Mikä on rakkain paikkasi maailmassa?

Ihania kommenteja, kyynel tais nousta silmään

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden koti maalla Pohjois-Savossa järven ja metsien äärellä. Siellä on sukuni asunut jo monta sukupolvea ja niin valtavasti hyviä muistoja liittyy noihin paikkoihin.

Olisi vaikka voinut kirjoittaa tämän kommentin. Samoilla siis mennään!

Lapsuudenkotini lisäksi Tampere ja Japani ovat paikkoja, joissa mieleni on levollinen. Tulen vielä matkustamaan Japaniin uudestaan ja Tampereelle muuttamaan.

Rakkaimmat paikat on luonnossa. Kuunnella ja katsella ja aistia, seurata elämää ympärillä.

Meren rannalla yksin. Vain olla hiljaa ja rauhassa. 

Rakastan isoja vanhoja puita. Niitten seurassa on hyvä olla. Aistia niitten rauha ja viisaus, levollisuus ja turva.

Oma mökkini omassa saaressa Saimaan vesistöalueella.

Lapsuuden koti vatajas satakunta

Mökillä lintujen laulua kuunnellessa, istun laiturilla ja laskeskelen poutapilviä <3

Oma koti täällä Espoon pientaloalueella. Pitkä matala hiekkaranta merellä jota pitkin voi purjehtia vaikka San Remoon. Lämmin aurinko nurkkaus pihalla, jossa voi juoda päiväkahvit kirsikan kukkien vaaleanpunaisen pilven alla. Ja piha täynnä  kevään  sinivuokkoja.

Oma koti on se rakkain paikka, vaikka tämä koti on aika uusi (olen asunut 3 vuotta), niin on muodostunut tosi rakkaaksi paikaksi ja viihdyn tosi hyvin. Ihanat naapurit edesauttavat viihtymistä tosi paljon, olen saanut naapurin naisesta todella hyvän ystävän itselleni, ollaan niin samanhenkisiä, on se kumma että joidenkin kanssa vain natsaa heti.

Oma sänky

Vaimon sisällä. Siitä olen saanut nauttia 20 vuotta, siellä ollaan henkisesti ja fyysisestä lähellä, se on nautintoa joka solulla, siellä koetaan rakkautta ja siellä rakennetaan jokapäiväisiä palikoita kohdalleen. Siellä unohtuu stressi, siellä vaihdetaan rakkauden hormoneja ja siellä ollaan yhtä. Se on energia pesä kaikkeen elämässä. Toinen paikka on mökki ja rantasauna.

Ei minulla ole sellaista. Enää. Kaikki on ollutta ja mennyttä.

Oma koti ja isommassa mittakaavassa

Kuopio

Lapsuuden koti, jossa asuin ensimmäiset kuusi ikävuottani, ja sen ympäristö. Iso piha peltotilkkujen keskellä, vehmasta sekametsää, kalliota, ison järven ranta vieressä. Paratiisi lapselle. Olen haaveillut paluumuutosta, mutta eihän se lapsuuden onnellinen maailma enää palaa.

Oma koti. ♥

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden koti maalla Pohjois-Savossa järven ja metsien äärellä. Siellä on sukuni asunut jo monta sukupolvea ja niin valtavasti hyviä muistoja liittyy noihin paikkoihin.

Olisi vaikka voinut kirjoittaa tämän kommentin. Samoilla siis mennään!

Lapsuudenkotini lisäksi Tampere ja Japani ovat paikkoja, joissa mieleni on levollinen. Tulen vielä matkustamaan Japaniin uudestaan ja Tampereelle muuttamaan.

Tervetuloa, tämä on Suomen paras kaupunki!! Muutin 4v sitten ja aion jäädä loppuiäkseni!

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempieni jäljiltä jäänyt mökinrähjä, erityisesti osittain veden päälle rakennettu saunan kuisti.

Erityisesti kerran kahden viikon Keski-Euroopan duunireissun päätteeksi, olin pe aamuna aivan kipinöivän malttamaton kotireissun alussa. 12h myöhemmin melkein itkin tuolla kuistilla, sitä kesäillan rauhaa saunan pesän napsahtelun säestäessä kuikan laulantaa.

Tämän takia suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa!

Oman rakkaan kainalossa. Kotona, maailmalla, merillä, hänen lähellään on hyvä olla. 

Oma koti.

Ehkä voisin mainita myös Repoveden kansallispuiston. Olin siellä vuosia sitten retkellä. Aamulla katselin jylhän metsän keskellä avautuvaa kallioista järvimaisemaa ja ajattelin, että luonnon osalta tämä planeetta on melkein paratiisi.

Fanön saari Tanskan länsirannikolla. Hienoa hiekkarantaa joka suuntaan miltei silmänkantamattomiin. Tuntuu kuin ei olisi edes maapallolla. Hyvällä tuurilla voi bongata hylkeitä.

Toinen on Tallinnan vanhakaupunki ja sen keskiaikaiset osat nimenomaan. Ei mitkään Superalkot, Viru-hotelli tai Mustamäen tori.

Nykyinen kotimme.