@---- Tammenterhojen keskiviikko ----@

Eli laitatteko te niihin jotain vanua täytteeksi/pehmikkeeksi, vai ostatteko esim. valmista tikkikangasta? Vai.. millaisesta kankaasta te niitä teetet? Mä näin aivan ihanan värisiä fleecekankaita ja aattelin kokeilla, jos siitä sais kivan suojuksen (+tietenkin ompelisin peitteen samasta kankaasta). Onko jollain kokemusta?



ardisia

mä ainakin ostin ihan tollasta tikkikangasta (?) siis sellasta päiväpeitto-kankaan näköistä. mun mielestä siinä aika vahva toi vanu, ja sit kun sen vielä tossa suojassa taittaa kaksinkerroin, niin luulis olevan ok. ainoo tietty et kaupassa oon nähnyt sellasii mallei missä kangas on sellasta pyyhittävää, mut tuohan on sit ihan pestävä jos niikseen tulee.

ja kun kangasta ostin reilusti niin tein samasta kankaasta äippäpakkauspehmusteen, päiväpeiton, " tyynyn" pari tyynyn päällistä huoneeseen. vielä pikku palaset kangasta jäljellä, kun vaan keksis mitä tekis, ei tuo kuvio oikeen sovi et tekis jotkut pikkuiset töppöset ja " tumput" simppikselle, toisaalta värit kyllä sopis ton siilihaalarinkin kanssa... saa nähdä mitä vielä keksin...



tigru

Hmm.. mä olin harkinnut jotain vanua sinne tavallisten kankaiden väliin, mutta tosiaan korostan ompelutaitojeni/ tietojeni puutteellisuutta, joten rupesin oikein miettimään, että myydäänkö sellaista valmista päiväpeittovanua edes erikseen..?? Jos sellaista on kaupan, niin luulisi sen kestävän pienessä pinnissuojassa, jos vaikka vaan parin cm etäisyydeltä ompelee vielä suoran ompeleen ylä- ja alapuolelle. Suunnitelma ja toteutus ovatkin sitten kaksi eri juttua.. ;)

ainakin tampereen eurokankaasta löysin tuollaista kangasta jossa vanu kiinni suoraan. ja sitä oli tosiaan sekä lasten- että tavallisia kankaita.



ite ompelusta: eli ompelin tuon toisen päädyn ja pitkän sivun kahteen kertaan kankaan ollessa nurinpäin. ja sit käänsin tuon pötkön ja käänsin avoimen pään reunat sisään ja ompelin päältä kahteen kertaan. mut yläreunaa en ommellut ollenkaan. ja nuo nauhat aattelin ommella käsin ihan sen takii ettei tartte niin tarkasti mittailla mihin kohtiin niitä ommellaan.



tigru

Jes, nyt pitäs meidän 8M netti toimia..ihan huippua kun aukee sivut niin salamannopeesti, ei enää tartte käydä jääkaapilla suklaalevyllä kun oottaa et vauvasivut latautuu:)



PinnissuojaG: Meillä on jonkunlaiset valmiit suojat reunoihin, ollaan saatu käytettynä, mutta ei varmaan kauheen vaikeet ois itekään tehä sellaset jos yhtään käsityötaitoja omaa.



VauvalehtiG: tulee sekä vauva että 2 plus, luovuin niitä varten trendistä ja glorian kodista:) On se kiva kun tulee lehtiä vaikka niihinkin kyllä loppujen lopuksi aika paljon rahaa uppoo.



CECILIAH: Juu, meille tuli perhekahvila huomisillalle, joten ei nyt uintia. Ehkä saisin sinne blogiin laitettua itestäkin naamakuvan ni voitas sit ehkä joskus törmäillä siellä uinnissa;) Mut ilmottele ihmeessä jos meet että millasta siellä oli. Kovat on aikomukset sitä koittaa!!!



Mainosinfoa JYVÄSKYLÄLÄISILLE; 21.10 on mandalatalolla luonnonmukaisen synnytyksen teemapäivä klo 10-16. Lisätietoa saa mandalatalon kotisivuilta. Hinta tais olla 4 e ja jos haluaa jotain oitoja kokeilla niin niistä sit erikseen. Siellä oli luentoja mm. vyöhyketerapiasta ja muista pehmeistä kivunlievitysmetodeista. Mä oon ite ainaki menossa!



Ulkopuolisuus juttu: En löytäny mitään alkuperäistä viestiä, kuka lienee valitellut ulkopuolisuuttaan?!Onhan se ihan ymmärrettävää kun porukkaa on näin paljon kirjottelemassa että jotain menee ohi. Mut henk.kohtasesti mä oon hyvin kiitollinen kaikille teille kun oon saanu niin hyviä neuvoja ja lohdutusta ja myötäelämistä sitä kaivatessani.



Nyt pitää mennä, hauskaa illanjatkoa:)



Beijaflor rv 27+2

[color=maroon]että ompeletteko sellaset, jotka yltää ympäriinsä pinnasänkyä vai ns. puoleen väliin? Mä aattelin tehä niin, ett kaikki pinnat tulee suojattua eli ympäriinsä yltävän. Oon miettiny, ett jos tueksi laittas sitä joskus ä-pakkauksissa ollutta hoitoalustaa. En tiiä oisko hyvä idea, mut se ois ainaki tosi jämäkkää.



[color=blue]Beijaflor [color=violet]ei siis meiän porukasta kukaan oo tuntenu olevansa ulkopuolinen, mut omassa avauksessa täällä oli siittä juttua ku täällä muka on sisäpiirikerhoja olemassa :O



[color=darkviolet]Taaperteleen tässä suunnittelen lähtöä, joten pitää pistää kone kii ja käyä sit myöhemmin kirjottelemassa enempi :)

Nyt tulee sitten paljon omaa juttua...sori, mutta pakko purkaa jonnekin.

Tänään oli vallan järkyttävä päivä, jouduin pojan kanssa kolariin aamupäivällä. Kakki osapuolet kunnossa, mutta autot romuna. Mutta kyllä tapaus pyörii mielessä kokoajan ja olen uskomattoman onnellinen ja helpottunut ettei pojalleni tai vauvalle käynyt kuinkaan, eikä tosiaan vastapuolelle. Kyllä se on pienestä kiinni monesti.

Olimme siis ajelemassa kotiin päin etuoikeutettua tietä, vauhtia oli n 50km/h ihan rajoitusten mukaan. Yht`äkkiä tajusin että vasemmalta vaan tulee auto päin..jarrutin, mutta törmäys oli väistämätön. Kerkisin vaan ajatella, että nyt elämä päättyy tähän...siltä se tuntu kun tajus että törmää suoraan toiseen autoon.

Sitten päässä vilisi salamannopeasti kaikki, onko poika kunnossa, sattuko mahaan. Siis ihan kamalaa. Onni oli onnettomuudessa kun törmäsin tuon toisen auton etupuskuriin, en uskalla edes ajatella jos ois törmännyt repsikan puolelle, jolla istui vanhempi nainen. Ja vauhtiakin oli aika minimaalisesti kun ehdin jo jarruttaan, eikä airbagit auennut, mutta vyö kiristi vatsan kohdalta ja pelko oli kyllä suunnaton, että kuinka vauva jakselee.

Poliisithan siihen tuli paikalle ja homma oli sillai ihan selvä, että tää vasemmalta tullut oli syyllinen, ja olivat hyvin pahoillaan ja huolissaan kans. Meidän auto meni ihan sököks, ajotietokone tai joku meni rikki ja hinausauto sen sitten haki, mies tuli toisella autolla hakeen meitä ja käyttään lääkärissä ja kävin sitten vielä synnytysvastaanotossa ultrassa ja onneksi kaikki oli kunnossa. Mutta enpä tiedä uskaltaako sitä heti rattiin tän tapauksen jälkeen.

Mielessä pyörii myös itsesyytökset, olisinko itse voinut välttää kolarin, olisko mun pitänyt huomata tää auto jo aiemmin niin oisin ehtinyt jarruttaan. Mutta on noi onnettomuudet vaan niin nopeita tilanteita ettei siinä ehdi tajuaan muuta kuin että kohta rysähtää. Ja tosiaan se auto vaan tuli ja tuli sieltä suoraan eteen.

Kyllä tää pysäytti taas ajatteleen, että kuinka onnellinen saa olla, että kaikki on hyvin. Ikinä kun ei tiedä, koska on se viimeinen matka. Onneksi se ei ollut vielä meidän aika lähtee. Pitäisi vaan arvostaa enemmän sitä mitä on.

Että semmosta...kauhee tarve on puhua asiasta, sillä nyt tännekin kirjoittelin. En ole ehtinyt viime päivien pinoja lukeen, tän päiväsen lukasin hätäsesti.



Mulle ei ole kyllä tullut mieleen mikään ulkopuolisuus, itse en kirjoittele kovin aktiivisesti, mutta yritän ehtiä lukeen pinot kuitenkin. On aivan selvää, että täällä muutamat tyypit jotka kirjoittelee aktiivisesti ovat tutumpia keskenään ja kommentoivat ihan eri tyyliin toisilleen kuin esim harvemmin kirjoittaville. Mutta ei haittaa, mulle sopii tää tapa että kirjoittelen silloin tällöin ja kun on asiaa. Mielelläni olisin aktiivisempi mutta kun tuntuu ettei aika tahdo riittää.



Puhelin soi, jatkan kohta

meitin suojus menee ympäri sängyn. on itseasiassa vähän ylimittainen, mut eipä jää ainakaan vajaaks. ai niin, neuloja pitää hankkia ennen kuin voin ne nauhat siihen ommella, mulla ei tosiaan mitään ompeluvälineitä oo.



jahas, nyt alkaa mangusti-ohjelma, ne on huippuja! josko riittäis jutut tältä päivältä, kun mieskin lopultakin tuli kotiin.



tigru

[color=maroon]Hui hirveetä mitä ootte kokenu :( Onneksi ei käyny mitenkää. Samahan se autolle on. Mä en oo koskaan oikeessa kolarissa ollu (koputtaa puuta), mutta muutamassa ulosajossa joissa ei käyny mitenkää. Ne vaan säikyttää kamalasti. Äiti kerran ajo lahjakkaasti talvikelillä ysikympin mutkasta heittelehtien ojaan. Onneksi oli talvi niin upottiin vaan auton keran hankeen. Mut enpä menny piiiitkään aikaan äitin kyytiin.

Kumma ku sitä heti alkaa kertoon omia kokemuksia!

Niinhän se joskus on ettei sitä elämää jotenki arvosta ennenku sattuu jotai likeltä piti tilannetta. Sitten palaa " maanpinnalle" ja huomaa kuinka hyvin kaikki voi ollakkaan. Sitä ei vaan huomaa, ku se on joka päivästä.

Tänään ollaan taas oltu koko päivä kaupungilla..ja sain myös kuulla että mun mummo on joutunu sairaalaan jonkun vakavan jutun takia:(

Janette oppi tänää nousemaan tukea vasten seisomaan,ei varmaan mee kovin kauaa että ottaa ekat askeleet:)mulle ei tule vauvalehteä mut sillon tällön ostan sen jos on jotain mielenkiintosta luettavaa siinä lehdessä..huomanna pitäs mennä ostamaan itelleni joku syystakki mutta kun kaikki näyttää semmosilta että maha ottaa vastaan kun yrittää kiinni laittaa..

Sindalle osanottoni pappasi poismenosta,se on kyllä kamalaa kun menettää oman läheisensä..mun kummitädin kuolemasta on jo ainakin 4v mutta silti se välillä muistuu mieleen ja ne unet mitä mä näin hänen hautajaisten jälkeen..mut nyt syömään kun tultii just kotio ja nälkä o mitä mahtavin



mansemamma ja masuvauva rv 28

Sindalle voimahalit! Surua ei saa pois kuin suremalla, jaksamista siihen!



Josta aasinsilta heti omaan napaan ja omaan suruun... Meidän 15-vuotias snautseri jouduttiin lopettamaan eilen viikonlopun sairastelun jälkeen. Sai ilmeisesti aivoveritulpan, reppana. Kärsi ja kutistui ihan silmissä. Eilinen päivä meni pää punaisena parkuessa ja tänäänkin on vielä itku tosi herkässä. Ehkä kauheaa sanoa, mutta suren ja ikävöin sitä pientä " poikaa" enemmän kuin joitain kuolleita sukulaisia... Surutyönä hautasimme pikkuisen mummolan puutarhaan kaikkine tavaroineen ja laitoimme kummulle kukat ja haot ja kaikki. Huoh...! Ariellako se oli samassa tilanteessa just pari viikkoa sitten? Miten ihmeessä tästä syyllisyydentunnosta pääsee yli?



Äitiysavustuksen saamiseen meni täällä Vaasassa noin viikko muistaakseni. Rahat on jo kokonaan käytettykin ja niinkin vauvaystävälliseen asiaan kuin uusiin makkarin tapetteihin...



Noita tokso- ja listeriakokeita ei multakaan ole otettu ikinä! Ei edes silloin kun Kaakkois-Aasian tourneeltani palasin kaiken maailman vaivoineni... En edes tiennyt, että tokso jättää immuniteetin. Hyvä tietää sekin vastaisuuden varalta.



Tuo kaikkien kirjoitusten kommentoimisen vaatiminen olisi musta kyllä jo vähän liikaa... Kaikki spontaaniushan jutuista katoais samalla istumalla. Tammiksilla on upea porukka koossa, enkä ole huomannut mitään ongelmia (?). Mielestäni jokainen on täällä vuorollaan huomioinut ja ollut huomiotavana, tilanteen mukaan. Väkisinkin se oma napa on joskus päälimmäisenä ja hyvä niin. Sitä vartenhan tämä foorumi on olemassa, että tänne saa _vapaasti_ kirjoittaa omista tuntemuksistaan ja olotiloistaan. Ilman syyllistämistä ja turhaa velvollisuudentuntoa ennen kaikkea!



Tuo istukkaongelma on mullakin ja tänään just kävin äitiyspolilla kontrollissa sen takia. Käsittääkseni sektio tehdään jopa niinkin aikaisilla viikoilla kuin 37, jos äidin tai lapsen elämä voi vaarantua synnytyksen käynnistyessä luonnollisesti. Ja meillä alkukuun la:illa varsinkin, sillä sairaalat haluavat saada tällaiset hoidettua pois alta ennen joulua eli osastot tyhjiksi ennen pyhiä... :-) Mulla seuraava kontrolli on vasta 7.12 ja saattaapi olla, että saisin silloin jopa synnytysluvankin (bd toivon todella niin!). Istukka ei ollut enää ihan kokonaan kohdunsuun päällä ja olen aika toiveikas sen siirtymisen suhteen. Yllättävän monta meitä on tässäkin porukassa saman vaivan kanssa! Pelottaako teitä tuo sektio toimenpiteenä vai ottaisitteko sen ihan ilomielin vastaa?



Pettymys äitipolilla oli se, että sitä hienoa 4D-ultraa, jota mulle neuvolalääkäri niin kovasti mainosti, käytetään vain, jos on syytä epäillä jotain poikkeamaa ja sen selvittämiseen tarvitaan parempaa näkyvyyttä. On kuulemma liian hidas käytettäväksi rutiinitutkimuksiin. En siis saanut tavata tulokastani kasvokkain, kuten ehdin jo toivoa ja sukupuolikin jäi epäselväksi. Hieman enemmän oli lääkäri kallistuvainen tytön puolelle, muttei pystynyt sitäkään varmaksi sanomaan. Oli kuulemma napanuorapaketti just sopivasti jalkojen välissä haittaamassa näkyvyyttä. Tyttöähän itsekin olen ounastellut, mutta nähtäväksi jää sit sekin. Painoarvio oli muuten 1300g, joka kuulosti aivan huimalta! Onpa se sintti vaan aika kookas jo.



Miten ihmeessä te muut jaksatte ja ehditte siivota ja ommella päivät pääksytysten! Mulla ei ole yhtään ylimääräistä energiaa moiseen. Saumurikin on pölyttynyt nurkassa jo vuoden pari. Oikein hävettää oma saamattomuus... Pinnasängynsuojia mulla on kolme, jotka kaikki on haalittu pilkkahintaan kirpputoreilta uutuuttaan jäykistelevinä. Muutakin kamaa on molempia sukupuolia ajatellen ja se kyllä näkyy tursottavina kaappeina ja tuolinselkämyksinä. Munkin luo sais joku energinen pakkaus tulla siivoilemaan... ;0)



Talvihaalaria en aio ostaa ollenkaan tälle tulokkaalle. Esikoiselta jäi siistiin kuntoon hauska lumileopardipuku, joka menee kummalle vaan. Käytän sitä ihan mielelläni, vaikka nuo kuvat blogissa on kyllä saanu fiilistelemään jo jotain ihanaa, vaaleasävyistä vauvapukua... Heh, jos kirpparilla tulee sopivanhintaisena vastaan, en taitais sitä sinnekään jättää.



Pöh! Muutakin piti kommentoida, mutta mitä? No, olkoon ens kertaan. Paljon jaksuja kaiken maailman flunssien kourissa kärvisteleville! Ajankohta kunnon tautiin ei ole kyllä kaikkein otollisin kenellekään meistä. Työn raskaan raatajille kans tsemppiä viimeisiin viikkoihin!

Pitäkäähän huolta!



¨c¨ rv 27+6

Huomenna alkaa viimeinen raskauskolmennes. Hui, nytkö jo...

[color=DarkTurquoise]Fable: Ikävä juttu teille sattunut. Hyvä että tulit purkamaan asiaa myös tänne. Sillä puhuminen ja asian läpikäyminen helpottaa varsinkin alkujärkytyksessä. Onneksi kaikki osapuolet ovat kunnossa! Autosta viis! Mä olen aina varsinkin liukkaalla kelillä tosi pelokas liikenteessä. Siis uskallan kyllä ajaa ja luotan omiin sekä miehen ajotaitoihin, mutta kun sitä ei koskaan tiedä mitä " hörhöjä" tuolla liikenteessä liikkuu. Onneksi ei ole ikinä sattunut mitään ojaanajoja ja lieviä kolareita pahempaa! Ja toivottavasti ei satukaan!



Voi ku mä kateellisena luen teidän käsityöihmisten tekstejä... Voi kumpa sitä osais...



(.) Muksu sen kun myllää. Saa välillä ihan ihme spurtteja tuolla kohdussa. Tykkää myös siitä kun äiti syö suklaata :) Väsymystä kehissä edelleen, vaikka olenkin nyt kaksi vapaapäivää yrittänyt levätä niin paljon kuin mahdollista. Huomenna pitäis mennä taas töihin. Supistuksia tulee ja menee ajoittain, nyt viime päivinä taas vähemmän.



Tulenpa huomenna laittamaan neuvolakuulumisia, kun sinne heti aamukehdeksalta raahaudun. Alkaako muuten nyt piakkoin ne neuvolakäynnit tihentyä kahden viikon välein oleviksi?



Sulina rv 28+6

[color=#006400] Hyi kamala! Onneksi ei käynyt kuinkaan!

Olen itse ollut/ajanut auton kerran lunastukseen,Olin matkalla silloisen työhön ,ajoin soratietä 80km/h ja satoi,ajoin yhden mutkan hieman liian reunasta jossa oli irtonaista soraa ja perä lähti heittelehtimään,mikään korjausliike ei auttanut, vaan ajoin ison kanavan valliin nokka edellä josta vielä auto pomppasi katolleen nokka tielle päin...Onneksi pian osui toinen auto paikalle,sillä en saanut itse ovia auki sisäpuolelta,koska muta painoi niitä kiinni. viikkoa ennemmin kanavassa oli ollu vielä yli metri vettä! onneksi oli kuivempaa jo sitten!

Mutta niin hullu mulla oli pää,että ekana aloin surra autoa ja sitä,mitä silloinen mies sanoo!Olin niin sekaisin etten kyllä tiennyt mistäpäin edes oli tullut!

En vieläkään tykkää ajaa sitä tietä..[/color]



[color=8B0A50][b]( . ) Neuvola lääkärissä käyty ja nuhteita saatu :(

Painoa tullut taas liikaa !

HB oli tippunut ollen 114

SF oli huikeet 26,5 eli meni yli yläkäyrän!

Mun pitää nyt käydä 2 vko päästä uudestaan mittauttaas se!

kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni ,pituus 3cm.

Samalla lääkäri kirjoitti keflexin kuurin tähän kröhään.

Sekä lähetteen pelkopolille.[/b][/color]



nyt saunaan lasten kanssa..



[b]Maria ja himpula 26+3[/b]



[color=#191970]Ai niin,kenenkäs tuttu olikaan lapuan tk:s lääkärinä??

Onko tutun nimikirjaimet J. L ???[/color]

mulla oli neljäs viikolla 22+ ja seuraava on 26+ (lääkärineuvola). Esikoista odottaessa oli viides käynti viikolla 25+, joten aika samaa mennään. Tosin loppuaikana ei uudelleensynnyttäjillä oo niin tiuhaan ku esikoista odottavilla, ellei sitten ole erikoista tarvetta. Silloin alko 28 viikolta ensin kahden viikon välein ja 34 viikolta joka viikko. Silloin meillä oli täällä tosi huono lääkäritilanne ja pääsin vain kerran neuvolan kautta lääkärille silloin ihan alussa. Toinen kerta meni sairaslomaa hakiessa ja kolmas kuitattiin äitiyspolin synnytystapa-arviolla. Nyt on parempi ja toinen neuvolalääkäri on siis ensi kerralla ja kolmaskin pitäis olla vielä lopussa.



Teille jotka saatte toisen lapsen heti perään: terkka tuumasi mulle kun esikoinen syntyi nopeasti ja jo viikolla 37+ että se lisää riskiä että toinenkin tulee aikaisin ja äkkiä näin lyhyellä välillä (1v7kk). Mitäs tuumitte? Varautua pitää tietysti mutta kun meikä näkee jo painajaisia autosynnytyksistä ym... =/



Pinnasuojasta: koko sängyn ympäri laitetaan suoja. Ei mee jalat/kädet pinnojen väliin sit ku vauva alkaa pyöriä ja ryömiä sängyssä. Toi mun kangas on valmista tikkikangasta, sängynpeitoksi pojalle lastensänkyyn sitä ensin meinasin, mutta sitä on vähän liian vähän siihen.



Fable: hurja mitä teille oli sattunu, onni ettei tuon pahemmin. Tosta menee kyllä varmaankin aikaa ennenku siitä pääsee yli, varmaan aina varoo enemmän risteyksissäkin vaikka ei oma vika ollutkaan. Jonkinlainen jälkishokkikin voi vielä iskeä... Onneksi oli enkeleitä matkassa!



( . ) Koin tossa äsken oikein mojovan supistuksen ku ruuan jälkeen käytiin poitsun kanssa hammaspesulla. Lakaisin iltapäivällä pihakiveystä ja puuhailin pojan kanssa ja seisoskelin puoli tuntia hellan eedssä niin pitäis varmaan vähän pitää välillä taukoja... Mies ottikin pojan mukaan touhuamaan pihalle joten saan tässä hengähtää. Pitäis vaan maksella pino laskuja ja täällä sitä vaan höpistään ;)

Mansemammalle, toivottavasti mummo vielä toipuu!



ja Chiccalle tiukka rutistus!

Taas yritän edes nyt illalla saada jotain kirjoitettua kun töissä on yksinkertaisesti niin kiire nyt, että hyvä kun ehdin näitä juttuja edes lukemaan! No, helpottaa tän lokakuun jälkeen joten sitten varmaan aktivoidun, varoitus;)



Kommentointi: Eihän sitä varmaan kellään ole niin paljon aikaa, että pystyisi jokaisen tekstejä aina kommentoimaan?! Onhan sitä nimittäin elämää tämän palstan ulkopuolellakin?! Mukavaahan se on, jos omia juttuja joku kommentoi, mutten mie pysty/ehdi/jaksa ikävä kyllä kaikkia kommentoida, enkä näe siihen tarvettakaan. Olen samaa mieltä monien muiden kanssa, että tämä meidän ryhmä toimii hyvin ja tänne on kiva kirjoitella ja laitella kuulumisia; miusta asiallista komentointia on tullut ja vapaasti saa kirjoitella mitä nyt sitten haluaakin. Itsekin enemmän haluaisin osallistua, muttei kerta kaikkiaan ehdi.



Hoitosuunnitelmag: Niin kuin joku jo kirjoittikin, kysytään sairaalan esitietolomakkeessa toiveita. Esikosta en mitään tainnut laittaa, mutta nyt laitoinkin ihan pitkät listat! Siis ihan näitä perusjuttuja: haluan liikkua mahdollisimman paljon, haluan suihkuun/kylpyammeeseen, ei epparia ellei ole ihan pakko, mahdollisuus epiduraaliin, ilokaasua jne.

Mutta katsotaan sit synnytyksessä miltä tuntuu ja miten se etenee.



Listeria/toksog: Miun terkka sanoi kun esikoista odotin, että todennäköisesti miulta löytyy tokson vasta-aineet, koska lapsuusperheessämme on ollut kissoja melkein aina ja meiltäkin löytyy koira. Ja tokso tarttuu myös mullasta, ei siis pelkästään kissojen ulosteista! Siksi esim vihannekset pitää pestä hyvin/kuoria..



lehtig: Tilasin kaksplussan kun tuli tosi hyvä tarjous. Se tuli jo aiemmin, mutta pidin vähän taukoa. Tykkään siitä enemmän kuin vauvalehdestä, monipuolisempi.



Sinda: osanottoni myös miulta:( Oma mummini on jo 85v. ja kyllä tuntuu kauhealta ajatella, että väistämättä yhteiset vuodet ovat vähissä..:( Tosi hienoa, että ehdit kertomaan vauvasta kuitenkin hänelle, se teki hänet varmasti onnelliseksi:)



Ariella: Miekin laitoin vasta tänään kelan paprut menemään, eli et ole ainoa " matti myöhäinen" !



Meku: Onnittelut poika-uutisista:)



Neuvolakäynneistä: olen käynyt neuvolassa rv 23 mennessä 5krt+ ylimääräisen lääkärikäynnin. Parin viikon päästä on lääkäri.



Fable: Kauhea toi siun kolarikertomus:( Varmaan iski kauhea hätä pojasta ja vauvasta.. Mutta onneksi selvisitte säikähdyksellä, autosta viis. Ei sitä todellakaan tiedä, mitä tuolla liikenteessä voi sattua, kun siellä on meitä moneen junaan..



Chicca: Halaus täältä siulle ja perheelle koiran menetyksen johdosta. Varmasti kaikin puolin rankka viikonloppu takana ja monenlaisia tunteita herättää. Mutta päätöksenne oli varmasti se oikea, kuitenkin koiruus oli vakavasti sairas ja iäkäs. Teillä on jäljellä paljon ihania muistoja monista yhteisistä vuosista, vaikkei se varmasti nyt paljon lohdutakaan kun suru on suuri.

" Niin kovasti koskettaa luopuminen, se käy kipeää. Enää ei ole ystävä lähellä." (positiivarit)



(.) nyt olen niin kauan tätä kirjoittanut, etten enää jaksa omaa napaa kommentoida;) Hyvin voidaan, masu kasvaa eikä nyt ole mitään akuuttia huolta päällä!



Nälkä kyllä kurnii, joten se on moro!



tikru ja tiuhti 25+5

Kuten kaikki muutkin sanoi, niin autosta viis! Pääasia, että sinä ja poika olette kunnossa! Mahtoi olla paniikkikohtaus lähellä ensi sekuntien aikana...



Itse olen ollut kahdessa pahemmassa kolarissa, joissa molemmissa oli hengenlähtö karvan päässä; toinen maasturilla peilikirkkaalla tiellä talvella ja toinen skootterilla suoralla tiellä. Ekassa en voinu tehdä mitään, auto luisteli vaan päin vastaatulevaa, joka onneksi oli iso paku. Ilman sitä oltais pudottu noin viisi-kuusi metriä suoraan kalliolta alas... Toisella kerralla maksullista transua kyytiinottamassa ollut auto teki yllättäen U-käännöksen suoraan eteen ja lensin reilut 5 metriä, auton yli ja katuun. Paketissa olin monesta kohtaa yli kuusi viikkoa ja kasvot muusina. Onneksi ja ihmeeksi mitään pahempaa pysyvää vammaa ei jäänyt. En osaa edes kuvitella, miltä olis tuntunut tai kuinka olis käynyt, jos olis ollut vielä raskaanakin ja lapsi kyydissä.



Rattiinmenoa ei kaikesta huolimatta kannata kauheasti lykätä, sillä se käy päivä päivältä vaikeammaksi ja kohta huomaat, ettei ajamisesta tule enää yhtikäs mittään. Rohkeutta ja jaksamista tilanteen läpikäymiseen! Voi olla pitkä ja rankka prosessi.

¨c¨

Fable: hui kauhistus mitä olette kokeneet. Onneksi vain maallinen omaisuus vahingoittui eli autot ja sinulle tai pojalle tai vauvalle ei käynyt mitään eikä toisille. Muakin pelottaa että jos ajaa kolareita ja olenkin nyt ollut ekstra tarkkaavainen (meillä vielä tosi vanha autonruppana) mutta ei niitä kaikkia tilanteita voi kuitenkaan välttää taikka ehtiä havannoida. Ja liikenteessä liikkuu kyllä kaikenlaista kuskia.



Mekulle onnittelut pojasta! Ihan totta mä tänään laittelin pojan vaatteita kaappiin ja huomasin et jotkut on jääneet vähälle käytölle. Ekaks ahrmistuin mutta sitten muistin että tulokashan niitä voipi hyvin vielä käyttää :) Sillai kiva, että ovat samaa sukupuolta.



Ulkopuolisuudesta : Mä en ainakaan ole tuntenut oloani ulkopuoliseksi. Ihan kivoja juttuja täällä on ollut. Välillä pinot on vaan älyttömän pitkiä varsinkin illalla ettei millään muista ihan kaikkea juttua mitä on ollut. Mulla on ainakin kauhea raskausdementia joka vielä pahentaa tätä hajamielisyyttä :)



Mukavaa loppuviikkoa kaikille !



T: vupii ja tiuhti 27+4 sekä ripuloiva esikoinen...

Onpas täällä taas tapahtunut ikäviä...

Rutistuksia ja haleja: Sinda, Mansemamma ja Chicca!

Fable, Luojan kiitos että meni vain peltiä!

Itse olen ollut parissa kolarissa; toinen oli raju fyysisene vammoineen ja toisessa meni vain peltiä. Auton rattiin vaan Fable äkkiä ettei jää mitään pahoja kammoja!



Eilen jotkut oli kirjoittaneet anonyyminä sen ketjun tuosta syrjinnästä ja muusta omanapaisesta valittamisesta. Hei haloo, sitä vartenhan täällä on näitä kuukausiketjuja et samassa jamassa olevat voivat vaihtaa ajatuksia!! Aivan älytön tuo juttu. Ekaksi kun luin ajattelin et jos joku vaan vitsinä mut kaipa ne oli tosissaan...

Ite tykkään lukea etenkin tätä meidän tammikuisten omaa ketjua! Tämä on ollut just hyvä ja tarpeeseen! Kommentoin/vastaan aina kun muistan kuka kirjoittanut tai jos asia muuten kiinnostaa. Välillähän sitä lukee sillai toisella silmällä jos esim muksut hilluu taustalla tms eikä aina ehdi kirjoittaa ite. Enkä ole koskaan kokenut tulleeni syrjityksi vaikken joka päivä kirjoittelekaan. :)



( . ) Menkkakipujomotusta, vihlontaa kohdunsuulla ja häpyliitoskipua! Kääk, tuota viimeksmainittua ei ole mulla ollutkaan aiemmissa raskauksissa. Jo kyljen kääntäminen sängyssä tekee häijyä. Supistukset olleet tänään onneks aika vähäisiä. Luonto/kroppa vissiin aattelee, et olkoon nyt tuokin eukko sit todella kunnolla raskaana jos ja kun vikaa kertaa meinaa olla! Melkein kai kaikki raskauteen liittyvät vaivat on jo tän 26+ viikon aikana koettu...

Tämän päivän olen nauttinut hiljaisuudesta, lukenut ja nukkunut. Nyt illalla innostuin leipoo pullaa pitkästä pitkästä aikaa ja yllätin todella miehen ja lapset, kun tulivat muskarista ja futistreeneistä kotiin! Vitsi, mä olen ylpeä itsestäni! ;)

Perjantaina onkin sitten neuvola ja saan taas kuulla kunniani painon noususta... Parina iltana ollaan miehen kanssa mussuteltu sitä täällä mainostettu daim-suklaata. Ai että on hyvää ja eikä muuten ole närästänyt nukkumaan mennessä!



Ja eikun takasin sohvalle...



t.H ja Iines 26+4

Huh, lenkiltä kotiuduttu! Oli pakko tehdä sellainen 8 -muotoinen lenkki, että kävi siinä välissä sitten kotona pissalla, muuten ei ois noin montaa kilsaa pystynyt kävelemään ;)



FABLE: Tosi hurja kokemus sinulla, onneksi teillä oli enkeleitä matkassa!! Varmasti tuo säikäytti pitkäksi aikaa eikä oikein tee mieli auton rattiin, mutta niinhän sitä sanotaan, että mitä nopeammin sitä parempi, muuten kynnys kasvaa. Itse oon ollut yhdessä kolarissa, jossa selvisin kovalla aivotärähdyksellä ja tosiaan veljeni on kuollut kolarissa (ei samassa), joten kyllä nuo liikenteen vaarat on tiedossa. Mies ajaa päivittäin tosi paljon ja kyllä sitä on aina pieni pelko takaraivossa, varsinkin nyt kun alkaa olla pimeää ja hirviä jne. Hui!



CHICCA: Osanottoni koiravanhuksenne johdosta!! Kylläpä näitä surullisia uutisia vaan riittää :( Koiraihmisenä tiedän, että kyllä sitä koiraa voi surra enemmänkin kuin jotain ei-niin-läheistä sukulaista. Koira on perheenjäsen ja se rakkaus on niin pyyteetöntä. Mulla helpotti paljon se, kun meillä on vielä toinen koira ja sitten se, että koiravanhuksemme hiipui viimeisen kuukauden aikana ja oli tosi rankkaa nähdä elämänilon häneltä katoavan, joten se lopetuspäätöksen tekeminen oli enemmänkin helpotus. Uskon, että meidän molempien koiravanhuksilla on nyt hyvät oltavat, ei kipuja eikä vanhuuden vaivoja! Ja meillä on kauniit muistot uskollisista perheenjäsenistä :)



MEKU-73: Onnea toisen pojan johdosta!! Kyllä se 4D oli ihan huima kokemus, voi kun pääsisi vielä uudelleenkin...



ARDISIA: Toivottavasti teillä aletaan olla jo paremmassa kunnossa, tosi rankkaa kun molemmat vanhemmat sairastaa samaan aikaan!! Juu, mä lasken sen varaan, että esikoinen nukkuu vielä päiväunia tammikuussakin ja tämä mammakin saa levätä. Nyt ainakin nukkuu ihan mukisematta 2h ja nukkuisi pidempäänkin, jollei jo vähän heräteltäisi.



PINNASUOJA: Suosittelen vuoraamaan koko sängyn eikä vain toista päätyä. Sitten kun vauva alkaa liikkua, niin siellä sängyssä ollaan mitä ihmeellisimmissä asennoissa... ;)



Siis ihan pakko oli ostaa jätskiä, kun tuli kerran reippailtua pitkä lenkki... Ei kai se Paavo yhdestä jätskiannoksesta ihan valtavaa kasvuspurttia ota, kun muuten yritän pitää makeanhimoni aisoissa?!



ariella (säntää penkomaan pakastinta)