydet ihan sen takia kun kaikki menevät naimisiin ja saa lapsia. Kyllähän sen ymmärtää ettei niillä ole aikaa enää tavata kavereita kun niiden arki aika hektistä. Sellasta se elämä vaan on.
Hanki uusia lapsettomat ystäviä! Harmi ettei lapsettomille ole samalla tavalla luonnollisia kohtaamispaikkoja kuin lapsellisille, mutta kannattaa esim netin kautta yrittää löytää uusia kavereita. Itse onnistunut löytämään yhden hyvän tutun näin. Ja tosi hyvä että löytyi, on se samankaltainen elämäntilanne yhdistävä eri tavalla kuin että yrittäisi tutustua johonkin randomiin, jonka tapaat jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se menee tässä maassa. Ystävyys ei ole ihmisille enää arvokas asia verrattuna muuhun ajankäyttöön. Myös lasten teko ja perhesuhteet ovat samassa kategoriassa. Jokin mättää.
Harvalla on samat ystävät päiväkodissa ja vanhainkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on jääneet lapsuuden aikaisetkin ystävät. Kun muuta yhteistä ei enää ole kuin muistot, mun mielestä on ihan loogistakin, että tulee uusia ystäviä ja vanhat jäävät.
Elämäntilanne ystävät jää kun elämäntilanteet muuttuu. Aivan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, mielenkiintoinen näkökulma. Itsellä se on lähinnä päinvastoin. Lapsuuden ja nuoruuden ystävyydet ja kaveruudet ovat hiipuneet poies ( kahta lukuunottamatta), mutta aikuisiällä löydetyt ystävyydet ovat vaan tuntuneet lujittuvan, mitä pidemmälle aikaa kuluu. ( sisältyen myös nuo kaksi aiemmin mainittua). Olen itsekkin muuttanut kaksi vuotta sitten toiselle paikkakunnalle, ja täältä en ole saanut yhtään ystävää tai kaveria , ja siksi olen onnellinen, että nämä solmitut ystävyyssuhteet jotka asuvat muualla, ovat suorastaan kukoistuksessaan. Harvoin heitä näen, mutta aina kun tapaamme, ei ole kiusallista hiljaisuutta, vaan juttu jatkuu siitä, mihin se edellisellä kerralla jäi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hiipunut noiden lisäksi myös ne lapsena löydetyt ystävyydet ihan sen takia kun kaikki menevät naimisiin ja saa lapsia. Kyllähän sen ymmärtää ettei niillä ole aikaa enää tavata kavereita kun niiden arki aika hektistä. Sellasta se elämä vaan on.
Minulla hiipui nämä, koska sain lapsia. Esikoisen aikaan kyselin kahviloihin tai leffaan, olisin mennyt ilman lasta ja olisin kaivannut elämää kodin ulkopuolella heidän seurassaan.
Eivät lähteneet enää. En saanut kutsuja juhliin enkä muuallekaan mitä ennen tehtiin yhdessä. Mies oli ja on tasavertainen vanhempi, ja he tämän tiesivät, että ex-temporekin voi onnistua tapaaminen. Mutta ei.
Päättivät kai mielessään millainen olen äidiksi tultuani, ottamatta koskaan selvää todellisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri osa ystävyksistä perustuu toisesta hyötymisen. Kun hyöty suhde ei enää palvele toista niin ystävyyskin jää... Surullista mutta totta. Monella myös ystäviä joiden kanssa tulee soitettua ja nähtyä vain jos itse on aloitteellinen. Silloin voikin ajatella että hän on sinulle ystävä sinä hänelle vain ajan täytettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töistä ei löydä ystäviä. Itse yritin yhteen aikaan olla kaveri yhden työkaverin kanssa, mutta huomasin nopeasti, ettei kannattanut, itsellä tuli tunne että oma vapaa-aika menee pilalle.
Olen aina ollut sitä mieltä, että työt ja ystävät kannattaa pitää erillisenä.
Tämä. Ja pätee myös harrastuksiin eli ei kannata kaveerata jos haluaa jatkossakin käydä sillä samalla tunnilla/tallilla/salilla.
Ja se tärkein. Ikinäkoskaanmilloinkaan ei pidä syödä kuormasta eli työkaverin kanssa ei pidä edes tapailla (saati julkistaa onnensa) vaikka kuinka tuntuisi että tämä on just se täydellistäkin täydellisempi se oikea.
Ei ole. Sen jälkeen töissä käynti onkin harvinaisen pskamaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hiipunut noiden lisäksi myös ne lapsena löydetyt ystävyydet ihan sen takia kun kaikki menevät naimisiin ja saa lapsia. Kyllähän sen ymmärtää ettei niillä ole aikaa enää tavata kavereita kun niiden arki aika hektistä. Sellasta se elämä vaan on.
Minulla hiipui nämä, koska sain lapsia. Esikoisen aikaan kyselin kahviloihin tai leffaan, olisin mennyt ilman lasta ja olisin kaivannut elämää kodin ulkopuolella heidän seurassaan.
Eivät lähteneet enää. En saanut kutsuja juhliin enkä muuallekaan mitä ennen tehtiin yhdessä. Mies oli ja on tasavertainen vanhempi, ja he tämän tiesivät, että ex-temporekin voi onnistua tapaaminen. Mutta ei.
Päättivät kai mielessään millainen olen äidiksi tultuani, ottamatta koskaan selvää todellisuudesta.
No katsos kun jos sä maltat hetken olla siitä Vertti-Irmelistä erossa niin sä puhut vaan siitä. Sun kanssa ei voi puhua enää muusta. Tajuatko?
Olen pienen taaperon äiti ja yksi ongelma on, että moni lapseton ystävä ei ymmärrä, etten voi enää kulkea kuten ennen. On työlästä lähteä taaperon kanssa kauas ystävän luo, ystävän kotona saa koko ajan varoa ettei taapero riko mitään jne. Vapaat hetket on harvassa, joten sekin tekee vaikeaksi tapaamisten sopimiset. Helpompi olisi nähdä tässä elämänvaiheessa meillä kotona, jossa on taaperolle turvallista. Ystävät eivät ymmärrä tätä, vaan haluaisivat tasapuolisesti pitää kiinni siitä, että kyläillään vuorotellen. Sen toki ymmärrän, että bensat maksaa ja siksi matkustaminen yksipuolisesti ei ole ok.
Aika ei yksinkertaisesti riitä siihen, että järkkäisin lapsivapaita tapaamisia kaikille kavereilleni. Haluan myös viettää lapsivapaata ihan yksin, jotta voin itsekin levähtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hiipunut noiden lisäksi myös ne lapsena löydetyt ystävyydet ihan sen takia kun kaikki menevät naimisiin ja saa lapsia. Kyllähän sen ymmärtää ettei niillä ole aikaa enää tavata kavereita kun niiden arki aika hektistä. Sellasta se elämä vaan on.
Minulla hiipui nämä, koska sain lapsia. Esikoisen aikaan kyselin kahviloihin tai leffaan, olisin mennyt ilman lasta ja olisin kaivannut elämää kodin ulkopuolella heidän seurassaan.
Eivät lähteneet enää. En saanut kutsuja juhliin enkä muuallekaan mitä ennen tehtiin yhdessä. Mies oli ja on tasavertainen vanhempi, ja he tämän tiesivät, että ex-temporekin voi onnistua tapaaminen. Mutta ei.
Päättivät kai mielessään millainen olen äidiksi tultuani, ottamatta koskaan selvää todellisuudesta.
No katsos kun jos sä maltat hetken olla siitä Vertti-Irmelistä erossa niin sä puhut vaan siitä. Sun kanssa ei voi puhua enää muusta. Tajuatko?
En lopettanut mitään, mitä olin tehnyt ennen raskaana oloa ja synnytystä. Liikuntaharrastukseen palasin kahden kuukauden jälkeen. Musiikkia harrastin kotona koko ajan. Seurasin edelleen uutisia, jatkoin vauvan syntymän jälkeen kaksi avoimen yliopiston kurssia loppuun.
Olin edelleen oma itseni, joten ei, en tajua mitä tarkoitat.
Jos ystävyyssuhteet hiipuvat pois, niin syy saattaa löytyä ihan itsestäsi. Sinä olet ehkä todellakin jutellut vain ja ainoastaan lapsestasi ja oikeasti se ei kiinnosta ketään, ei edes toista saman ikäisen lapsen äitiä. Jos sinusta ei löydy yhtään mitään syvempää ja mielenkiintoisempaa, niin tasan varmasti ystävät etääntyvät.
Yritä siis hieman enemmän. Älä odota, että muut hyppäsivät sinun tahtiisi, sillä heillä on oma elämä ja se on paljon tärkeämpää kuin sinun lastesi haalareiden merkki tai lapsesi mukahauskat tekemiset. Ole aikuinen ja poistu sieltä perhekuplastasi silloin kun olet ystäväsi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen pienen taaperon äiti ja yksi ongelma on, että moni lapseton ystävä ei ymmärrä, etten voi enää kulkea kuten ennen. On työlästä lähteä taaperon kanssa kauas ystävän luo, ystävän kotona saa koko ajan varoa ettei taapero riko mitään jne. Vapaat hetket on harvassa, joten sekin tekee vaikeaksi tapaamisten sopimiset. Helpompi olisi nähdä tässä elämänvaiheessa meillä kotona, jossa on taaperolle turvallista. Ystävät eivät ymmärrä tätä, vaan haluaisivat tasapuolisesti pitää kiinni siitä, että kyläillään vuorotellen. Sen toki ymmärrän, että bensat maksaa ja siksi matkustaminen yksipuolisesti ei ole ok.
Aika ei yksinkertaisesti riitä siihen, että järkkäisin lapsivapaita tapaamisia kaikille kavereilleni. Haluan myös viettää lapsivapaata ihan yksin, jotta voin itsekin levähtää.
Ok, eli vain ystävistäsi on vikaa, ei sinussa.
He eivät ymmärrä, he haluaisivat viisaasti tasapuolisuutta näkemisiin, mutta sinun mielestäsi se on sinulta liikaa vaadittu ja kaikkea kamalaa, mutta sinä olet omasta mielestäsi hyvä ihana ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hiipunut noiden lisäksi myös ne lapsena löydetyt ystävyydet ihan sen takia kun kaikki menevät naimisiin ja saa lapsia. Kyllähän sen ymmärtää ettei niillä ole aikaa enää tavata kavereita kun niiden arki aika hektistä. Sellasta se elämä vaan on.
Minulla hiipui nämä, koska sain lapsia. Esikoisen aikaan kyselin kahviloihin tai leffaan, olisin mennyt ilman lasta ja olisin kaivannut elämää kodin ulkopuolella heidän seurassaan.
Eivät lähteneet enää. En saanut kutsuja juhliin enkä muuallekaan mitä ennen tehtiin yhdessä. Mies oli ja on tasavertainen vanhempi, ja he tämän tiesivät, että ex-temporekin voi onnistua tapaaminen. Mutta ei.
Päättivät kai mielessään millainen olen äidiksi tultuani, ottamatta koskaan selvää todellisuudesta.
No katsos kun jos sä maltat hetken olla siitä Vertti-Irmelistä erossa niin sä puhut vaan siitä. Sun kanssa ei voi puhua enää muusta. Tajuatko?
En lopettanut mitään, mitä olin tehnyt ennen raskaana oloa ja synnytystä. Liikuntaharrastukseen palasin kahden kuukauden jälkeen. Musiikkia harrastin kotona koko ajan. Seurasin edelleen uutisia, jatkoin vauvan syntymän jälkeen kaksi avoimen yliopiston kurssia loppuun.
Olin edelleen oma itseni, joten ei, en tajua mitä tarkoitat.
Niinpä, lue tekstisi. Minä minä minä minä. Kysyitkö kukaan ystävältäsi mitä hänelle kuuluu? Ehditkö kiireiltäsi?
Tietenkin kaikki ovat huomanneet tuon. Tuttavuudet tulevat ja menevät elämäntilanteiden mukaan. Vain harvat ihmissuhteet säilyvät läpi elämän. Vaikka joskus on aikoja, että tuntuu yksinäiseltä, niin toisaalta joidenkin ihmissuhteiden päättyminen on silti saattanut olla lopulta helpotus. Ja toisaalta onhan se ihan hyväkin, että ei ole mitään pakkoa sitoutua toiseen ikiajoiksi. Kyllä ne ihmissuhteet säilyvät, joiden kuuluukin. Ei tuota asiaa kannata liikaa murehtia. Kaikille on syynsä.