Miksi en löydä kumppania ilman vaivannäköä?

Neljä kertaa elämässäni olen ihastunut voimakkaasti ja kahdella kerroista sain pakit, yhdellä kerroista jätin asian omaksi tiedokseni ja yhdessä tapauksessa sain huonon suhteen. Olen siis tehnyt aloitteitakin itse aktiivisesti.

Sitten jos tapaan tai pidän yhteyttä niihin epäkiinnostaviin ja moniongelmaisiin miehiin, saan heistä vain sitkeän riesan. Ketään itseni tyylisiä en ole kohdannut koskaan, siis kertaakaan eläissäni missään. Ne omat ihastuksen kohteenikin olivat hyvin erityylisiä kuin itse olen (mm. paljon itseäni vanhempia).

Olen naispuolinen ja olen aina ollut hoikka (en myöskään liian pitkä tai rinnaton), mutten ole standardikaunotar kuitenkaan. En tiedä, saisiko minusta edes teoriassa perusnättiä mitenkään.

Jos olisi joku patenttiratkaisu, hoitaisin homman kuntoon nyt tulevan kesän aikana. Mutta en viitsi tuppautua kenenkään seuraan, kun kävisi sääliksi se toinen henkilö ja ajattelisin, että hän ansaitsisi toisentyylisen naisen. Toisaalta en ole aidosti kiinnostunut juuri kenestäkään myöskään.

Ok, kiva. Ketään ei tietenkään kiinnosta neuvoa minua.

Etsit parisuhdetta vääristä paikoista ja liian matalilla kriteereillä. Monesti kovin yksinäiset tyytyy kehen tahansa kunhan ei tarvii olla yksin ja sitten ihmettelevät miksi ei olekkaan yhtään parempi olo.

Eli ensin oma itsetunto ja omat ongelmat käsittelyyn ja oikealle tasolle ja sitten vasta parisuhdehaaveet.

Vierailija kirjoitti:

Neljä kertaa elämässäni olen ihastunut voimakkaasti ja kahdella kerroista sain pakit, yhdellä kerroista jätin asian omaksi tiedokseni ja yhdessä tapauksessa sain huonon suhteen. Olen siis tehnyt aloitteitakin itse aktiivisesti.

Käytänössä samoissa asioissa omat suhteeni.Vain elämää.Kai joku tulee sitten etsimättä elämän,kuin vähiten odotaa.

Ap mistä sä tiedät kuinka paljon ne muut ovat nähneet vaivaa kumppanin löytämiseen?

Sä näet vaa välähdyksiä niiden elämästä ja teet (virheellisesti) johtopäätöksiä sen perusteella

Vierailija kirjoitti:

Etsit parisuhdetta vääristä paikoista ja liian matalilla kriteereillä. Monesti kovin yksinäiset tyytyy kehen tahansa kunhan ei tarvii olla yksin ja sitten ihmettelevät miksi ei olekkaan yhtään parempi olo.

Eli ensin oma itsetunto ja omat ongelmat käsittelyyn ja oikealle tasolle ja sitten vasta parisuhdehaaveet.

Kieltämättä kriteerejä ei ollut juuri lainkaan. Ne ihastukseni kohteet ovat aivan erityylisiä, mutten heiltä koskaan saakaan vastakaikua ja ovat esim. opettajiani ja 20 vuotta vanhempia ym.

Vierailija kirjoitti:

Ap mistä sä tiedät kuinka paljon ne muut ovat nähneet vaivaa kumppanin löytämiseen?

Sä näet vaa välähdyksiä niiden elämästä ja teet (virheellisesti) johtopäätöksiä sen perusteella

Voihan se olla noinkin. Tulee sivulliselle vain vaikutelma, että yhtäkkiä muille tupsahtaa kumppani käytännössä tyhjästä ja ilman vaivannäköä.

Laske rimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljä kertaa elämässäni olen ihastunut voimakkaasti ja kahdella kerroista sain pakit, yhdellä kerroista jätin asian omaksi tiedokseni ja yhdessä tapauksessa sain huonon suhteen. Olen siis tehnyt aloitteitakin itse aktiivisesti.

Käytänössä samoissa asioissa omat suhteeni.Vain elämää.Kai joku tulee sitten etsimättä elämän,kuin vähiten odotaa.

Passiivisuudella saa juuri niitä vääränlaisia suhteita.

Kannattaa tutustua ihmisiin ihmisinä, ennekuin alkaa mitään romanttisempaa mielikuvaa luomaan.

Vierailija kirjoitti:

Laske rimaa.

Mulla ei ollut mitään rimaa edes. Siispä sain yhteydenottoja vain itseäni nuoremmilta ylipainoisilta mt-syistä pitkäaikaistyöttömiltä tai n. 30-vuotiailta eläkeläisiltä, joilta puuttuu täysin ymmärrys käytöstavoisfa tai sosiaalisista normeista ja jotka eivät tippaakaan viehätä fyysisesti. He kaikki olivat tuplasti kokoisiani leveyssuunnassa ja pituussuunnassa minua reilusti lyhyempiä, kouluttamattomia ja nuoria mt-eläkeläisiä, pihejä ja epäkohteliaita.

Ei ollut mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja sain aina vääntää rautalankaa keskusteluissa. Osa heistä olisi halunneet tulla elätettäviksi minulle, elelemään kustannuksellani ja täysihoitoon. En kykene ihastumaan tällaisilla spekseillä siihen toiseen ihmiseen.

Osan kanssa treffeillä käydessäni sain kummastelevia katseita ohikulkijoilta, kun olimme niin epäsuhtainen pari. Olin pidempi, paljon hoikempi, hyväkuntoinen & treenattu ja hieman ruskettunut, tyylikkäästi pukeutunut, siisti ja niukka meikki, paksut pitkät hiukset. Mies oli lyhyt, sairaalloisen ylipainoinen, huonosti pukeutunut kaljupää, joka käyttäytyi umpimielisen tökerösti ja jolle päädyin tarjoamaan syötävät ja juotavat. En halua kehuskella itseäni, mutta toivoisin löytäväni jonkun edes etäisesti omantyyliseni miehen.

Vierailija kirjoitti:

Osan kanssa treffeillä käydessäni sain kummastelevia katseita ohikulkijoilta, kun olimme niin epäsuhtainen pari. Olin pidempi, paljon hoikempi, hyväkuntoinen & treenattu ja hieman ruskettunut, tyylikkäästi pukeutunut, siisti ja niukka meikki, paksut pitkät hiukset. Mies oli lyhyt, sairaalloisen ylipainoinen, huonosti pukeutunut kaljupää, joka käyttäytyi umpimielisen tökerösti ja jolle päädyin tarjoamaan syötävät ja juotavat. En halua kehuskella itseäni, mutta toivoisin löytäväni jonkun edes etäisesti omantyyliseni miehen.

Eivät ne treffit mihinkään "johtaneet". Lompakkoni vain keveni ja epätoivoni kasvoi. Kunpa Suomeen saataisiin vaikka jostain Kiinasta innokkaita poikamiehiä (siellä on paljon enemmän miehiä kuin naisia vähänkin nuoremmissa ikäluokissa), niin riittäisi meille Suomen naisillekin miehiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osan kanssa treffeillä käydessäni sain kummastelevia katseita ohikulkijoilta, kun olimme niin epäsuhtainen pari. Olin pidempi, paljon hoikempi, hyväkuntoinen & treenattu ja hieman ruskettunut, tyylikkäästi pukeutunut, siisti ja niukka meikki, paksut pitkät hiukset. Mies oli lyhyt, sairaalloisen ylipainoinen, huonosti pukeutunut kaljupää, joka käyttäytyi umpimielisen tökerösti ja jolle päädyin tarjoamaan syötävät ja juotavat. En halua kehuskella itseäni, mutta toivoisin löytäväni jonkun edes etäisesti omantyyliseni miehen.

Eivät ne treffit mihinkään "johtaneet". Lompakkoni vain keveni ja epätoivoni kasvoi. Kunpa Suomeen saataisiin vaikka jostain Kiinasta innokkaita poikamiehiä (siellä on paljon enemmän miehiä kuin naisia vähänkin nuoremmissa ikäluokissa), niin riittäisi meille Suomen naisillekin miehiä.

Ap

Mitä jos sä menisit sinne kiinaan etkä vaan kotona odottaisi sitä prinssiä valkealla ratsullaan...

Sun pitää oppia brändäämään itsesi paremmin. Mä en ole mikään missi mutta opin sinkkuna tekemään itsestäni profiileita joihin tarttuivat mun tyyliset miehet (mm. kulttuurista ja musiikista kiinnostuneet). Ensin pitää alkaa uskoa siihen että on itse hyvää seuraa kivoille ja fiksuille tyypeille. Mä näin kyllä jonkin verran vaivaa että aloin hahmottaa miten se systeemi toimii. Kävin treffeillä paljon ym. Tietysti kaikki toivoisi että mitään tekemättä hyvät tyypit ilmestyisi elämään mutta suurelle osalle se ei ole realismia ainakaan Suomessa missä on korkea kynnys ottaa kontaktia tuntemattomiin.

Vierailija kirjoitti:

Osan kanssa treffeillä käydessäni sain kummastelevia katseita ohikulkijoilta, kun olimme niin epäsuhtainen pari. Olin pidempi, paljon hoikempi, hyväkuntoinen & treenattu ja hieman ruskettunut, tyylikkäästi pukeutunut, siisti ja niukka meikki, paksut pitkät hiukset. Mies oli lyhyt, sairaalloisen ylipainoinen, huonosti pukeutunut kaljupää, joka käyttäytyi umpimielisen tökerösti ja jolle päädyin tarjoamaan syötävät ja juotavat. En halua kehuskella itseäni, mutta toivoisin löytäväni jonkun edes etäisesti omantyyliseni miehen.

Et ole ainoa. Mulla tosin treffikumppanit olivat usein minua lyhyempiä ja hintelämpiä, vaikka en ole isokokoinen itsekään. Joku vastaantulija varmaan luuli että nyt on äiti ja lapsi liikkeellä :D Lisäksi vielä pukeutuminen, mikä ei noilla miehillä ollut ollenkaan tätä päivää. Jotain kertoo seki, että yksi treffikumppanini kyseli minulta pukeutumisvinkkejä...

Toki pidin huolen, että näiden miesten kanssa ei yksiä treffejä enempää tullut. En kyllä enää lähtisi treffeille miehen kanssa, jota en ole ensin nähnyt livenä.

Leukaproteesi.