Lapsi määrää perheessä?

Vierailija kirjoitti:

Onko mitään muita ongelmia, eli onko kyse vain luonteesta, vai voisiko taustalla olla jokin diagnoosi?

Normaalin lapsen kanssa auttaa vain se, että pysyy jämäkkänä ja johdonmukaisena, eikä anna huudolle periksi. Erityislapsen kohdalla minulla ei ole tietoa miten olisi paras toimia.

Itse osoitan lapselle myös ymmärrystä ja myötätuntoa, en jätä huutamaan yksin vaan otan syliin ja kerron miksi asiat tehdään niin kuin ne tehdään, ja että näen kyllä että lasta harmittaa kun ei pääse ulos, nyt täytyy tehdä ruokaa ja ulkoillaan sen jälkeen/huomenna tms.

Meidän lapset kun saivat raivarin, niin siinä ei sylissä pysytty eikä mitkään sanat menneet jakeluun. Oli vain pidettävä kiinni, ettei juokse päin seinään.

Nykyään he ovat jo aikuisia yliopisto-opiskelijoita. Ihan normaaleja muutenkin.

Minulla risteilee päässä usein itseäni syyllistäviä ajatuksia, kun tämä on näin vaikeaa. Enkö ole riittävän sensitiivinen, kun en anna lapsen määrätä? Enkö huomio lasta riittävästi, kun en enää nykyään lohduta koko ajan kaikkia itkuja vaan saatan vaikka tehdä vain ruokaa? Jne.

Jos joku hoksaa mitä teen väärin, niin sanokaa.

Ap

Miehen mielestä minun pitäisi paljon useammin antaa lapselle mitä lapsi haluaa, jotta kotona olisi hiljaista. Eli tästä tilanteesta on tullut vähän jo kiistaa meidän välille, mikä uuvuttaa minua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miehen mielestä minun pitäisi paljon useammin antaa lapselle mitä lapsi haluaa, jotta kotona olisi hiljaista. Eli tästä tilanteesta on tullut vähän jo kiistaa meidän välille, mikä uuvuttaa minua. Ap

Ei missään nimessä tulis antaa periksi lapsen raivokohtauksiin. Se vaan pahentaa tilannetta kun lapsi oppii että saa sen mitä tahtoo jos kiljuu ja potkii tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Meillä ei kysytä lapselta sellaisia asioita joita hän ei voi päättää. Kerrotaan hieman etukäteen, että kohta lähdetään kauppaan, jotta lapsella on aikaa lopettaa leikit rauhassa, eikä tule äkillisiä yllätyksiä. Tarvittaessa kerrotaan miksi jokin asia tehdään, esim. kaupassa pitää käydä koska muuten meillä ei ole ruokaa. Lapsi voi valita vaikka minkä takin haluaa laittaa, tai ottaa lelun mukaan autoon tms. Näillä voi monesti hämätä jos lähtö on muuten nihkeää.

Voihan meillä olla helppo lapsikin, mutta kyllä ihan normaalit uhmat ja väännöt ja kiukuttelut on käyty läpi. Tuo ennakointi on auttanut paljon, ei revitä lasta mukaan kesken leikin tai lastenohjelman, vaan sanotaan että voi tehdä loppuun sen mitä on tekemässä ja sen jälkeen tapahtuu jotain muuta, kuten lähdetään jonnekin tms. Tarvittaessa otetaan lapsi olalle ja mennään, eikä jäädä enempäänsä neuvottelemaan. Aina annetaan mahdollisuus toimia yhteistyössä, mutta jos se ei onnistu, niin se ei estä meitä hoitamasta asioita. Lapsi on myös alusta asti joutunut sopeutumaan siihen, ettei hänellä ole valtaa päättää monestakaan asiasta.

Ei meilläkään kysytä. Ja lähdöt ja muut sanotaan ajoissa, jotta ehtii rauhassa tehdä loppuun kesken olevat asiat.

Kerron esimerkin meidän arjesta: sanon lapselle, että alan hetken päästä tekemään päivällistä ja voit tulla auttamaan tai jäädä leikkimään. Lapsi vastaa, että ei kun nyt lähdetään pihalle. Kerron rauhallisesti, että ei lähdetä, vaan äidin on aika tehdä päivällistä (ja voit auttaa tai leikkiä yksin). Alkaa täyttä kurkkua huutaminen, että äidin täytyy heti lähteä minun kanssa pihalle. Ja huuto jatkuu vain, vaikka saisin päivällisen jo valmiiksikin.

Ap

Eikö lapsi näissä tilanteissa ole saanut leikkiä koko päivänä pihalla vai miksi haluaa sinne päivällisaikaan? Tuo huutaminenhan on ihan ymmärrettävää, jos lapsi on odottanut koko päivän että koska lähdetään ulos ja sitten sanotaankin vain ettei sinne pääse ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Meillä ei kysytä lapselta sellaisia asioita joita hän ei voi päättää. Kerrotaan hieman etukäteen, että kohta lähdetään kauppaan, jotta lapsella on aikaa lopettaa leikit rauhassa, eikä tule äkillisiä yllätyksiä. Tarvittaessa kerrotaan miksi jokin asia tehdään, esim. kaupassa pitää käydä koska muuten meillä ei ole ruokaa. Lapsi voi valita vaikka minkä takin haluaa laittaa, tai ottaa lelun mukaan autoon tms. Näillä voi monesti hämätä jos lähtö on muuten nihkeää.

Voihan meillä olla helppo lapsikin, mutta kyllä ihan normaalit uhmat ja väännöt ja kiukuttelut on käyty läpi. Tuo ennakointi on auttanut paljon, ei revitä lasta mukaan kesken leikin tai lastenohjelman, vaan sanotaan että voi tehdä loppuun sen mitä on tekemässä ja sen jälkeen tapahtuu jotain muuta, kuten lähdetään jonnekin tms. Tarvittaessa otetaan lapsi olalle ja mennään, eikä jäädä enempäänsä neuvottelemaan. Aina annetaan mahdollisuus toimia yhteistyössä, mutta jos se ei onnistu, niin se ei estä meitä hoitamasta asioita. Lapsi on myös alusta asti joutunut sopeutumaan siihen, ettei hänellä ole valtaa päättää monestakaan asiasta.

Ei meilläkään kysytä. Ja lähdöt ja muut sanotaan ajoissa, jotta ehtii rauhassa tehdä loppuun kesken olevat asiat.

Kerron esimerkin meidän arjesta: sanon lapselle, että alan hetken päästä tekemään päivällistä ja voit tulla auttamaan tai jäädä leikkimään. Lapsi vastaa, että ei kun nyt lähdetään pihalle. Kerron rauhallisesti, että ei lähdetä, vaan äidin on aika tehdä päivällistä (ja voit auttaa tai leikkiä yksin). Alkaa täyttä kurkkua huutaminen, että äidin täytyy heti lähteä minun kanssa pihalle. Ja huuto jatkuu vain, vaikka saisin päivällisen jo valmiiksikin.

Ap

Eikö lapsi näissä tilanteissa ole saanut leikkiä koko päivänä pihalla vai miksi haluaa sinne päivällisaikaan? Tuo huutaminenhan on ihan ymmärrettävää, jos lapsi on odottanut koko päivän että koska lähdetään ulos ja sitten sanotaankin vain ettei sinne pääse ollenkaan.

On saanut leikkiä pihalla jo aiemmin sinä päivänä. Ja se piha oli vain esimerkki, yhtä hyvin voi keksiä vaatia, että ei kun äidin pitää lukea juuri nyt kirjaa minulle. Tms. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miehen mielestä minun pitäisi paljon useammin antaa lapselle mitä lapsi haluaa, jotta kotona olisi hiljaista. Eli tästä tilanteesta on tullut vähän jo kiistaa meidän välille, mikä uuvuttaa minua. Ap

Mitä mies tekee sillä välin kun lapsi huutaa ja raivoaa, jos on paikalla? Onko lapsen kanssa vai ulkoistaako itsensä jonnekin muualle ja jättää sinut selviämään yksin?

Antaako mies periksi huutamiselle? Jos antaa, niin siinä on yksi ongelman juurisyy ja se muutenkin aiheuttaa lapselle hämmennystä. Olisi erittäin tärkeää, että vanhemmilla on yhtenäinen linja kasvatusasioissa.

Mies on väärässä, siitä ei seuraa mitään hyvää jos lapsi alkaa huutamalla saada tahtonsa läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen mielestä minun pitäisi paljon useammin antaa lapselle mitä lapsi haluaa, jotta kotona olisi hiljaista. Eli tästä tilanteesta on tullut vähän jo kiistaa meidän välille, mikä uuvuttaa minua. Ap

Mitä mies tekee sillä välin kun lapsi huutaa ja raivoaa, jos on paikalla? Onko lapsen kanssa vai ulkoistaako itsensä jonnekin muualle ja jättää sinut selviämään yksin?

Antaako mies periksi huutamiselle? Jos antaa, niin siinä on yksi ongelman juurisyy ja se muutenkin aiheuttaa lapselle hämmennystä. Olisi erittäin tärkeää, että vanhemmilla on yhtenäinen linja kasvatusasioissa.

Mies on väärässä, siitä ei seuraa mitään hyvää jos lapsi alkaa huutamalla saada tahtonsa läpi.

Jättää minut selviämään yksin. Ei hän niinkään anna periksi huutamiselle vaan ulkoistaa itsensä ja vaatii että minä annan periksi ellei lapsi muuten lopeta kiukkua. Ap

Onko nämä tilanteet sellaisia, joissa sinun huomio on pois lapselta? Eli lapsi yrittää keksiä jotain yhteistä tekemistä juuri silloin kun sinun pitäisi tehdä jotain muuta kuin olla lapsen kanssa?

Mietin itse välillä ihan kamalia ajatuksia, että olenko aivan liian kylmä, kova, vaativa ja epäempaattinen äiti. Mutta en vain pysty siihen, että antaisin periksi lapselle. Ja siis joka päivä on kyllä niitä asioita, mitä lapsi saa päättää tai valita, mutta tuon ikäisen elämässä suurin osa asioista minusta on aikuisen päätettäviä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä tilanteet sellaisia, joissa sinun huomio on pois lapselta? Eli lapsi yrittää keksiä jotain yhteistä tekemistä juuri silloin kun sinun pitäisi tehdä jotain muuta kuin olla lapsen kanssa?

Usein kyllä. Mutta pakkohan minun on tehdä välillä vaikka ruokaa tai kotitöitä. Ja lapsi siis aina saa tulla niihin mukaan, jos haluaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen mielestä minun pitäisi paljon useammin antaa lapselle mitä lapsi haluaa, jotta kotona olisi hiljaista. Eli tästä tilanteesta on tullut vähän jo kiistaa meidän välille, mikä uuvuttaa minua. Ap

Mitä mies tekee sillä välin kun lapsi huutaa ja raivoaa, jos on paikalla? Onko lapsen kanssa vai ulkoistaako itsensä jonnekin muualle ja jättää sinut selviämään yksin?

Antaako mies periksi huutamiselle? Jos antaa, niin siinä on yksi ongelman juurisyy ja se muutenkin aiheuttaa lapselle hämmennystä. Olisi erittäin tärkeää, että vanhemmilla on yhtenäinen linja kasvatusasioissa.

Mies on väärässä, siitä ei seuraa mitään hyvää jos lapsi alkaa huutamalla saada tahtonsa läpi.

Jättää minut selviämään yksin. Ei hän niinkään anna periksi huutamiselle vaan ulkoistaa itsensä ja vaatii että minä annan periksi ellei lapsi muuten lopeta kiukkua. Ap

Alkaa kuulostaa siltä, että perheenne ongelmat ei johdu lapsen käytöksestä, vaan syyt on muualla ja lapsi sitten oireilee niitä.

Kiva mies sinulla (not) 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen mielestä minun pitäisi paljon useammin antaa lapselle mitä lapsi haluaa, jotta kotona olisi hiljaista. Eli tästä tilanteesta on tullut vähän jo kiistaa meidän välille, mikä uuvuttaa minua. Ap

Mitä mies tekee sillä välin kun lapsi huutaa ja raivoaa, jos on paikalla? Onko lapsen kanssa vai ulkoistaako itsensä jonnekin muualle ja jättää sinut selviämään yksin?

Antaako mies periksi huutamiselle? Jos antaa, niin siinä on yksi ongelman juurisyy ja se muutenkin aiheuttaa lapselle hämmennystä. Olisi erittäin tärkeää, että vanhemmilla on yhtenäinen linja kasvatusasioissa.

Mies on väärässä, siitä ei seuraa mitään hyvää jos lapsi alkaa huutamalla saada tahtonsa läpi.

Jättää minut selviämään yksin. Ei hän niinkään anna periksi huutamiselle vaan ulkoistaa itsensä ja vaatii että minä annan periksi ellei lapsi muuten lopeta kiukkua. Ap

Alkaa kuulostaa siltä, että perheenne ongelmat ei johdu lapsen käytöksestä, vaan syyt on muualla ja lapsi sitten oireilee niitä.

Kiva mies sinulla (not) 👍

Sekin voi olla. Lapsesta en ole vikaa etsinyt, itseäni olen syyttänyt ongelmista. Ap

Olisikohan aika istuttaa mies pöydän ääreen ja pitää vakava keskustelu vanhemmuuden periaatteista ja miehen osallistumattomuudesta ja vaikeista tilanteista pakenemisesta?

Perheterapia voisi myös olla paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen mielestä minun pitäisi paljon useammin antaa lapselle mitä lapsi haluaa, jotta kotona olisi hiljaista. Eli tästä tilanteesta on tullut vähän jo kiistaa meidän välille, mikä uuvuttaa minua. Ap

Mitä mies tekee sillä välin kun lapsi huutaa ja raivoaa, jos on paikalla? Onko lapsen kanssa vai ulkoistaako itsensä jonnekin muualle ja jättää sinut selviämään yksin?

Antaako mies periksi huutamiselle? Jos antaa, niin siinä on yksi ongelman juurisyy ja se muutenkin aiheuttaa lapselle hämmennystä. Olisi erittäin tärkeää, että vanhemmilla on yhtenäinen linja kasvatusasioissa.

Mies on väärässä, siitä ei seuraa mitään hyvää jos lapsi alkaa huutamalla saada tahtonsa läpi.

Jättää minut selviämään yksin. Ei hän niinkään anna periksi huutamiselle vaan ulkoistaa itsensä ja vaatii että minä annan periksi ellei lapsi muuten lopeta kiukkua. Ap

Alkaa kuulostaa siltä, että perheenne ongelmat ei johdu lapsen käytöksestä, vaan syyt on muualla ja lapsi sitten oireilee niitä.

Kiva mies sinulla (not) 👍

Sekin voi olla. Lapsesta en ole vikaa etsinyt, itseäni olen syyttänyt ongelmista. Ap

Sinä sentään yrität olla hyvä vanhempi, mies sen sijaan sabotoi sen mitä sinä yrität saavuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehen mielestä minun pitäisi paljon useammin antaa lapselle mitä lapsi haluaa, jotta kotona olisi hiljaista. Eli tästä tilanteesta on tullut vähän jo kiistaa meidän välille, mikä uuvuttaa minua. Ap

Mies on väärässä ja hänen asenteen vuoksi lapsi oireilee kahta kauheammin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä tilanteet sellaisia, joissa sinun huomio on pois lapselta? Eli lapsi yrittää keksiä jotain yhteistä tekemistä juuri silloin kun sinun pitäisi tehdä jotain muuta kuin olla lapsen kanssa?

Usein kyllä. Mutta pakkohan minun on tehdä välillä vaikka ruokaa tai kotitöitä. Ja lapsi siis aina saa tulla niihin mukaan, jos haluaa. Ap

Totta kai pitää, eihän tarkoitus olekaan että lapseen keskittyy 24/7 eikä muuta pysty tekemään.

Ajattelin vain sitä, että kokeeko lapsi jotenkin tavallista vaikeampana tai uhkaavana sen että jätät hänet hetkeksi yksin, eikä kestä sitä ja yrittää kaikin keinoin saada sinut tekemään jotakin yhdessä, ja kehittää sitten näitä vaatimuksia että pitäisi aloittaa jokin leikki juuri silloin.

Eikö mies voisi viedä lasta ulkoilemaan silloin kun teet ruokaa, jos on kotona? Ja tämä tietysti jo ennen kuin tilanne eskaloituu huudoksi? Vai eikö jaksa olla sen vertaa oman lapsensa kanssa?

Tuollaiseen auttaa parhaiten vastamelukuulokkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä tilanteet sellaisia, joissa sinun huomio on pois lapselta? Eli lapsi yrittää keksiä jotain yhteistä tekemistä juuri silloin kun sinun pitäisi tehdä jotain muuta kuin olla lapsen kanssa?

Usein kyllä. Mutta pakkohan minun on tehdä välillä vaikka ruokaa tai kotitöitä. Ja lapsi siis aina saa tulla niihin mukaan, jos haluaa. Ap

Totta kai pitää, eihän tarkoitus olekaan että lapseen keskittyy 24/7 eikä muuta pysty tekemään.

Ajattelin vain sitä, että kokeeko lapsi jotenkin tavallista vaikeampana tai uhkaavana sen että jätät hänet hetkeksi yksin, eikä kestä sitä ja yrittää kaikin keinoin saada sinut tekemään jotakin yhdessä, ja kehittää sitten näitä vaatimuksia että pitäisi aloittaa jokin leikki juuri silloin.

Eikö mies voisi viedä lasta ulkoilemaan silloin kun teet ruokaa, jos on kotona? Ja tämä tietysti jo ennen kuin tilanne eskaloituu huudoksi? Vai eikö jaksa olla sen vertaa oman lapsensa kanssa?

Olet varmaan oikeassa tuossa, että lapsi kokee tavallista vaikeampana sen, jos jätän hänet huomiotta hetkeksi. Olen sitä joskus itsekin miettinyt. Mutta en tiedä miksi. Olen aina yrittänyt olla niin lämmin ja rakastava ja huomioiva kuin ikinä osaan.

Kyllä mies välillä yrittää tehdä lapsen kanssa jotain muuta kun teen ruokaa, mutta usein lapsi haluaa vain äidin, vaikka miten sanoisin että ole isä kanssa nyt. Ja tilanne eskaloituu huudoksi, jos lapsi ei saa äitiä. Välillä tietenkään mies ei ole kotonakaan, eli ei aina voida jakaa kumpi tekee ruokaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä tilanteet sellaisia, joissa sinun huomio on pois lapselta? Eli lapsi yrittää keksiä jotain yhteistä tekemistä juuri silloin kun sinun pitäisi tehdä jotain muuta kuin olla lapsen kanssa?

Usein kyllä. Mutta pakkohan minun on tehdä välillä vaikka ruokaa tai kotitöitä. Ja lapsi siis aina saa tulla niihin mukaan, jos haluaa. Ap

Totta kai pitää, eihän tarkoitus olekaan että lapseen keskittyy 24/7 eikä muuta pysty tekemään.

Ajattelin vain sitä, että kokeeko lapsi jotenkin tavallista vaikeampana tai uhkaavana sen että jätät hänet hetkeksi yksin, eikä kestä sitä ja yrittää kaikin keinoin saada sinut tekemään jotakin yhdessä, ja kehittää sitten näitä vaatimuksia että pitäisi aloittaa jokin leikki juuri silloin.

Eikö mies voisi viedä lasta ulkoilemaan silloin kun teet ruokaa, jos on kotona? Ja tämä tietysti jo ennen kuin tilanne eskaloituu huudoksi? Vai eikö jaksa olla sen vertaa oman lapsensa kanssa?

Jatkan vielä, että jos tilanne on ehtinyt yhtään eskaloitua huudoksi, niin mies ei jaksa silloin enää olla lapsensa kanssa. Vaan saattaa vaikka vaatia, että hän tekee ruoan loppuun ja minä menen antamaan lapselle sen mitä lapsi haluaa. Ap