Lue keskustelun säännöt.
Vaikeus keskustella vauvasta miehen kanssa
15.05.2022 |
Eli meillä on 6 kk vauva ja mies ei halua puhua mistään siihen liittyvästä. Ei halua hoitaa vauvaa mun kotona ollessa, eikä halua osallistua hankintoihin paitsi pakon edessä. Lapsi on tehty yhteistuumin ja tarkoituksella. Mies muuttui raskauden viimeisen kuukauden aikana.
Vihjailee välillä, että antaa rahaa, jos sitä "tarvitsen" ja olevansa lapsen kanssa, jos olen niin "väsynyt", että en jaksa. No, olen hyvin toimeentuleva ja nautin olla lapsen kanssa, että en varsinaisesti tarvitse rahaa tai hoitopua. Lapsella on mielestäni kuitenkin oikeus isään ja hänen elatukseen ja hoivaan. Haluaisin myös jakaa vanhemmuuteen ja lapseen liittyviä asioita keskustellen lapsen isän kanssa, mutta joudun iloitsemaan yksin ja tekemään päätökset yksin.
Mikä saa miehen tällä tavalla ulkoistamaan itsensä perheestä?
Kommentit (12)
Lapsi on puoliksi isänsä. Se ei ole mitään hoitoapua jos isä hoitaa lastaan, vaan hänen päivittäinen velvollisuutensa. Tietysti työt ym huomioiden sinä hoidat nyt paljon enemmän, mutta ei se suhde pieneen vauvaan synny muuten kuin hoitamisen ja yhdessäolon kautta. Sinulle siis muutakin elämää kuin vauva ja isä osallistumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vaistoaa että lapsi on käenpoikanen
"Yhteistuumin" Eli mies on myöntynyt kun tietää että kieltäytyessä loppuu seksi ja sen perään ero vaikkei todellisuudessa itse halua lasta.
Hyvä kysymys. Meillä kävi samoin. Lapsi on nyt kahdeksan vuotta ja tavallaan kokonaan minun. Isä lähti 6 vuotta sitten elämään omaa elämäänsä. Välillä soittelee toivottoman kuuloisena ja kyselee kuulumisia. Joskus nähdään porukalla minun aloitteesta, että isä olisi edes jotenkin lapsen elämässä mukana.
Mulle kävi ihan samoin. Ollaan sittemmin erottu.
Mulle jäi mielikuva, että miehen mielestä lapsen hoito oli naisten hommaa. Meillä ei siihen asti ollut mitenkään perinteiset roolit. Olen häntä korkeammin koulutettu, ns uranainen, ja olimme kaiken maksaneet puoliksi.
Mutta olihan hän minua selvästi vanhempi, ja kotoisin pieneltä paikkakunnalta maalta. Hänen äitinsä ei ollut koulutettu, ja heillä oli hyvin perinteiset roolit kotona.
Mitään muuta selitystä en ole keksinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ja on erittäin osallistuva mies, joka hoiti lasta lähes tasaveroisesti, mutta silti hän sanoi että ihan pieni vauva ei herättänyt hänessä sellaista hoivaviettiä mitä minussa. Vasta kun lapsen kanssa pystyi puhumaan ja tekemään asioita, alkoi oikea tunneside muodostua.
Minullakaan ei ollut vauvoista minkäänlaista kokemusta, joten yhdessä opeteltiin kaikki aikoinaan. Enemmän mies vaihtoi vaippoja kuin minä, minä taas huolehdin paljon ruokinnasta. Kerran viikkoon mies otti yövastuun että sain yrittää edes yhden yön nukkua kokonaan. Mies siis oli töissä. Joskus viikollakin kun olin väsynyt niin mies hoiti ainakin jonkun yösyöttövuoron.
Mies siis hoiti velvollisuutensa vaikka ei kokenut alkuun hoivaviettiä tms ja näin sen pitäisi minusta ollakin. Kun päätös lapsesta tehdään, tulee mukana valtava vastuu, molemmille vanhemmille!985
Miehillä ei ole sellaista hoivaviettiä ja siten myös suhde vauvaan voi olla heikko. Mies tarvitsee kommunikaatiota, jota vauvalta ei vielä saa. Puolen vuoden päästä asia on jo ihan eri. Mies myös odottaa että lapsen kanssa voisi tehdä oikeasti jotain: pelata jalkapalloa, ottaa mukaan nikkaroimaan vaikka hiekkalaatikko ym. yhteisiä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas iloitsen siitä, että voin tehdä vauvaa koskevat päätökset itse. Mies ei puutu siihen, mikä turvaistuin vauvalla on tai mennäänkö päiväuniaikaan vaunukävelylle. Ihanan helppoa!
Toki mies leikittää, syöttää, kylvettää, vaihtaa vaippoja jne. oman aikataulunsa mukaisesti eli jos on kotona, mutta en minä vihaisena soita häntä töistä kotiin, koska nyt on kylpyaika ja se homma on sinun tehtäväsi.
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ei ole sellaista hoivaviettiä ja siten myös suhde vauvaan voi olla heikko. Mies tarvitsee kommunikaatiota, jota vauvalta ei vielä saa. Puolen vuoden päästä asia on jo ihan eri. Mies myös odottaa että lapsen kanssa voisi tehdä oikeasti jotain: pelata jalkapalloa, ottaa mukaan nikkaroimaan vaikka hiekkalaatikko ym. yhteisiä juttuja.
Aliarvioit miehiä aika rankasti. Meillä 4 lasta ja mies on osallistunut lasten hoitoon tasavertaisena. Ei lapsen isä ole apu vaan toinen huoltaja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni isä yrittää alkuun, mutta luovuttaa nopeasti, kun kaikki on äidin mukaan väärin tehty.
Ei tuossa sen ihmeellisemmästä asiasta kyse ole kuin siitä, että miehellä on ollut väärä mielikuva perheellisyydestä ja lapsiarjesta. Minäkin joskus halusin kovasti kanin ja lupasin hoitaa sitä, mutta kun sen sain niin muutaman kuukauden jälkeen jo häkkiä ja papanoita lattialta siivosi vanhempani.
Tätä on moni nainen ennen sinua miettinyt, mm. minä. Tulin tulokseen, että suurinta osaa miehiä ei vauvanhoito kiinnosta yhtään, heille riittää vauvan heittely ilmaan kotiin tullessa 5 min ja siinäkin hetkessä vaimon pitäisi olla nauramassa mukana. Loppu on heille aivan tuskaa kun ei yhtään huvitaisi.