Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla niin masentunut ettei jaksa käydä suihkussa?
18.05.2022 |
Onko silloin jo kyse vaikeasta masennuksesta? Laulaja Naomi Judd kuoli hiljattain, teki im, ja oli kertonut jossain haastattelussa pari vuotta sitten ettei pystynyt pitkään aikaan peseytymään, kun oli niin masentunut. Hänellä oli treatment resisting major depression -niminen häiriö. Oli näyttelijä Ashley Juddin äiti.
Kommentit (32)
Sehän on peräti tavallista.
Lievässäkin tai ainakin keskivaikeassa masennuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeimmin masentuneet laskevat alleen, koska eivät jaksa vessaan. Joitakin ruokitaan lusikalla suuhun, koska muuten eivät syö.
Tuo peseytymättömyys on ihan perussettiä.
Oon kerran tavannut tyttelin joka oli sheivaamatta. Oli varmaan joku mt feeministi case.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Mä kävin viimeksi suihkussa viime viikon torstaina.
Tulin just suihkusta, kävin viimeksi viikko sitten. Huomenna pitäisi mennä apteekkiin ja mietin, että voi olla makaroonia tukassa, kun sitä söin tänään. Usein monta viikkoa menee, jos vain ei mihinkään tarvitse mennä. En jaksa kesää yhtään, kun kaikki tuppaavat pihalle ja juttelemaan jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan 2000-luvulta TV ohjelman masentuneesta nuoresta naisesta ja perheestään. Äiti sanoi huomanneensa että jotain on pahasti pielessä kun tytär ei enää noussut nojatuolissa. Äiti oli yrittänyt lahjoa tytärtä rahalla, matkalla Espanjaan jne., mut tytär ei noussut tuolista enää.
Voi olla masennuksen oire. Itselläni on ollut tuo jo n. puoli vuotta. Kovasti taistelen, että saisin itseni taas peseytymään normaalisti :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain lukenukki että eka masennuksen oireita on ettei jaksa huolehtia hygieniasta
Mun ystävä on usein puhunut, että kun ei pysty edes suihkussa käymään. Liittyy hänellä vahvasti masennukseen.
Itsekin olen vaikeasti masentunut ollut, mutta olisin mieluummin päinvastoin vaikka koko ajan suihkussa jos kehtaisin. Muutenkin olen sanonut, että sitä masentuneempi olen mitä enemmän laittaudun. Häpeän masennustani, joten se on suojakeino ettei kukaan vaan huomaisi mitään.
Meitä on moneen junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä, kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä on usein puhunut, että kun ei pysty edes suihkussa käymään. Liittyy hänellä vahvasti masennukseen.
Itsekin olen vaikeasti masentunut ollut, mutta olisin mieluummin päinvastoin vaikka koko ajan suihkussa jos kehtaisin. Muutenkin olen sanonut, että sitä masentuneempi olen mitä enemmän laittaudun. Häpeän masennustani, joten se on suojakeino ettei kukaan vaan huomaisi mitään.
Meitä on moneen junaan.
Näin juuri, masennus ilmenee eri tavoin eri ihmisellä. Mullakin on vaikea masennus, mutta puunaan itseäni enemmän kuin koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon kerran tavannut tyttelin joka oli sheivaamatta. Oli varmaan joku mt feeministi case.
Ja sinä tietysti olet täysin karvaton, ei edes silmäripsiä ole jäljellä?
itse masentuneena en tosiaan jaksanut edes suihkussa käydä, vaikka "terveenä" juoksin suurinpiirtein maratoneja.
Jotain hyvää jos pitää hakemalla hakea, niin tupakointikin jäi pois, kun en jaksanut raahautua kiskalle ostaan nikotiinia.
Väkisin jouduin raahautumaan veskiin ja ruoka oli velliä ja jugurttia kun pureskelukin kävi työstä.
Miten tommosesta tilanteesta pystyy alkaa toipumaan? Itsellä paha masennus ja nyt jo kolme lääkekokeilua takana. Olen siis pystynyt pitkään syömään noita kaikkia (ei ole sivuoireiden takia tarvinnut lopettaa), mutta yksikään ei ole tuonut mitään apua. Että olisi alkanut piristymään tai voimat palautumaan. Jos lääkkeetkään ei auta, niin mikä auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Miten tommosesta tilanteesta pystyy alkaa toipumaan? Itsellä paha masennus ja nyt jo kolme lääkekokeilua takana. Olen siis pystynyt pitkään syömään noita kaikkia (ei ole sivuoireiden takia tarvinnut lopettaa), mutta yksikään ei ole tuonut mitään apua. Että olisi alkanut piristymään tai voimat palautumaan. Jos lääkkeetkään ei auta, niin mikä auttaa?
Ne laittavat terapiaan, jos on varaa ja aikaa ja näyttää siltä, että on tarvetta. Sen terapian aikana jaksaa käydä siellä suihkussa just, kun sinne menee. Sen jälkeen taas vaan on ja seuraavan kerran suihkuun, kun tulee terapia-aika. Sitten ne laittavat päiväsairaalaan. Siellä hoitajat juoruilevat jossain huoneen nurkassa ringissä sukkia kutoen ja yrität itse kutoa sitä sukkaa, eikä siitä mitään tule, kun et ikinä ole käsityöihminen ollut. Sen jälkeen laittavat siellä kuntosalille ja tällaisena syömishäiriöisenä puhkeaa uusi syömishäiriö ja siinä juoksee punttisalilta toiselle ja sitten se katkeaa seinään ja istut taas himassa odottamassa sitä hetkeä millon on syy mennä pesulle ja toivot, ettei sitä tule.
En mä tiedä miten tästä ikinä nousee mihinkään. En mä tiedä onko masennukseen oikeasti mitään. Sen tiedän, että lääkkeillä hyvin harva saavuttaa yhtään mitään. Mitkään kalaöljyt ja muu hömppä ei auta yhtään.
- se jolla makaroonia tukassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tommosesta tilanteesta pystyy alkaa toipumaan? Itsellä paha masennus ja nyt jo kolme lääkekokeilua takana. Olen siis pystynyt pitkään syömään noita kaikkia (ei ole sivuoireiden takia tarvinnut lopettaa), mutta yksikään ei ole tuonut mitään apua. Että olisi alkanut piristymään tai voimat palautumaan. Jos lääkkeetkään ei auta, niin mikä auttaa?
Ne laittavat terapiaan, jos on varaa ja aikaa ja näyttää siltä, että on tarvetta. Sen terapian aikana jaksaa käydä siellä suihkussa just, kun sinne menee. Sen jälkeen taas vaan on ja seuraavan kerran suihkuun, kun tulee terapia-aika. Sitten ne laittavat päiväsairaalaan. Siellä hoitajat juoruilevat jossain huoneen nurkassa ringissä sukkia kutoen ja yrität itse kutoa sitä sukkaa, eikä siitä mitään tule, kun et ikinä ole käsityöihminen ollut. Sen jälkeen laittavat siellä kuntosalille ja tällaisena syömishäiriöisenä puhkeaa uusi syömishäiriö ja siinä juoksee punttisalilta toiselle ja sitten se katkeaa seinään ja istut taas himassa odottamassa sitä hetkeä millon on syy mennä pesulle ja toivot, ettei sitä tule.
En mä tiedä miten tästä ikinä nousee mihinkään. En mä tiedä onko masennukseen oikeasti mitään. Sen tiedän, että lääkkeillä hyvin harva saavuttaa yhtään mitään. Mitkään kalaöljyt ja muu hömppä ei auta yhtään.
- se jolla makaroonia tukassa
Melko toivottamalta tämä kieltämättä vaikuttaa. Oli niin suuria toiveita lääkityksen suhteen, että nyt masentaa vielä enemmän kun konkreettisesti tajuaa ettei apua ole. Terapiaan koen jo ajatuksena turhaksi. Ei minun masennusta ainakaan millään ajatuksilla, puhumalla, mielikuvilla ja -harjotteillla paranneta. Tarvitsisin virtaa, voimaa ja energiaa ruumiseen, että jaksaisin tehdä normaaleja asioita. Piriäkö tässä seuraavaksi kokeilemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tommosesta tilanteesta pystyy alkaa toipumaan? Itsellä paha masennus ja nyt jo kolme lääkekokeilua takana. Olen siis pystynyt pitkään syömään noita kaikkia (ei ole sivuoireiden takia tarvinnut lopettaa), mutta yksikään ei ole tuonut mitään apua. Että olisi alkanut piristymään tai voimat palautumaan. Jos lääkkeetkään ei auta, niin mikä auttaa?
Ne laittavat terapiaan, jos on varaa ja aikaa ja näyttää siltä, että on tarvetta. Sen terapian aikana jaksaa käydä siellä suihkussa just, kun sinne menee. Sen jälkeen taas vaan on ja seuraavan kerran suihkuun, kun tulee terapia-aika. Sitten ne laittavat päiväsairaalaan. Siellä hoitajat juoruilevat jossain huoneen nurkassa ringissä sukkia kutoen ja yrität itse kutoa sitä sukkaa, eikä siitä mitään tule, kun et ikinä ole käsityöihminen ollut. Sen jälkeen laittavat siellä kuntosalille ja tällaisena syömishäiriöisenä puhkeaa uusi syömishäiriö ja siinä juoksee punttisalilta toiselle ja sitten se katkeaa seinään ja istut taas himassa odottamassa sitä hetkeä millon on syy mennä pesulle ja toivot, ettei sitä tule.
En mä tiedä miten tästä ikinä nousee mihinkään. En mä tiedä onko masennukseen oikeasti mitään. Sen tiedän, että lääkkeillä hyvin harva saavuttaa yhtään mitään. Mitkään kalaöljyt ja muu hömppä ei auta yhtään.
- se jolla makaroonia tukassa
Melko toivottamalta tämä kieltämättä vaikuttaa. Oli niin suuria toiveita lääkityksen suhteen, että nyt masentaa vielä enemmän kun konkreettisesti tajuaa ettei apua ole. Terapiaan koen jo ajatuksena turhaksi. Ei minun masennusta ainakaan millään ajatuksilla, puhumalla, mielikuvilla ja -harjotteillla paranneta. Tarvitsisin virtaa, voimaa ja energiaa ruumiseen, että jaksaisin tehdä normaaleja asioita. Piriäkö tässä seuraavaksi kokeilemaan?
Anna anteeksi. Ei mun ollut tarkoitus sua lannistaa. Se voi ihan hyvin olla, että sinä hyödyt niistä lääkkeistä.
Lähetän nyt sulle kuitenkin ensiavuksi halauksen täältä ajatuksenvoimalla.
Voi olla.