Aikuisena löydetyt ystävyydet hiipuu muilla samaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hiipunut noiden lisäksi myös ne lapsena löydetyt ystävyydet ihan sen takia kun kaikki menevät naimisiin ja saa lapsia. Kyllähän sen ymmärtää ettei niillä ole aikaa enää tavata kavereita kun niiden arki aika hektistä. Sellasta se elämä vaan on.

Minulla hiipui nämä, koska sain lapsia. Esikoisen aikaan kyselin kahviloihin tai leffaan, olisin mennyt ilman lasta ja olisin kaivannut elämää kodin ulkopuolella heidän seurassaan.

Eivät lähteneet enää. En saanut kutsuja juhliin enkä muuallekaan mitä ennen tehtiin yhdessä. Mies oli ja on tasavertainen vanhempi, ja he tämän tiesivät, että ex-temporekin voi onnistua tapaaminen. Mutta ei.

Päättivät kai mielessään millainen olen äidiksi tultuani, ottamatta koskaan selvää todellisuudesta.

No katsos kun jos sä maltat hetken olla siitä Vertti-Irmelistä erossa niin sä puhut vaan siitä. Sun kanssa ei voi puhua enää muusta. Tajuatko?

En lopettanut mitään, mitä olin tehnyt ennen raskaana oloa ja synnytystä. Liikuntaharrastukseen palasin kahden kuukauden jälkeen. Musiikkia harrastin kotona koko ajan. Seurasin edelleen uutisia, jatkoin vauvan syntymän jälkeen kaksi avoimen yliopiston kurssia loppuun.

Olin edelleen oma itseni, joten ei, en tajua mitä tarkoitat.

Niinpä, lue tekstisi. Minä minä minä minä. Kysyitkö kukaan ystävältäsi mitä hänelle kuuluu? Ehditkö kiireiltäsi?

Tämä tuli minullakin mieleen. Yksi kaverini on juuri tuollainen, että häneltä tulee juttua omista tekemisistä vaikka kuinka ja jissakin välissä hän hoksaa kysyä, että mitä minulle kuuluu? Kun olen alkamassa vastaamaan, niin kaveri alkaakin höpöttämään silloin jo jostakin omasta asiastaan. Enkä ole edes mikään hämäläinen, vaan muiden kanssa ihan sujuvasti keskusteleva ihminen. En ole nyt ehtinyt tavata tätä kaveria, hänelle ei löydy aikaa sitten millään, mutta ystävieni kanssa ehdin olla hyvin. Kumma juttu.

Jep hokasi et täys narsisti drqamaqueen janfrendit vaihtui sen mukaan

Vierailija kirjoitti:

Olen pienen taaperon äiti ja yksi ongelma on, että moni lapseton ystävä ei ymmärrä, etten voi enää kulkea kuten ennen. On työlästä lähteä taaperon kanssa kauas ystävän luo, ystävän kotona saa koko ajan varoa ettei taapero riko mitään jne. Vapaat hetket on harvassa, joten sekin tekee vaikeaksi tapaamisten sopimiset. Helpompi olisi nähdä tässä elämänvaiheessa meillä kotona, jossa on taaperolle turvallista. Ystävät eivät ymmärrä tätä, vaan haluaisivat tasapuolisesti pitää kiinni siitä, että kyläillään vuorotellen. Sen toki ymmärrän, että bensat maksaa ja siksi matkustaminen yksipuolisesti ei ole ok.

Aika ei yksinkertaisesti riitä siihen, että järkkäisin lapsivapaita tapaamisia kaikille kavereilleni. Haluan myös viettää lapsivapaata ihan yksin, jotta voin itsekin levähtää.

Oletko kertonut tämän ystävillesi, vai oletatko, että tajuavat asian kertomattakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töistä ei löydä ystäviä. Itse yritin yhteen aikaan olla kaveri yhden työkaverin kanssa, mutta huomasin nopeasti, ettei kannattanut, itsellä tuli tunne että oma vapaa-aika menee pilalle.

Olen aina ollut sitä mieltä, että työt ja ystävät kannattaa pitää erillisenä.

Tämä. Ja pätee myös harrastuksiin eli ei kannata kaveerata jos haluaa jatkossakin käydä sillä samalla tunnilla/tallilla/salilla.

Ja se tärkein. Ikinäkoskaanmilloinkaan ei pidä syödä kuormasta eli työkaverin kanssa ei pidä edes tapailla (saati julkistaa onnensa) vaikka kuinka tuntuisi että tämä on just se täydellistäkin täydellisempi se oikea. 

Ei ole. Sen jälkeen töissä käynti onkin harvinaisen pskamaista.

Jaa, minä söin kuormasta aikoinaan ja aloin seurustelemaan työkaverini kanssa. Nyt olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja lapset ovat aikuisia. Ei hän tietenkään ole enää työkaverini, mutta pitkään olimme.

Vierailija kirjoitti:

Jos ystävyyssuhteet hiipuvat pois, niin syy saattaa löytyä ihan itsestäsi. Sinä olet ehkä todellakin jutellut vain ja ainoastaan lapsestasi ja oikeasti se ei kiinnosta ketään, ei edes toista saman ikäisen lapsen äitiä. Jos sinusta ei löydy yhtään mitään syvempää ja mielenkiintoisempaa, niin tasan varmasti ystävät etääntyvät.

Yritä siis hieman enemmän. Älä odota, että muut hyppäsivät sinun tahtiisi, sillä heillä on oma elämä ja se on paljon tärkeämpää kuin sinun lastesi haalareiden merkki tai lapsesi mukahauskat tekemiset. Ole aikuinen ja poistu sieltä perhekuplastasi silloin kun olet ystäväsi kanssa.

Lapseton kommentoi: Jos ei lapseton kykene keskustelemaan muista asioista kuin itseään kutkuttavista, niin eipä ole järin kiva ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ystävyyssuhteet hiipuvat pois, niin syy saattaa löytyä ihan itsestäsi. Sinä olet ehkä todellakin jutellut vain ja ainoastaan lapsestasi ja oikeasti se ei kiinnosta ketään, ei edes toista saman ikäisen lapsen äitiä. Jos sinusta ei löydy yhtään mitään syvempää ja mielenkiintoisempaa, niin tasan varmasti ystävät etääntyvät.

Yritä siis hieman enemmän. Älä odota, että muut hyppäsivät sinun tahtiisi, sillä heillä on oma elämä ja se on paljon tärkeämpää kuin sinun lastesi haalareiden merkki tai lapsesi mukahauskat tekemiset. Ole aikuinen ja poistu sieltä perhekuplastasi silloin kun olet ystäväsi kanssa.

Lapseton kommentoi: Jos ei lapseton kykene keskustelemaan muista asioista kuin itseään kutkuttavista, niin eipä ole järin kiva ihminen.

Jos lapsellinen ei osaa keskustella muista asioista kuin siitä lapsestaan, niin keskustelkoon keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ystävyyssuhteet hiipuvat pois, niin syy saattaa löytyä ihan itsestäsi. Sinä olet ehkä todellakin jutellut vain ja ainoastaan lapsestasi ja oikeasti se ei kiinnosta ketään, ei edes toista saman ikäisen lapsen äitiä. Jos sinusta ei löydy yhtään mitään syvempää ja mielenkiintoisempaa, niin tasan varmasti ystävät etääntyvät.

Yritä siis hieman enemmän. Älä odota, että muut hyppäsivät sinun tahtiisi, sillä heillä on oma elämä ja se on paljon tärkeämpää kuin sinun lastesi haalareiden merkki tai lapsesi mukahauskat tekemiset. Ole aikuinen ja poistu sieltä perhekuplastasi silloin kun olet ystäväsi kanssa.

Lapseton kommentoi: Jos ei lapseton kykene keskustelemaan muista asioista kuin itseään kutkuttavista, niin eipä ole järin kiva ihminen.

Jutteleeko lasten vanhemmat keskenään vain ja ainoastaan lapsista? Siinä voi parisuhde hieman väljähtyä, jos muuta keskusteluaihetta ei ole. Samoin käy ystävyyssuhteissa.

miehenä olen huomannut jos ei elämän arvot natsaa niin ei kannata edes alkaa yrittämään ystävyyttä vapaalla ajalla. 

äärimoralistina olen saanut opetella yksin oloa ihan rauhassa.

Ei minulla vaan. Olen löytänyt aikuisena lukuisia ystäviä ja heistä on tullut todella läheisiä vuosien varrella.

Esimerkiksi mieheni löysin ollessani 23 vuitiasbja olemme yhdessä onnellisia vieläkin, yli 20 vuotta myöhemmin. Meillä riittää asiaa ja juteltavaa tunneiksi, mutta voimme olla myös lähekkäin hiljaisuudessa. Työn kautta löysin kaksi ystävää ja he ovat Ystäviä, jotka ovat varmasti ystäviäni tappiin saakka. Meillä on todella paljon juteltavaa ja vaikka ajan myötä elämämme on muuttunut, niin juteltavaa löytyy aina vain.

Arvot voi lopulta erottaa. Olen ollut aika lapanen ja narsistiset luonteet ovat mieltyneet siihen. Olen mukautunut enemmän kuuntelijaksi, kaikki olemme olleet lapsettomia. Minun on ollut vaikea olla täysin rehellinen näissä suhteissa (esim kiinnostuksistani, menneisyydestäni), eikä se ole näitä kauheasti kiinnostanut. Pelataan siis oletusten ja mielikuvien tasolla. Ei tuollainen ystävyys oikein pääse syvenemään. Kaikenlaista konfliktia (erimielisyyttä) vältellään viimeiseen asti, mutta siinä menee sitten se rehellisyyskin.

Nyt olen vahvistanut rajojani ja arvojani. Ehkä vielä löydän uudenlaisia ystäviä, yhdenkin. Sellaisen joka ei päde eikä rakenna itseään egonsa varaan. Pitäisi vaan lähteä etsimään heitä jostain..

Ystävättömät: kuinka paljon teidän mielestänne tilanne johtuu ihan itsestäsi?

Aika usein näkee, että ihmiset löytävät kaikista muista syyllisyyttä ja vikaa, mutta itse on ollut olevinaan aina se, joka on yrittänyt kaikkensa ja ollut parhaista parhain ystävä.

Entä kuinka usein poltatte sillat takananne? Pistättekö ystävyyden siis ihan täysin poikki rähinöiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ystävättömät: kuinka paljon teidän mielestänne tilanne johtuu ihan itsestäsi?

Aika usein näkee, että ihmiset löytävät kaikista muista syyllisyyttä ja vikaa, mutta itse on ollut olevinaan aina se, joka on yrittänyt kaikkensa ja ollut parhaista parhain ystävä.

Entä kuinka usein poltatte sillat takananne? Pistättekö ystävyyden siis ihan täysin poikki rähinöiden kanssa?

Minä en etsi kenestäkään vikaa, enkä usko että itsessäni olisi sen kummemmin vikaa. Olen tavallinen, ystävällinen, avoin, en todellakaan räyhää. Toisaalta en ole superupea mahtava persoona, jonka seurassa kaikki haluaa olla, vaan ihan tavallinen. Lähinnä pohdin, että on harmi, kun useat mukavat ystävät vähitellen lipuu kauemmas, kun elämäntilanne muuttuu. En usko, että kenessäkään on oikeasti sen kummemmin vikaa, vaan niin vain käy.

Multa on hiipunut niin lapsuuden- kuin aikuisuudenkin ystävät. Ei mitenkään tarkoituksella, somessa tykkäillään toistemme jutuista, mutta en jaksa enää kenenkään kanssa fyysistä yhteyttä. En halua kutsua ketään kotiin, kun pitäisi siivota, pukeutua ja esiintyä jonkun roolin mukaan. Olen onnellinen, laiska ja ruma, en meikkaa ja laita hiuksia. Enkä jaksa mennä kenenkään kotiin, koska mulle tulee päänsärky ihmisten seurasta ja kyläilystä. Kuitenkin ne ystävät on mielestäni edelleen ihan mukavia, ei mulla mitään heitä vastaan ole.