Miten saa sairaslomaa? Olen aivan uupunut

kannattaa hakea mt ongelmiin apua psykiatrilta. saat lääkkeet ja arvion. tavallinen yleislääkäri ei osaa hoitaa mt ongelmia.  et kuitenkaan halua ikuisia mt tapaus leimoja.yksi vaihtoehto on ottaa burnout diagnoosi josta ei saa sairaus ajan palkkaa ,mutta saa vapaata töistä esim.viikkoja tai kuukausia. jos lääkärisi siis tosi huono, eikä osaa hoitaa mt asioita.

voit mennä myös ehkä johonkin psykiatriseen sairaalaaan hakeen apua, koska he on ammattilaisia ja saat ehkä sairaslomaa ja psykologi aikoja sen kautta,heillä myös psykiatrisia sairaanhoitajia ja mahdollisia puhelin palveluja.soita ja kysy.googlaa ensin oman paikkakunnan numerot. itse vaihdoin aikanaan työpaikkaa, tollasen takia olisin ehkä jatkanut jos olisin saanut oikeaa hoitoa .

rupea hoitajaksi. siellä leimataan joko "töissä" tai "normipäivä". normipäivä-valinnan alla on 3 vaihtoehtoa: "saikulla", "lakossa", "äitiyslomalla"

Minulle on nyt vuosi myönnetty sairauslomaa vaikean masennuksen ja univaikeuksien vuoksi. Lääkkeitä suorastaan tyrkytetään. Psykiatri sanoi, että täytyy seuraavaksi hakea osatyökyvyttömyyseläkettä, en kuulemma ole työkykyinen ja aikoi kirjoittaa semmoiset paperit, että kelassa hyväksytään. Ei pidä vähätellä tuntemuksiaan lääkärissä, pikemminkin liioitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menet työterveyslääkärille tai tk-lääkärille tai yksityiselle ja kerrot olevasi todella masentunut. Eli ettet tee kotona mitään. Et jaksa huolehtia ruokaluista, ruuanlaittamisesta, siivoamisesta, hygieniasta ja pyykinpesusta. Kerrot, että mielialasi on aivan alhaalla ja että näin on ollut jo kauan. Kerrot, että itket joka päivä usein. Yritä myös saada itsesi itkemään vastaanotolla. Kerro, että sinulla on itsemurha-ajatuksia ja että olet todella väsynyt etkä tee kotona mitään. Yritä olla suht ilmeetön vastaanotolla, mitä nyt itkun aikana tietenkin ilmettä jonkin verran tulee. Kerro, ettet jaksa olla tekemisissä kenenkään kanssa etkä liiku kodin ulkopuolella juuri missään muualla kuin töissä. Sano, että sinun on hyvin vaikea nukahtaa ja yöllä heräilet jatkuvasti. Kerro, että itsetuhoisten ajatustesi vuoksi olet välillä ajatellut hakeutua psyk. päivystykseen. Käy hakemassa masennuslääke, jonka resepti sinulle kirjoitetaan. Kerro, että tarvitset sairauslomatodistuksen masennuksen ja ahdistuksen vuoksi ja ettet meinaa enää jaksaa.

Niin, minussa on kai se vika että yritän pitää naaman aika peruslukemilla enkä liioittele. Luulisi kyllä, että minusta huomaa kuinka vaikea on esim saada sanoja suusta, olen henkisesti ihan jumissa. Ja on ihan totta että en käy missään enkä huolehdi mistään, ruokaa saan jotain ja pyykkiä pestyä, mutta en ole tänä viikonloppuna esim siivonnut enkä käynyt suihkussa ollenkaan. Nukkunut, itkenyt sekä polkenut kuntopyörää 30 minuuttia. Ap

Mulla meni noin kokonainen vuosi (olin kotona etätöissä). Sitten kun piti mennä toimistolle kerran viikossa, avasin asuntoni ulko-oven ekan kerran moneen päivään ja kun tulin kotiin meni taas monta päivää lukkojen takana kunnes piti käydä toimistolla. En edes roskapussia vienyt, saati suihkussa käynyt - en edes jaksanut vastata puhelimeen. Ne päivät kun kävin toimistolla, olin vähän virkeämpi ja sain illalla esim. pyykkikoneen pyörimään ja kävin kaupassa.

Lääkäri tarjosi kyllä sairauslomaa mutta en ottanut. Kun vuosi oli mennyt, otin kuukauden sairausloman - ei se mitään auttanut mutta en halunnut enempää. Ihan yhtä poikki on saikun jälkeenkin. Nyt siitä saikusta on 2,5 vuotta - pikkuhiljaa eteenpäin mutta esim. ikkunoita en ole pessyt vieläkään, siis moneen vuoteen. Entinen reipas minä on ihan hukassa.

24 jatkaa

Kun sain saikun, sain myös lääkityksen. EI siitä ollut mitään hyötyä. Lopetin sen viime kesänä ihan seinään eikä mitään vaikutusta.

Ota nyt ittees niskasta kiinni ja ala toimia. Ekaks lopetat ton uikutuksen

En saanut sairauslomaa, vaikka yhtenä syynä oli ylenpalttinen ylitöiden tekeminen. No en minä sen takia lääkäriin mennytkään, että voisin olla palkallisella lomalla, mutta olihan se aika kamalaa, että muisti oli mennyttä, hengittäminen sattui, rintaa pisti, olo oli yleisheikko ja töitä oli tehtävä. Tosin en ollut kovinkaan tehokas ja lopulta päädyin rintakipujen takia päivystykseen.

Vierailija kirjoitti:

Menet työterveyslääkärille tai tk-lääkärille tai yksityiselle ja kerrot olevasi todella masentunut. Eli ettet tee kotona mitään. Et jaksa huolehtia ruokaluista, ruuanlaittamisesta, siivoamisesta, hygieniasta ja pyykinpesusta. Kerrot, että mielialasi on aivan alhaalla ja että näin on ollut jo kauan. Kerrot, että itket joka päivä usein. Yritä myös saada itsesi itkemään vastaanotolla. Kerro, että sinulla on itsemurha-ajatuksia ja että olet todella väsynyt etkä tee kotona mitään. Yritä olla suht ilmeetön vastaanotolla, mitä nyt itkun aikana tietenkin ilmettä jonkin verran tulee. Kerro, ettet jaksa olla tekemisissä kenenkään kanssa etkä liiku kodin ulkopuolella juuri missään muualla kuin töissä. Sano, että sinun on hyvin vaikea nukahtaa ja yöllä heräilet jatkuvasti. Kerro, että itsetuhoisten ajatustesi vuoksi olet välillä ajatellut hakeutua psyk. päivystykseen. Käy hakemassa masennuslääke, jonka resepti sinulle kirjoitetaan. Kerro, että tarvitset sairauslomatodistuksen masennuksen ja ahdistuksen vuoksi ja ettet meinaa enää jaksaa.

Ai ohjeeksi annat toiselle että menee ja valehtelee lääkärille voinnistaan? Voi tulla kyllä ihan vääränlaiset lääkkeet ja hoidot tällä tavoin.

Jos tarkoitus on päästä kortistoon nostelemaan työttömyyspäivärahaa, niin tällä ohjeella se varmaan onnistuu, mutta hoidon kannalta vähän huonompi homma.

Olisi pitänyt arvata, että tähänkin keskusteluun tulee joku pitkäaikaistyötön kertomaan kaikki metkut, millä vältytään työnteolta.

Jos olet mies laita pussi Samarinia suuhun ennen vastaanotolle menoa ja heti oven sulkeuduttua, ota peniksesi esiin ja kysy lääkäriltä: Eikö olekin ihan Mikki Hiiren näköinen? Itse saan tällä konstilla sairaslomaa joka kerta 3kk.

Vierailija kirjoitti:

Ei se saikku auta uupumukseen kuin hetkellisesti. Koko ajan mietit sitä milloin on palattava töihin ja ahdistut lisää. Mun ex-työkaveri oli juuri tuollainen, joka koko ajan ahdistui ja uupui, vaikka työ oli helppoa ja leppoisaa. Ei siis ollut työn vika. Työkaveritkin on tosi kivoja ja esimies reilu. Kaveri jatkoi saikuttamista pari vuotta ja sitten irtisanottiin. Työkykyarvioinnissa todettiin, että työtä ei voi enää keventää ja helpottaa ilman, että annettaisiin olla kokonaan töitä tekemättä. Muuta työtä ei ollut tarjolla, joten se oli siinä. 

Nyt ex-työkaverini on kokeillut useita muita työpaikkoja mutta ei onnistu kun aina uuvuttaa ja ahdistaa. Tosiasia on, että kaikista ei ole työelämään. Älä kiusaa työkavereitasi ja työnantajaasi vaan tunnusta tosiasiat ja jää kotiin elämään yhteiskunnan tuilla.

Olen myös huomannut, että kaikki ei vaan sovi työelämään. Pitäisi itse tajuta ennen kuin saa potkut.