Haetteko lapsista tukea, turvaa ja lohtua? Kysymys voi tietysti olla vähän hassu mutta

Kun elämässä muuten mättää (pomo on kuspää, aviomies ei ymmärrä, anoppi nalkuttaa, kaverit ei vastaa puhelimeen.... jne...) yksi asia on varmaa: lapsesi rakastaa sinua, ehdoitta. Miksi et siis lohduttautuisi hänen vierellään? Lapsihan on meille kaikille lahja ja hänestä ja hänen läsnäolostaan pitääkin iloita! Mutta äidin pahasta mielestä ja elämän tuskasta ei saa lapselle tulla taakkaa. En usko että tätä tarkoititkaan, kirjoitin tuon vain selventääkseni omaa kantaa.



Kun oma kolmevuotiaani ottaa illalla minua kasvoista kiinni ja pussaa ison pusun poskelle ja halaa vielä päälle, kaikki murheet ja väsymys katoaa. Silloin minunkin on aivan pakko ottaa hänet vielä syliin ja halata ja pussata ja näin siis toisin sanoen hakea turvaa ja lohtua hänen läsnäolostaan.



Monesti kun tuntuu siltä että jos oma aviomies tulee illalla halailemaan ja pussailemaan niin sillä on vain yksi asia mielessä.... Lapsiltani saan rakkauden osoitukset " puhtaina" ja vilpittöminä!



Voiko tässä elämässä olla mitään kauniimpaa?



Hempeänä ja runollisena,



Tuttis

Kun on kettumainen päivä, niin halailuttaa paljon. Hakeudun halimaan ja pusimaan paitsi Isotoukkaa, myös Kuhnuriani. Ja silittelen kissoja :)



Olen jopa sanonut joskus lapselle, että äidillä on paha mieli, voitko vähän lohduttaa. Ja Isotoukka tulee ja halaa ja pusittaa. Ja minä sanon, että kiitos, heti helpotti. Näin ei varmaan saisi tehdä, ettei lapsen perusturvallisuus heikkene :/ Toisaalta se ehkä myös rohkaisee meidän minä-en-tarvitse-ketään-enkä-mitään -lapsukaistamme hakemaan apua pahaan oloonsa. En tiedä.

Aina puhutaan siitä, miten kaikkein tärkeintä on oikeanlaisen mallin näyttäminen lapsille, joten eikös tosiaan ole hyvä malli hakea mieluummin lohtua rakkaistaan kuin kiukutella ja paiskoa tavaroita? Ihan hyvä juttu mun mielestä! :-)



Mitä LuruLuden ap kysymykseen tulee, niin kyllä vain joskus lapsista hakee ja saakin tukea ja turvaa! 11v esikoisen tuki on toki eri muotoista (ei enää oikein saisi halailla, olen huomannut...) kuin vajaa 4v kuopuksen, jolta saa enemmän halitukea. ;o) Mutta minusta sitä voisi kutsua rakkaudeksi, eikös? Puolin ja toisin osoitetaan rakastavansa - ja pyytettömästi semminkin. Sellaista rakkautta ei tosiaan juuri muilta ihmisiltä ehdoitta saa... Ja siksipä se onkin niin somaa! :-)

Eli kyllä näytän lapsille, että he voivat parantaa minun huonoa päivääni. Tykkään myös siitä kun lapsi/lapset nukkuvat vieressä, ei siinä musta ole mitään pahaa että lapsien vieressä nukkuminen on vaan minun uhraukseni lasten takia. Ei lapsen turvallisuuden tunne mihinkään häviä jos huomaavat että he voivat tuoda iloa äidille. Ei asia tietenkään niin ole, että lasten täytyisi tuntea olevansa jotain minun terapeuttejani, jos heitä ei huvita halia niin en todellakaan pakota tai marssi marttyyrina pois. Vaikka lapset tuovat lohtuakin niin me aikuiset pidämme heidän arkeaan käsissä ja näytämme että heillä on turvalliset rajat.