Lue keskustelun säännöt.
Olen yhä surullinen siitä miten kohtelin minulla lapsena ollutta hamsteria.
19.05.2022 |
Lapsena me sisarukset saimme samaan aikaan lemmikkieläimen. Minä sain hamsterin, sisko sai undulaatin ja veli kultakalan. Minä olin 6v enkä tiennyt hamstereista oikein mitään ja kohtelin sitä ymmärtämättä sitä itse. Annoin sille ruoaksi milloin satuin keksimään kuten koiranruokaa, keksejä ja juustoa koska luulin että hiiret pitävät paljon juustosta ja hamsteri oli minusta melkein kuin hiiri. En ymmärtänyt että sen olisi pitänyt antaa päivällä nukkua koska se oli yöeläin. Niinpä pakotin sen usein koulusta tultuani heräämään koska halusin leikkiä sen kanssa ja monesti laitoin sen monta kertaa esimerkiksi juoksupyörään koska ajattelin että sen pitäisi juosta siinä. Tuoreruokaa se ei juurikaan saanut eikä sen häkkiä siivottu kovin usein eikä se päässyt sieltä koskaan pois. Se ei sitten elänyt kovin pitkään. Olen yhä reilun 30 vuoden jälkeen surullinen ja katuvainen kun olin tietämättäni eläinrääkkääjä.
Kommentit (7)
Samoja mietteitä, paitsi että olen toiminut väärin eläimiä kohtaan vielä aikuisenakin, tietämättömyyttäni. Aikaisemmin esimerkiksi kissanpentujen luovutusikä oli alhaisempi ja niin meilläkin toimittiin.
Ei voi kuin antaa anteeksi itselleen ja toimia nyt paremmin elänten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että lapsi rääkkää eläimiä ja nauttii siitä on yksi varhaisimmista merkeistä luonneviasta.
No hui. Tulee paha mieli hamsterisi puolesta.
Oletko omasta mielestäsi ihan normaali ihminen nykyään?
Hamsterin hoito on ollut viimesijaisesti vanhempiesi vastuulla, heidän olisi pitänyt ymmärtää ettei 6-vuotias voi ottaa tuollaista vastuuta. Vähintäänkin heidän olisi pitänyt huolehtia, että hamsu saa sopivaa ruokaa ja häkki on puhdas.
Itselläni on samantyyppinen kokemus, sain ensimmäisen lemmikin (gerbiili) myös 6-vuotiaana enkä osannut hoitaa sitä ollenkaan. En voinut edes selvittää asioita mistään kun en osannut lukea. Vanhempani pesivät kätensä gerbiilin hoitamisesta täysin. Eihän se hyvin mennyt sitten. Nyt omassa perheessä on kissa, joka on puheissa 9-vuotiaan tyttömme "oma", mutta tytöltä ei odoteta muuta kuin että pitää kissaa hyvänä ja antaa sille aikuisten hankkimat ruoat. Ehkä vähän vanhempana saa tehtäväkseen siivota myös hiekkalaatikkoa, mutta silloinkin valvonta pysyy meillä.
Älä ole liian ankara itsellesi, AP. Nyt kun tiedät paremmin, osaat toimia paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapsi rääkkää eläimiä ja nauttii siitä on yksi varhaisimmista merkeistä luonneviasta.
Paitsi että tässä haluttiin toimia oikein ja kuviteltiin niin tapahtuvan vs. luonnevikainen rääkkääjä tietää tasan mitä tekee, ja saa nautintoa siitä, että vahingoittaa toista luontokappaletta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin usein, mikä sellaisia vanhempia vaivaa, jotka hankkivat pienille lapsille lemmikkejä ja olettavat heidän pystyvän ottamaan täyden vastuun lemmikin hyvinvoinnista?
Itsekin välttelen nykyään somejulkaisuja omasta lemmikistäni (hieman eksoottisempi kaveri), kun eräs kaveri innoissaan hehkutti, miten olivat ihailleet alle kouluikäisten lastensa kanssa lemmikkini touhuja ja miettineet, ottaisivatko itsekin lapsille ko. lemmikkieläimen. Tiedän, että heillä ei osaamista/ jaksamista riittäisi kyseisen eläinlajin kanssa ja kyseessä on vielä erittäin pitkäikäinen eläin.
6v on aivan liian nuori ottaakseen vastuulleen lemmikkiä - olit pelkkä lapsi, joten kannattaa ymmärtää että vanhempasi olivat edesvastuuttomia.