Ahmimishäiriön kanssa on todella vaikea saada apua. Minulla on uniapnea mutta silti terveyteni ei katsota olevan vaarassa kuten esim anorektikoilla

Syömishäiriöliitto

https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://syomishair…

Millaista apua siis haluaisit/ tarvitsisit? Kerrot, että osaat kyllä syödä lautasmallin mukaan. Kukaan ei aikuiselle ihmiselle tule annostelemaan ruokaa, joten olet itse täysin vastuussa syömistesi määrästä. 

Siis mikä sinun vaivasi on? Puhut ihan sekavia.

Vierailija kirjoitti:

Millaista apua siis haluaisit/ tarvitsisit? Kerrot, että osaat kyllä syödä lautasmallin mukaan. Kukaan ei aikuiselle ihmiselle tule annostelemaan ruokaa, joten olet itse täysin vastuussa syömistesi määrästä. 

Neuvoja mitä tehdä, kun ahmimisen tarve tulee.  Elokuvan katselu tai ristikoiden täyttely ei auta, koska samalla pitää tunkea suuhun jotain. Kävelylenkki vie vain kauppaan.

Minun ei tarvitse edes ahmia herkkuja, myös laatikollinen  näkkileipää ja pussillinen porkkanoita käy. Syön kunnes vatsani on niin kipeä että makaan vain kippurassa matolla. Nuorempana koetin laittaa sormet suuhun olon helpottamiseksi, mutta se ei ikinä onnistunut. Ap

Lihavat aina haluaa että niille tehdään ja annetaan kaikki valmiina,mutta itse eivät koskaan halua tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä sinun vaivasi on? Puhut ihan sekavia.

Bulimia ilman oksentamista. 

Ei aloittaja

Netflixissä oli taannoin dokumentti syömishäiriö klinikalta, siellä samassa ryhmässä hoidettiin anorektikot, ahmijat, bulimikot. Kaikissa näissähän on ennen kaikkea kyse pään sisäisestä ongelmasta, itseinhosta ja vääristyneestä kehonkuvasta. Se on jännä miten anorektikoille kukaan ei mene sanomaan että olet aikuinen ja tiedät kyllä miten pitää syödä lautasmallin mukaan ja 5 ateriaa päivässä , että itseä kiinni vaan niskasta. Sen sijaan ahmintahäiriöisten toimitaan näin. 

Käy psykiatrilla.

Itse hakeuduin joskus paniikkihäiriön ja bulimian takia. Kävin juttelemassa ja sain lääkkeet.

Bulimia ei ole palannut vaikka välillä vuosia ilman lääkitystä. Tuo on ssri ja käytetään isommilla annoksilla ihan yleisesti bulimian hoitoon.

Tänään aamu alkoi kupillisella kahvia, ruisleivällä jonka päällä  juustoa ja tupakalla. Meni  hetki ihan hyvin. Sitten lähdin Lidliin hakemaan kissanhiekkaa ja ostin paistopisteestä  croisantin. Söin sen autossa ja alkoi tehdä mieli lisää. Ajoin K-kauppaan ja ostin keksipaketin. Kotona ahmin siitä heti puolet ja heitin loput roskiin. Keitin lisää kahvia. Kävin tupakalla, Paistoin pari munaa. Join sokerittoman limsan. Kävin tupakalla. Kaivoin keksit roskiksesta ja söin ne .Kävin ostamassa suklaalevyn sillä verukkeella, että suodatinpussit olivat vähissä.. ja kello on vasta 4! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista apua siis haluaisit/ tarvitsisit? Kerrot, että osaat kyllä syödä lautasmallin mukaan. Kukaan ei aikuiselle ihmiselle tule annostelemaan ruokaa, joten olet itse täysin vastuussa syömistesi määrästä. 

Neuvoja mitä tehdä, kun ahmimisen tarve tulee.  Elokuvan katselu tai ristikoiden täyttely ei auta, koska samalla pitää tunkea suuhun jotain. Kävelylenkki vie vain kauppaan.

Minun ei tarvitse edes ahmia herkkuja, myös laatikollinen  näkkileipää ja pussillinen porkkanoita käy. Syön kunnes vatsani on niin kipeä että makaan vain kippurassa matolla. Nuorempana koetin laittaa sormet suuhun olon helpottamiseksi, mutta se ei ikinä onnistunut. Ap

Syötkö tunteisiisi? Tai huomaatko, että koet tarvetta syödä silloin, jos jotkin stressaavat asiat nousee mieleen tai koet ahdistusta? Sen sijaan, että hyvää oloa ja turvaa lähtisi hakemaan ruuasta, voisitko löytää tälle vaihtoehtoisia tapoja, esim. itsen hemmottelun ja hyvinvointia lisäävän tekemisen kautta? Varaisit esim. kerran viikossa aikaa vain itsellesi ja tekisit jotain mukavaa. Myös keskusteluapu ja itsetuntotyöskentely on tärkeää, joita kannattaa pohtia.

Painan 98 kiloa ja minulla todettiin vuosi sitten uniapnea. Olen tällä hetkellä työtön ja kotona nyhjääminen on pahentanut ahmimistani huomattavasti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lihavat aina haluaa että niille tehdään ja annetaan kaikki valmiina,mutta itse eivät koskaan halua tehdä mitään.

Anorektikoilla sama ongelma. Ei voi syödä vaikka on lista valmiina. Tiedetään miten pitäisi syödä, mutta syödään silti liian vähän.

Kakkoselle: kyllä vaan aikuiselle anoreksiaa sairastavalle annostellaan ruoka nenän eteen jos niin päätetään. Syötetään vaikka väkisin jos ei itse kykene. Keskustelun pointtina oli että osa saa tietynlaista palvelua terveydenhuollosta ja osa ei.

Vierailija kirjoitti:

Tänään aamu alkoi kupillisella kahvia, ruisleivällä jonka päällä  juustoa ja tupakalla. Meni  hetki ihan hyvin. Sitten lähdin Lidliin hakemaan kissanhiekkaa ja ostin paistopisteestä  croisantin. Söin sen autossa ja alkoi tehdä mieli lisää. Ajoin K-kauppaan ja ostin keksipaketin. Kotona ahmin siitä heti puolet ja heitin loput roskiin. Keitin lisää kahvia. Kävin tupakalla, Paistoin pari munaa. Join sokerittoman limsan. Kävin tupakalla. Kaivoin keksit roskiksesta ja söin ne .Kävin ostamassa suklaalevyn sillä verukkeella, että suodatinpussit olivat vähissä.. ja kello on vasta 4! Ap

Syöt aivan liian pienen aamupalan. Ei yhdellä leipäpalasella elä. Keho tarvitsee säännöllisesti ravitsevan kokoisia annosmääriä. Kuulostaa, että kehosi rytmi on hyvin sekaisin - keho huutaa terveellistä polttoainetta, mutta et vastaa oman kehosi tarpeisiin. Kun annosmäärät ovat kooltaan ja ravintomääräältään kunnossa, ja kun alat syömään säännöllisesti, ei ole enää tarvetta ahmia. Kehosi alkaa toimimaan tällöin normaalisti.

Kärsin vuosia samasta ongelmasta. Söin vaikka laastit seinästä, pussillisen jauhoja sokeriin sekotettuna yms. Kukaan jolla ei ole ollut tätä sairautta ei voi ymmärtää sitä.

Lopulta olin aivan kuilun partaalla. Olin googletellut että ssri-lääkkeistä seronil (ei sertralin) oli auttanut monia. Maksoin yksityiselle yhden psykiatrikäynnin. Pyysin lääkettä. Hän kirjoitti (tarjosi jotain muuta mutta sanoin että toivon tätä).

En uskonut hetkeäkään että se auttaisi. Miten lääke saisi minut syömään oikein?

No, 3 viikon päästä havaitsin että halusin tehdä palapelin. Siis halusin. tehdä. palapelin. Odotin sitä, hain sen kaupasta, keskityin siihen. Yhtäkkiä ajatuksissani oli ilmaa, maailmassa oli värejä eikä kaikki pyörinyt seuraavan ruuan ympärillä. Unohdin syödä!!!!! ajattele, se oli seuraavien kuukausien suurin ongelma :D

Nykyään muistan että olen ollut sairas mutta en enää ole sitä. En pystyisi syömään sellaisia määriä kuin söin, en todellakaan ajattele ruokaa liikaa mutta tykkään kyllä nautinnoista ja syön välillä liikaa. Tässä tilanteessa olen samalla viivalla muiden moralisoijien kanssa; miten et vaan ota itseäsi kiinni niskasta, voisin kysyä? Luullen että olisimme vertailukelpoisia.

Olet sairas, et lihava tai liikaa ruuasta pitävä. Toivon että saat apu sairauteesi.

-Ei lääkkeitä tmv ongelmia 10vuoteen

Oon joskus ollut terapiassa syömishäiriön takia, sun oireilu kuulostaa todella tutulta.

Oletko oikeasti koittanut kunnon ruokaa tasaisesti?

Mulla se oli ainakin yksi auttavista asioista. Ravitse kehoasi ennenkuin tulee nälkä.

Kysyin joskus psykiatrilta itse lähetettä ravintoterapeutille. Hän katsoi mua sanoi sen olevan turhaa, koska mähän tiedän jo kaiken, ja oikeassahan se oli. Ei se terapeutti sulle tule tekemään ruokia nenän eteen.

Itse ahmiminenhan on oire, ei itse ongelma. Mitä sä pakenet sillä? Kuinka sun elämä muuten menee?

Taas sama tarina. Nyt sentään tajusit jättää iän ja BMI:n pois kun muuten sinut tunnistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Tänään aamu alkoi kupillisella kahvia, ruisleivällä jonka päällä  juustoa ja tupakalla. Meni  hetki ihan hyvin. Sitten lähdin Lidliin hakemaan kissanhiekkaa ja ostin paistopisteestä  croisantin. Söin sen autossa ja alkoi tehdä mieli lisää. Ajoin K-kauppaan ja ostin keksipaketin. Kotona ahmin siitä heti puolet ja heitin loput roskiin. Keitin lisää kahvia. Kävin tupakalla, Paistoin pari munaa. Join sokerittoman limsan. Kävin tupakalla. Kaivoin keksit roskiksesta ja söin ne .Kävin ostamassa suklaalevyn sillä verukkeella, että suodatinpussit olivat vähissä.. ja kello on vasta 4! Ap

Tuollainenhan on ihan järkyttävää rahanhukkaa! Miten sinulla on edes varaa tuollaiseen?

Vierailija kirjoitti:

Kärsin vuosia samasta ongelmasta. Söin vaikka laastit seinästä, pussillisen jauhoja sokeriin sekotettuna yms. Kukaan jolla ei ole ollut tätä sairautta ei voi ymmärtää sitä.

Lopulta olin aivan kuilun partaalla. Olin googletellut että ssri-lääkkeistä seronil (ei sertralin) oli auttanut monia. Maksoin yksityiselle yhden psykiatrikäynnin. Pyysin lääkettä. Hän kirjoitti (tarjosi jotain muuta mutta sanoin että toivon tätä).

En uskonut hetkeäkään että se auttaisi. Miten lääke saisi minut syömään oikein?

No, 3 viikon päästä havaitsin että halusin tehdä palapelin. Siis halusin. tehdä. palapelin. Odotin sitä, hain sen kaupasta, keskityin siihen. Yhtäkkiä ajatuksissani oli ilmaa, maailmassa oli värejä eikä kaikki pyörinyt seuraavan ruuan ympärillä. Unohdin syödä!!!!! ajattele, se oli seuraavien kuukausien suurin ongelma :D

Nykyään muistan että olen ollut sairas mutta en enää ole sitä. En pystyisi syömään sellaisia määriä kuin söin, en todellakaan ajattele ruokaa liikaa mutta tykkään kyllä nautinnoista ja syön välillä liikaa. Tässä tilanteessa olen samalla viivalla muiden moralisoijien kanssa; miten et vaan ota itseäsi kiinni niskasta, voisin kysyä? Luullen että olisimme vertailukelpoisia.

Olet sairas, et lihava tai liikaa ruuasta pitävä. Toivon että saat apu sairauteesi.

-Ei lääkkeitä tmv ongelmia 10vuoteen

Mulla samat kokemukset ja sama lääkitys samaan vaivaan.

Lääkkeen sivuoireenahan on ruokahalun laskeminen. Itsellä ainakin ruokahalu nollassa aina aloituksen ja lääkkeen noston yhteydessä.

Mutta pääasia ei ollut se, vaan se että se ajatusten rata muuttui. Maailmaan alkoi mahtumaan muutakin, kuin syömisen ja painon tarkkailu ja itseinho. Mua kaduttaa että en hakenut apua jo aiemmin, multa meni lähemmäs 20 vuotta hukkaan syömisoireilun takia.

Aapeen tosiaan oikea osoite ei ole ravintoterapeutti vaan psykiatri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavat aina haluaa että niille tehdään ja annetaan kaikki valmiina,mutta itse eivät koskaan halua tehdä mitään.

Anorektikoilla sama ongelma. Ei voi syödä vaikka on lista valmiina. Tiedetään miten pitäisi syödä, mutta syödään silti liian vähän.

Kakkoselle: kyllä vaan aikuiselle anoreksiaa sairastavalle annostellaan ruoka nenän eteen jos niin päätetään. Syötetään vaikka väkisin jos ei itse kykene. Keskustelun pointtina oli että osa saa tietynlaista palvelua terveydenhuollosta ja osa ei.

Tämä. Ja pitää ymmärtää että ahmiminen on jonkun sortin nuppivika. Ei se ole sellaista ahmimista mitä joku perusjamppa joskus kokee tekevänsä kun syö liikaa. Anoreksiassa se on helpompi hahmottaa koska se on näkyvää kuinka joku voi ottaa sillä hengen itseltään. Anorektikoiden ongelmia vähättelemättä myöskään ,heillä se että laihuutta ihannoidaan ja pidetään jonain esimerkillisyytenä ruokkii sitä ja hidastaa avunsaantia.

Vierailija kirjoitti:

Tänään aamu alkoi kupillisella kahvia, ruisleivällä jonka päällä  juustoa ja tupakalla. Meni  hetki ihan hyvin. Sitten lähdin Lidliin hakemaan kissanhiekkaa ja ostin paistopisteestä  croisantin. Söin sen autossa ja alkoi tehdä mieli lisää. Ajoin K-kauppaan ja ostin keksipaketin. Kotona ahmin siitä heti puolet ja heitin loput roskiin. Keitin lisää kahvia. Kävin tupakalla, Paistoin pari munaa. Join sokerittoman limsan. Kävin tupakalla. Kaivoin keksit roskiksesta ja söin ne .Kävin ostamassa suklaalevyn sillä verukkeella, että suodatinpussit olivat vähissä.. ja kello on vasta 4! Ap

Päiväsi kuulostaa siltä, että toimit erilaisten mieleenjohtumien mukaan, eli kun ne tulevat mieleen, toteutat niitä sitä mukaa. Tästä aloittaisin, elämään rankaa ja rutiinia, päämääriä— mistä haaveilet, mitä tavoittelet? Mitä 5 v päästä elämässäsi on? Miten saisit päivän sujumaan niin, että olisi säännölliset ruoka ajat?