Taaperon mieletön uhma vauvan tullessa perheeseen!?
Alkaa pikkuhiljaa väsyttämään ja stressaamaan 2-vee tyttömme käytös. Pikkuveikka on nyt kuukauden vanha ja vauvan synnyttyä taaperon uhma senkun paheni. Tyttö on olemassaankin tosi temperamenttinen ja reipas, mutta nyt käytös alkaa olla aikamoista. Varmasti kaikki johtunee huomionkipeydestä ja yritänkin parhaani mukaan hänen kanssaan touhuta..mikään vaan ei tunnu riittävän.
Tuntuu et koko ajan tapellaan, mulla on hermo kireellä ja tulee huudettua monta kertaa päivässä. Tyttö ei tunnu uskovan mitään ja todella koettelee vanhempiaan. Koskaan ei ole tullut mieleeni kurittaa lasta, mutta toisinaan tulee oltua turhan äkkipikainen ja kovakourainen tyttöä kohtaan. Esimerkkinä mm. rappukäytävässä rappujen nouseminen ulkoilureissun jälkeen...Asumme hissittömän kerrostalon toisessa kerroksessa ja lähes poikkeuksetta jokaikinen kerta tyttö heittäytyy maahan raivoamaan, kun ei suostu rappuja kävelemään (ennen tämä sujui vaivatta). Jos minulla on vauva sylissä, en kertakaikkiaan kykene isompaa lasta samanaikaisesti kantamaan ylös. Tällöin tulee toisinaan " kiskottua" tyttö perässä kädestä/vaatteista raahaten ja riidellen. Minulla on koko ajan paha mieli, kun riitaa tulee ja tuntuu että olen täysin epäonnistunut lapseni kasvatuksen suhteen.
Meillä on tapana jutella tytön kanssa aina riitojen jälkeen ja pyydetään anteeksi halauksin ja pusuin. Lapseni on minulle erittäin rakas, mutta joskus vaan tuntuu et rajansa on jopa äidin jaksamisella. Onko kellään ollut näin vaikeaa uuden perheenjäsenen synnyttyä? Vertaistukea kaivataan!
Kommentit (5)
Meillä ihan vastaavanlainen tilanne. Tyttö on nyt 2,9v. ja pikkuveli syntyi elokuun alussa. Uhmaa oli jo ennen vauvan syntymää, mutta selvästi enemmän nyt pikkuveljen myötä. Välillä päiviä, et tuntuu ettei muuta tehdäkään kun riidellään!! Tyttö on jo luonteeltaankin temperamentikas, mutta nyt uhman myötä todellinen jääräpää. Kiukuttelua ja " maahan heittäytymistä" ajasta ja paikasta riippumatta! Onneksi ei kohdista kiukkua veljeensä, sitä ei onneksi tarvii pelätä..
Mutta pitkää pinnaa vaaditaan, ei muuta kuin voimia kaikille samassa tilanteessa eläville. Eiköhän tämä ajanmittaa helpotu :)
Esikoinen 1v4kk vauvan syntyessä. Eka meni ihan ok mut sit tuli kausi jolloin musta tuntu että koko ajan matsaan esikoisen kanssa. Ja että esikoinen ei muuta tee kuin kiukuttelee ja riitelee ja temppuilee vastaan... Mikään ei auttanut mutta ajan kanssa hävisi tai ainakin tuli väliin hieman seesteisempiä kausia. Joten hurjasti tsemppiä sulle, koita jaksaa!!! Muuta en osaa sanoa, valitettavasti... :)
Meillä ikäero 1,5v. Esikoinen on nyt 2v2kk ja kuopus melkein 8kk. Meillä on ollut tähän asti ihan kamalan vaikeeta. Olin ihan hajalla tuossa elokuussa, mulla ei lähteny enää maitokaan herumaan. Saatiin nopeesti esikoinen perhepäivähoitoon kun en enää kertakaikkiaan jaksanu. Nyt ollaan oltu viikko neljän seinän sisällä kolmestaan kun esikoisella on vesirokko ja kuopuksella korvatulehdus. Odotin kauhulla tätä viikkoa, mutta yllättäen onkin ollut vähän helpompaa. Pojat saavat jo vähän seuraa toisistaan eikä minun tarvi koko ajan odottaa sydän syrjällään että mitä tapahtuu seuraavaksi. Paljon on auttanut kun on saanut kuopuksen kävelytuoliin. Puuha-Peteä, Tomi Traktoria ja Maisaa meillä pyöritetään surutta. Koen myös että uhmis tottelee nyt jostain syystä vähän paremmin. Sille voi selittää juttuja ja tuntuu jotain ymmärtävänkin. Kyllä meillä on monet kerrat taisteltu. Oon mm. vieny sen kaikki vaatteet päällä suihkuun kun ei antanut riisua.
frodo:
Onko kellään ollut näin vaikeaa uuden perheenjäsenen synnyttyä? Vertaistukea kaivataan!
Meidän 3 vuotta täyttävä poika on ollut nyt jo vuoden kovassa uhmassa ja nyt kun pikkuveli syntyi niin kyllä on raskasta hänen kanssaan välillä aina. Pikkuveli on nyt viikon vanha. Esikoisemme rakastaa kyllä vauvaa ja halii ja pusuttelee mutta sitten välillä on kuitenkin uhmassa tai villiintyessään aika raju otteissaa ja uhman kanssa on muuten siis normaalissa elämässä hurjan hankalaa. Hän osaa olla tosi kilttikin mutta sitten hetkessä muuttuu pieneksi riiviöksi ja hermot menee vanhemmilta. Hän oli todella helppo vauvana ja vielä tuohon 2 vuotiaaksi asti mutta sitten uhma todella alkoi ja jos asiat ei mene niin kuin hän haluaa niin uhkailee että lyö ja lyökin. se on outoa koska emme ole koskaan opettaneet hänelle sellaista. Hän on kanssa todella rakas meille ja ulkopuolisista hän on todella kiltti mutta vain lähipiirin ihmiset ovat huomanneet että hänellä on poikkeuksellisen kova uhma.En ole koskaan nähnyt kenelläkään vastaavaa. Olemme keksineet ratkaisun joka helpottaa päivän touhuja. Muuten emme pääsisi kovin usein ulos emmekä pystyisi tekemään mitään jos poika ei halua. olemme uhkailleet että otamme häneltä muuten hänen rakkaan unilelun pois. Se kuulostaa kylmältä mutta toimii ja kertaakaan emme ole sitä oikeasti vieneet. Se unilelu on hänellä niin rakas että kun näin uhkailemme niin saamme hänet vaikka mukaan ulos jos ei muuten haluaisi lähteä. Mietin tosiaan miten tämä uhma ja milloin lähtee pois. vauvan kanssa ei kuitenkaan vielä ole ongelmia paitsi kun se että välillä voi vahingossa liian rajusti leikkiä vauvan kanssa ja sitten jos uhman päällä ollessa joutuu vauva lähelle niin voi uhkailla satuttavansa vauvaa.muuten yleisesti on todella huolehtiva ja rakastava isoveli.