Pelaako kaikkien miehet?

Vierailija kirjoitti:

Olen mies enkä pelaa mitään tietokone- , kännykkä- enkä muitakaan pelejä. En ole myöskään kiinnostunut jääkiekosta enkä jalkapallosta tai muistakaan urheilu- tms. peleistä. Shakkia olen joskus kyllä nuorempana pelannut. Pitäisikö olla huolissaan?

Vähäsen. Shakista saat extra pisteitä mutta miksi et ennää pelaa? Ethän vaan suhtaudu pelaamiseen vihaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni pelaa. Minusta se on noloa. Olen saanut lapsuudessa mallin että miehet tekee miesten hommia ulkona tai puutöitä yms eikä heillä ole aikaa jollekin lapsellisille pleikkapeleille. Itsekin pelasin lapsena, aikuisena ei todellakaan kiinnosta tippaakaan. Seuraava mies mieluusti sellainen joka ei pelaa. En jaksa katsella lapsiaikuista.

Ehkä sun pitäisi miettiä, onko sulla liian kapea miehen malli jos siihen ei edes sovi pelit tapana kuluttaa vapaa-aikaa. Aikuisella saa olla harrastuksia, myös niitä jotka on alkaneet teini-iässä tai aiemmin. Videopelit on sitäpaitsi melko harmiton harrastus silloin, kun niille ei mene koko elämä. Mielestäni parempi vaihtoehto kuin vaikka säännöllinen baarissa istuminen. Nykyään enemmistöllä ei muutenkaan ole puutöitä tai ulkohommia niin paljon, että niihin saisi kaiken vapaa-ajan kulumaan.

Pelit kestää paljon kauemmin kuin naisen mielkiinto mieheen ennen kun vaihtaa seuraavaan esittämään vaatimuksia

Mun mielestä pelit on rinnastettavissa mihin tahansa viihteeseen, kirjoihin, elokuviin jne.

Monissa peleissä on panostettu tarinaan ja saat kokea tarinan interaktiivisesti ja vaikuttaa juonen kulkuun.

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset on mustasukkaisia videopeleille kun kaikki pelaaminen on pois naisen palvelusta ja huomioimisesta.

Siitä on ihan turha syyttää miestä jos nainen on muuttunut semmoiseksi että pelit on paljon mielenkiintoisempia kuin nainen

En ole mustasukkainen videopeleille sen enempää kuin miehen muille harrastuksille, mutta jos tilanne menee siihen että miehellä on vain harrastuksia joille parisuhde jää toiseksi niin saatan lähteä suhteesta ja jättää miehen mukavampien juttujensa pariin. Oli pelit ja muut miten kivoja tahansa, niin sitä kumppania pitää huomioida ja suhdetta pitää yllä. Tämä koskee tietysti myös naisia.

Exäni ei pelannut, minä taas pelasin ja hän siitä usein valitti. Nykyinen mieheni pelaa.

Vierailija kirjoitti:

Pelaahan se ja myöskin appiukko pelaa. Olen aina miettinyt asian siltä kantilta että mielummin pelaa noita videopelejä kun kaljottelee jossain baarissa. 

Tämä on se ainoa bonus, mutta isona miinuksena, kun pelaa tarpeeksi paljon, ei lähde minnekään muuallekaan, vaikka puoliso haluaisi. Aika yksinäistä elämä, kun puoliso pelaa kaiken vapaa-ajan. Lapsetkin joutuu isiä aina odottamaan ja itse pikkuvauvan äitinä tarvitsisin myös omaa aikaa (jolloin kyllä pelaisin itsekin, jos ehtisin), mutta miehen pelit ensin ja sitten kun viimein saisi aikaa omille asioille, siihen saakka tyytyväisenä ollut vauva kaipaakin jo rintaa tai muuten vain äitiä.

Älkää vain lisääntykö paljon pelaavien miesten kanssa. Vaikka kaikki vakuuttivat, että lasten saaminen muuttaa ihmistä (parempaan suuntaan) ja että kyllä miehelläkin jää pelit toissijaiseksi, niin eipä jäänyt. Lapset tulevat pelien jälkeen ja minä kaikkein pohjimmaisena. Itsehän pelaan vain silloin, kun lapsilta aikaa jää ja voitte arvata, ettei sitä paljoa jää, kun puoliso ei sitä kovin usein mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei pelaa lapsille ja teineille tarkoitettuja videopelejä, mutta "miehet" pelaa.

Niin, "oikeat aikuiset" " miehet kännää, ja katsoo nettipornoa. :D

Mieheni sanoi, että hän ei ole noin lapsellinen vaan kunnioittaa naisia ja mieluiten pelaa kanssani.

Se juuri pointtini olikin. Nämä pelien ja pelaavien ihmisten vihaajat jaksavat kyllä aina valittaa pelaamisesta, mutta alkoholisti- ja nettipornoaddiktimiehet kyllä koetaan jotenkin normaaleiksi miehiksi. Vaikka pelaajista löytyy paljon enemmän normaaleja ja fiksuja meihiä kuin noista muista.

Se viestin nro 31 kirjoittaja.

joillaki tuo oudontuntunen parisuhde vs harrastukset viritys. pitäiskö se sitte myös miehen sanella naisellensa että mitä saa harrastaa tai saako mitään?? esim. pakollinen lätkäfanius

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset on mustasukkaisia videopeleille kun kaikki pelaaminen on pois naisen palvelusta ja huomioimisesta.

Siitä on ihan turha syyttää miestä jos nainen on muuttunut semmoiseksi että pelit on paljon mielenkiintoisempia kuin nainen

En ole mustasukkainen videopeleille sen enempää kuin miehen muille harrastuksille, mutta jos tilanne menee siihen että miehellä on vain harrastuksia joille parisuhde jää toiseksi niin saatan lähteä suhteesta ja jättää miehen mukavampien juttujensa pariin. Oli pelit ja muut miten kivoja tahansa, niin sitä kumppania pitää huomioida ja suhdetta pitää yllä. Tämä koskee tietysti myös naisia.

Milloinkahan naiset alkaa tuota noudattamaan kun tätäkin palstaa lukiessa huomaa sen että ihan kaikki menee miehen edelle naisten kanssa. Vai oletko sitä mieltä että se jatkuva nalkuttaminen, vaatiminen ja valittaminen on miehen huomioimista?

Marjo44hki kirjoitti:

Minun mies ei pelaa.

Eikä dokaa.

Harrastaa liikuntaa, rakentamista ja moottoripyöriä.

Töissä pörssiyhtiön johdossa, tulemme hyvin toimeen.

Lisäksi hänellä on melko kookas, jolla todellakin tyydyttää naisen.

Jos hän alkaisi tässä jotain pleikkaa hakkaamaan 10h päivässä, sanoisin bye bye.

kennelin valio?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaahan se ja myöskin appiukko pelaa. Olen aina miettinyt asian siltä kantilta että mielummin pelaa noita videopelejä kun kaljottelee jossain baarissa. 

Tämä on se ainoa bonus, mutta isona miinuksena, kun pelaa tarpeeksi paljon, ei lähde minnekään muuallekaan, vaikka puoliso haluaisi. Aika yksinäistä elämä, kun puoliso pelaa kaiken vapaa-ajan. Lapsetkin joutuu isiä aina odottamaan ja itse pikkuvauvan äitinä tarvitsisin myös omaa aikaa (jolloin kyllä pelaisin itsekin, jos ehtisin), mutta miehen pelit ensin ja sitten kun viimein saisi aikaa omille asioille, siihen saakka tyytyväisenä ollut vauva kaipaakin jo rintaa tai muuten vain äitiä.

Älkää vain lisääntykö paljon pelaavien miesten kanssa. Vaikka kaikki vakuuttivat, että lasten saaminen muuttaa ihmistä (parempaan suuntaan) ja että kyllä miehelläkin jää pelit toissijaiseksi, niin eipä jäänyt. Lapset tulevat pelien jälkeen ja minä kaikkein pohjimmaisena. Itsehän pelaan vain silloin, kun lapsilta aikaa jää ja voitte arvata, ettei sitä paljoa jää, kun puoliso ei sitä kovin usein mahdollista.

Naisilla on joku sairas mielihalua saada väkisin muutettua mies semmoiseksi kun nainen haluaa vaikka mies ei sitä suutosta itse haluaisi ja samaan aikaan naiset triggeröityvät oikein porukalla ja hyökkää miehen kimppuun jos mies yrittää muuttaa naista kun naisen pitää saada olla juuri semmoinen kun nainen itse haluaa

Pelaan. Hermot lepää kun pääsee v***umaisen työpäivän päätteeksi ampumaan Call of Dutyssä äänenmurroksen rajamailla olevia angstiteinejä.

minä näin simppelinä otuksena ajattelisin, että jos siitä kumppanistaan tykkää, niin tykkää myös siitä että kumppanilla on omasta mielestään kivaa tekemistä, onhan seki jo paljon tässä elämän pskarapakossa.

Vierailija kirjoitti:

Olen äiti ja jos alan pelaamaan, pelaan koko yön enkä voi lopettaa ja lopulta lapsi repii aamulla minut koneelta pois. Eli en voi pelata. 

omien pelivehkeiden hommaaminen?

On tämä miehen sinkkuus jotenkin täydellistä. Voi pelailla xboxia, säästää mielettömät määrät rahaa, ei tarvi joka päivä lähteä kiertelemään museoihin, teattereihin, kahviloihin, pyöräilemään, lenkkeilemään, ulkomaanmatkoille + tunina nähtävyyksiä, jutella tunteista, kun meikäläinen yrittää nukkua, saa ottaa päikkärit, koska vain haluaa, saa katsoa haluamiaan ohjelmia hbo:sta. Ruokaa saa tehdä justiin sitä mitä haluaa, siivota kun haluaa jne...tossa vain muutamat jutut. Ainiin mulla kämppä yleensä tiptop, syön terveellisesti ja liikuntaakin harrastelen, mutta vain silloin, kun itsellä se fiilis. Alkoholia juon harvemmin, mutta se mahdollisuus, että voi avata sen yhden oluen työpäivän jälkeen saamatta siitä kritiikkiä on vaan mahtavaa. Näin mennään eläkeikään saakka.

Mutta onhan niitä miehiäkin naisten iloksi, jotka tota kaikkea suostuu tekemään. Mutta seksin takia en moiseen enää uhrautuisi, vaikka olis kuinka hyvännäköinen misu. Ja nyt niitä alapeukkuja kiitos:)

Mies osti omakotitalon striimaamista ja pelaamista varten, että on tilaa ympärillä. On aikomus muuttaa yhteen ja lapsia ei meillä ole ja tulevana vaimona tottakai tuen ja kannustan mieskultaani.

oiskohan nää muottiinpakottavat pirttihirmut niitä jotka on laittanu piparkakulle ylihinnan?

jotku kans puhuu miehestään niin että enempi kuulostaa että koirasta on puhe. yäkkis

Vierailija kirjoitti:

Olen mies enkä pelaa mitään tietokone- , kännykkä- enkä muitakaan pelejä. En ole myöskään kiinnostunut jääkiekosta enkä jalkapallosta tai muistakaan urheilu- tms. peleistä. Shakkia olen joskus kyllä nuorempana pelannut. Pitäisikö olla huolissaan?

Minusta pitää, ellei sinulla ole jotakin muuta harrastusta. Pelaaminen aktivoi aivoja. Ja kyllä pelaaminen aina voittaa tissuttelun.