Rekryt hoi! Jos ei ole lapsia niin pitääkö se mainita erikseen työhakemuksessa? Eikö ymmärretä,että jos niistä ei mainitse,niitä ei ole?
Jos ei ole lapsia niin pitääkö se erikseen mainita, onko rekryt siinä uskossa että kaikilla on lapsia ja jos niistä ei mainitse mitään hakemuksessa (siksi kun niitä ei ole) niin salailee jotain. Että haluaa salata asian?
Ja miksi otetaan mielummin haastatteluun sellainen jolla on esim. neljä lasta ja on ollut pois työelämästä jo 15 vuotta eikä ole koulutusta, kun saman ikäinen lapseton, jolla on koulutusta ja työkokemusta??
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Kai tiesit että lapsista tai mistään muustakaan henkilökohtaiseen elämään liittyvästä ei kenenkään tarvitse mainita eikä niistä saa kysyä?
No ei pitäisi mutta huomannut ettei se aina päde...
No jos on aukkoja cv:ssä siksi kun on ollut lasten kanssa kotona niin miten sen selität?
Mua ei kiinnosta, onko sulla lapsia.
Mutta jos sulla on aukkoja cv:ssä, lapset on parempi selitys kuin alkoholi.
Työhakemukseen ei kuulu lapset mitenkään. Työnantajaa ei aukot cv:ssa haittaa. Koulutus ja kokemus merkitsee
Vierailija kirjoitti:
Mua ei kiinnosta, onko sulla lapsia.
Mutta jos sulla on aukkoja cv:ssä, lapset on parempi selitys kuin alkoholi.
Urbaanilegendan mukaan alkoholi on parempi selitys kuin se, että on ollut raitis ja työtön.
Osa työnantajista suosii lapsettomia hakijoita. Minulle on kerran työnantaja sanonut, ettei hän valitse minua, koska minulla on pienet lapset. Toimin vielä opetusalalla, jossa luulisi kasvatuskokemuksesta olevan hyötyä.
Minua pyydettiin muuten tuohon samaan työhön myöhemmin. Panin merkille, että samainen työnantaja jätti perheellisiä määräaikaisia vakinaistamatta (päteviä, huipputyyppejä) ja valitsi n. 50 vuotiaita lapsettomia sinkkuja. Mutta ongelma oli, että valitettavasti nämä vanhat piiat eivät tulleet toimeen nuorten kanssa. En tiedä oliko sattumaa, mutta paljon ongelmia oli.
En väitä, etteikö lapsetonkin voisi olla loistava kasvattaja. Suurin osa opettajistahan on lapsettomia työuransa alussa. Mutta väitän, että omat lapset opettavat myös paljon mm. vastuunottoa, organisointia, päätösten perustelemista, keskustelutaitoja, lasten ja nuorten maailmaa sekä ymmärrystä lasten kehityksestä jne. Eli toivoisin, että myös sitä kokemusta osattaisiin arvostaa.
Työhakemuksessa tai CV:ssä ei tarvitse mainita yhtään mitään mistään yksityiselämään liittyvästä. Silloin kannattaa mainita, jos uskoo, että asiasta on etua työpaikan saamiselle. Esimerkiksi itse 40+ työpaikan vaihtajana mainitsin jollain tavalla, että minulla on vain yksi lähes täysi-ikäinen lapsi (ja että olen eronnut), en enää muista miten sen ilmaisin. Koska monella on siinä iässä vasta pienet lapset ja joku voi vasta olla hankkimassa lapsia.
Käsi sydämelle: palkkaisitko firmaasi mieluummin henkilön, jolla ei ole lasten takia sairauspoissaoloja, vai sellaisen joilla niitä on - ja siitä syystä sitten tekisit itse tuon henkilön työt (palkatta!) tai sitten kärsisit tappiot nahoissasi (omassa taskussasi!).
Sitä nimittäin pienyrittäjän arki on.
Tätä jo 20 vuotta kokeneena voin sanoa suoraan: en ikinä palkkaa henkilöä, joka voi tulla raskaaksi, muuhun kuin määräaikaiseen työsuhteeseen. Jos siihenkään. Sama asia, jos on pieniä lapsia.
Jos ette ymmärrä niin voi voi. Selkänahkani ei vaan enää kestä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kerran työnantaja sanonut, ettei hän valitse minua, koska minulla on pienet lapset.
Toivottavasti teit ilmoituksen työsuojeluvaltuutetulle.
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämelle: palkkaisitko firmaasi mieluummin henkilön, jolla ei ole lasten takia sairauspoissaoloja, vai sellaisen joilla niitä on - ja siitä syystä sitten tekisit itse tuon henkilön työt (palkatta!) tai sitten kärsisit tappiot nahoissasi (omassa taskussasi!).
Sitä nimittäin pienyrittäjän arki on.
Tätä jo 20 vuotta kokeneena voin sanoa suoraan: en ikinä palkkaa henkilöä, joka voi tulla raskaaksi, muuhun kuin määräaikaiseen työsuhteeseen. Jos siihenkään. Sama asia, jos on pieniä lapsia.
Jos ette ymmärrä niin voi voi. Selkänahkani ei vaan enää kestä.
Ja tässä näemmekin näppärästi tiivistettynä perusteen sille, miksi vanhempainvapaauudistus tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämelle: palkkaisitko firmaasi mieluummin henkilön, jolla ei ole lasten takia sairauspoissaoloja, vai sellaisen joilla niitä on - ja siitä syystä sitten tekisit itse tuon henkilön työt (palkatta!) tai sitten kärsisit tappiot nahoissasi (omassa taskussasi!).
Sitä nimittäin pienyrittäjän arki on.
Tätä jo 20 vuotta kokeneena voin sanoa suoraan: en ikinä palkkaa henkilöä, joka voi tulla raskaaksi, muuhun kuin määräaikaiseen työsuhteeseen. Jos siihenkään. Sama asia, jos on pieniä lapsia.
Jos ette ymmärrä niin voi voi. Selkänahkani ei vaan enää kestä.
Ja tässä näemmekin näppärästi tiivistettynä perusteen sille, miksi vanhempainvapaauudistus tarvitaan.
Ei mainitsemasi uudistus toisi mitään apua noihin asioihin joista kerroin. Eikä siihenkään, että pienen lapsen vanhemmalla on oikeus yhteen hoitopäivään viikossa - mistä muka saat tämmöistä sijaistamaan luotettavan ja hyvän työntekijän, joka tekee hommia YHDEN päivän viikossa - et tasan tarkkaan mistään.
Hommahan menee yksiselitteisesti niin, että näistä ongelmatapauksista pitää vain päästä eroon tavalla tai toisella. Alkaen normaalista irtisanomisprosessista, viime kädessä firman toiminta kokonaan lopettaen (ja uudelleen aloittaen toisella nimellä tms). Pienyrittäjä ei kerta kaikkiaan tätä touhua kestä, eikä tätä muuta minkään valtakunnan uudiistus — koska mikään uudistus ei takaa (sairas, tms)lomailijan tilalle asiallista työntekijää. Kokemusta on, ja karvasta.
Piti kertomani vielä, että työnantajahan ei saa kysyä, mutta työnhakija kyllä saa itse kertoa. Eli: jos joskus haen töitä, läväytän pöytään lääkärinlausunnon sterilisaatiosta konmentoiden osaatte varmasti arvostaa tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämelle: palkkaisitko firmaasi mieluummin henkilön, jolla ei ole lasten takia sairauspoissaoloja, vai sellaisen joilla niitä on - ja siitä syystä sitten tekisit itse tuon henkilön työt (palkatta!) tai sitten kärsisit tappiot nahoissasi (omassa taskussasi!).
Sitä nimittäin pienyrittäjän arki on.
Tätä jo 20 vuotta kokeneena voin sanoa suoraan: en ikinä palkkaa henkilöä, joka voi tulla raskaaksi, muuhun kuin määräaikaiseen työsuhteeseen. Jos siihenkään. Sama asia, jos on pieniä lapsia.
Jos ette ymmärrä niin voi voi. Selkänahkani ei vaan enää kestä.
Ja tässä näemmekin näppärästi tiivistettynä perusteen sille, miksi vanhempainvapaauudistus tarvitaan.
Ei mainitsemasi uudistus toisi mitään apua noihin asioihin joista kerroin. Eikä siihenkään, että pienen lapsen vanhemmalla on oikeus yhteen hoitopäivään viikossa - mistä muka saat tämmöistä sijaistamaan luotettavan ja hyvän työntekijän, joka tekee hommia YHDEN päivän viikossa - et tasan tarkkaan mistään.
Hommahan menee yksiselitteisesti niin, että näistä ongelmatapauksista pitää vain päästä eroon tavalla tai toisella. Alkaen normaalista irtisanomisprosessista, viime kädessä firman toiminta kokonaan lopettaen (ja uudelleen aloittaen toisella nimellä tms). Pienyrittäjä ei kerta kaikkiaan tätä touhua kestä, eikä tätä muuta minkään valtakunnan uudiistus — koska mikään uudistus ei takaa (sairas, tms)lomailijan tilalle asiallista työntekijää. Kokemusta on, ja karvasta.
Piti kertomani vielä, että työnantajahan ei saa kysyä, mutta työnhakija kyllä saa itse kertoa. Eli: jos joskus haen töitä, läväytän pöytään lääkärinlausunnon sterilisaatiosta konmentoiden osaatte varmasti arvostaa tätä.
Minkä alan TESissä on määritelty, että pienen lapsen vanhemmalla on oikeus yhteen hoitopäivään viikossa? Vai tarkoitatko sitä, että on oikeus tehdä 80-prosenttista työaikaa?
Minä jossain vaiheessa laitoin hakemuksiin, että olen teini-ikäisen lapsen äiti - juuri kuvitellen, että se olisi positiivinen asia, että ei ole enää pieniä lapsia, pystyn matkustamaan ja tekemään pitkää päivää. Ilmeisesti se kuitenkin sai rekrytoijat ajattelemaan, että olen jo työurani loppupäässä - nykyään kun lasten teko aloitetaan vasta nelikymppisenä, vaikka yritin viestiä, että olen ikäisekseni elämäntilanteeni puolesta täydellinen kandidaatti (sain ainoan lapseni 25-vuotiaana). Lisäksi pelisäännöt tuntuvat muuttuneen, niin moni nainen ainakin LinkedInissä tunnutaan nimitettävän vaativaan johtopestiin raskaana ollessaan tai kesken äitiyslomankin. Tämä tietysti on hyvä asia kaikkien naisten kannalta, mutta meiltä nuorehkona äidiksi tulleilta se on vienyt yhden valttikortin nyt 40+ -iässä.
Vaikeeko se on sanoa, että *ttuuks se sulle kuuluu, onko mulla lapsia tai olenko suunnitellut?
Mä kirjoitan työhakemukseen vain työhön liittyvät asiat. Lapset eivät vaikuta ammattitaitooni tai tutkintooni.
Jos on lisääntymisikäinen nainen, lapsettomuus herättää sen ajatuksen että lapset ovat vielä hankkimatta. Tämä vaikuttaa rekrytointipäätökseen.
Vierailija kirjoitti:
No jos on aukkoja cv:ssä siksi kun on ollut lasten kanssa kotona niin miten sen selität?
Kaikilla ei ole aukkoja CV:ssä lasten takia. Jos on pysyvä työpaikka lastensaannin aikaan, niin ei sinne CV:hen ole tarpeellista kirjoittaa ollenensa perhevapailla tietyn ajan.
Vierailija kirjoitti:
Minä jossain vaiheessa laitoin hakemuksiin, että olen teini-ikäisen lapsen äiti - juuri kuvitellen, että se olisi positiivinen asia, että ei ole enää pieniä lapsia, pystyn matkustamaan ja tekemään pitkää päivää. Ilmeisesti se kuitenkin sai rekrytoijat ajattelemaan, että olen jo työurani loppupäässä - nykyään kun lasten teko aloitetaan vasta nelikymppisenä, vaikka yritin viestiä, että olen ikäisekseni elämäntilanteeni puolesta täydellinen kandidaatti (sain ainoan lapseni 25-vuotiaana). Lisäksi pelisäännöt tuntuvat muuttuneen, niin moni nainen ainakin LinkedInissä tunnutaan nimitettävän vaativaan johtopestiin raskaana ollessaan tai kesken äitiyslomankin. Tämä tietysti on hyvä asia kaikkien naisten kannalta, mutta meiltä nuorehkona äidiksi tulleilta se on vienyt yhden valttikortin nyt 40+ -iässä.
Olisit voinut laittaa suoraan että olet valmis matkustamaan ja pystyt joustamaan työajoissa. Rivien välistä luettavaksi ei kannata jättää mitään olennaisia asioita.
Kai tiesit että lapsista tai mistään muustakaan henkilökohtaiseen elämään liittyvästä ei kenenkään tarvitse mainita eikä niistä saa kysyä?